Playstation VR -kokemuksia

Videopeleissä tapahtuu nykyään vain harvoin niin isoja kehitysaskeleita, että aiheesta jaksaisi aidosti innostua. Resoluutio ja graafinen näyttävyys on tietysti parantunut vuosien ja vuosikymmenten myötä, mutta periaatteessa eletään edelleen samaa 3D-pelaamisen aikaa, joka alkoi ensimmäisistä 32-bittisistä konsoleista.

Ensimmäisen Playstationin Wipeout ja Tekken tuntuivat oikeasti paljon upeammilta ja mullistavammilta kuin samojen pelisarjojen uusimmat tekeleet. Uuden Nintendo Switchin Super Mario Odyssey on käsittämättömän hieno, mutta silti se kalpenee Super Mario 64 -pelin aikoinaan aiheuttamille fiiliksille. Samoin alkuperäisen XBOX-konsolin Halo oli ja on edelleen se paras Halo-elämys.

Pyörää on kyllä yritetty keksiä moneen kertaan uudelleen ja toki uusia hienoja pelisarjoja on tullut. Monet pelit ovat myös sellaisia, jotka eivät olisi edes olleet mahdollisia vanhoilla koneilla. Kyseessä on silti pääosin “lisää samaa mutta parempana” -kehityskaaren tuotokset. Kehitys on ollut niin asteittaista ja yllätyksetöntä, että sitä voisi verrata vaikka nyky-Applen meininkiin – ihan hienoa, mutta kuitenkin tylsää kun muistelee menneiden vuosien isoja teknisiä harppauksia ja uutuuden viehätystä.

Liiketunnistimet, kosketusnäytöt ja 3D toivat mukanaan vähän isomman kehitysaskeleen ja hypen, mutta lopulta nekään ei olleet niin mullistavia juttuja. Uusinta Pleikkaa ja XBOXia pelataankin edelleen samanlaisilla padiohjaimilla kuin ennenkin. Ja vaikka meilläkin on kotona Wii U ja Switch, pelataan niitäkin ensisijaisesti perinteisillä Classic-ohjaimilla kosketusnäyttöjen ja liiketunnistimien jäädessä usein kokeilujen asteelle. 3D:kin alkaa olla telkkareissa pikkuhiljaa unholaan jäänyt kokeilu.

Noh, joka tapauksessa… Syy miksi aloin naputtamaan tätä blogijuttua on tuo Playstation VR eli Playstation 4 -konsolin virtuaalilasit. Ne onnistui yllättämään itseni todella rajusti. Uskaltaisin melkein väittää, että kyseessä on se kauan kaivattu “seuraava iso askel” interaktiivisen viihteen saralla.

Sain eilen omat kakkulani, kuten aiemmassa jutussa kerroin. VR-kokemus ei ollut itselleni uusi, sillä olin jo aiemmin lainannut laseja kaveriltani ja kokeillut joitain ilmaisia demoja. Nyt pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kokeilemaan täysiä pelejä ja vielä kunnollisen äänentoiston kanssa (surround / kuulokkeet). Ja hurahdin täysin!

Ilmaiset VR-pelit

Aiemmat kokemukseni perustui siis ilmaisiin maistiaisiin. Ne onkin ihan oiva tapa päästä sinuiksi uuden teknologian kanssa. Paketin mukana tuleva PlayStation VR Worlds on mukava pika-katsaus siihen mitä mahdollisuuksia virtuaali-teknologia tuo tullessaan. PSN Storesta ilmaiseksi ladattava The Playroom VR on myös mukavaa viihdettä varsinkin lasten kanssa (ei uskoisi ilmaispeliksi). Samoin Storesta ilmaiseksi saatava virtuaalinen “mini näytelmä” Allumette oli silmiä avaava kokemus. Itselleni se olikin se isoin WAU-elämys näistä ilmaisista softista, koska se sai minut ymmärtämään, että kyseessä on myös tarinankerrontaan vaikuttava uusi ulottuvuus.

Moss

Mutta mitä tapahtuu kun yhdistetään Allumetten satukirja -tyylinen kerronta ja Playroom VR -pelin osaksi kehitetty tasoloikka-demo ja höystetään yhdistelmä ylisöpöllä hiiri-hahmolla ja mielettömän upeilla kentillä? No siitä syntyy tietysti Playstation VR -pelien uusi kuningas: Moss.

Vaikka en ole vielä pelin puolivälissäkään, on pelin hienous tullut jo selväksi. Välillä on vain pakko pysähtyä ihmettelemään kenttiä.. ensin tuolilla istuen ja päätä käännellen, välillä taas seisaaltaan maailmaa eri kulmista kurkotellen. Tätä on täysin mahdotonta selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan kokeillut virtuaalilaseja tai Mossin kaltaista peliä.

Pelaajan eteen avautuu eräänlainen kolmiulotteinen mini-näyttämö, jota pääsee tarkkailemaan jumalankaltaisesta näkökulmasta samaan aikaan päähahmoa ohjaten. Ja kentät on todella upeita! Sanoisin, että PS VR on hintansa arvoinen jo pelkästään tämän pelin ansiosta (ainakin, jos Playstation 4 Pro löytyy ennestään).

Dirt Rally VR

Toinen täysversio-peli, jonka tällä hetkellä omistan, on Dirt Rally VR. Olin tähän asti pelannut kyseisen pelin perus-versiota tavallisella PS4:llä ja XBOX Onella ja ihastellut sen upeaa pelattavuutta. Kyseessä on yksi hienoimmista ajopeleistä koskaan ja käytössäni on ollut myös rattiohjain. Silti nuo kokemukset menetti kaiken hohtonsa sillä hetkellä, kun käynnistin pelin ensimmäisen kerran VR-tilassa. Laseilla ja ratilla pelattuna kokemus on aivan mieletön!

Ne jotka ei ole VR:ää kokeilleet eivät taaskaan voi tajuta mistä puhun. Vasta sen jälkeen, kun on oikeasti istunut virtuaali-Minin puikoissa ja ajanut öistä rallipolkua sata lasissa, tajuaa ettei paluuta tavallisella näytöllä pelaamiseen enää ole. Hienointa tässä on tietysti se, että katseen voi kääntää mihin suuntaan haluaa, jolloin mutkat, vauhti ja koko pelialue on helpompi hahmottaa. Jos kurkottaa sivulle, on näkymä sama kuin oikeasti katsoisi sivuikkunasta ulos. Jos taas kurkottaa eteenpäin, näkee enemmän konepeltiä jne. Eli kyseessä on ihan aito kolmiulotteinen ohjaamo ja ajokokemus. 

Rakensin joskus monta vuotta sitten kolmen näytön ajosimulaattorin ja kirjoitin siitä myös tänne blogiin. Dirt Rally VR jättää tuonkin kokemuksen kauas taakse. Ainoa huono puoli on se, että PS VR -lasien resoluutio ei ole niin hyvä, että kaukana näkyvät radan yksityiskohdat pystyisi näkemään tarkasti. Vauhdin huumassa tämä kuitenkin menettää suurelta osin merkityksensä. Ja kuten aiemmin jo sanoin, ei ne uudet Tekkenitkään enää niin mullistavilta tunnu, vaikka resoluutio on vuosien varrella noussut moninkertaiseksi. Nyt eletään virtuaalitodellisuuden ensimmäistä sukupolvea ja teknisistä rajoituksista huolimatta käsillä on taas ne kuuluisat isoimmat elämykset.

(Erikoisesti muuten Moss-pelissä tuota resoluution heikkoutta ei tule lainkaan ajateltua. Siinä kun voi kurkottaa lähemmäs mihin tahansa kohtaan, jolloin haluamansa yksityiskohdan voi katsella tarkempana.)

Littlstar ja 360-videot

Pelien lisäksi virtuaalilasit mahdollistaa myös 360-asteen videoiden katselun. Eli ihan kuin itse olisi kameran paikalla katselemassa eri suuntiin päätä käännellen. Itselläni on Samsungin Gear 360 -kamera, jonka tallenteita voi katsella Littlstar -ohjelmiston avulla PS VR:n kautta. Pitää vain ajaa videot ensin Samsungin softan läpi ja sen jälkeen muuttaa tiedostopääte pieniksi kirjaimiksi (Littlstar ei jostain syytä hyväksy isoilla kirjoitettua MP4-päätettä).

Videoiden katselumahdollisuus tuo huomattavaa lisäarvoa PS VR:lle, koska sen ansiosta laite kelpaa muuhunkin kuin vain Sonyn tarjoaman sisällön kuluttamiseen. Videoiden katselussa lasien keskinkertainen resoluutio tosin tulee kaikkein ikävimmin esille, koska silmä on herkempi huomaamaan aidossa videokuvassa näkyvät virheet ja parempi antamaan anteeksi pelien pikselit.

360-asteen videot ovat tietysti parhaimmillaan silloin, kun ne on kuvattu 360-asteen näkyvyyden lisäksi stereoskooppisena eli kahdella linssillä (3D). Tällaisen sisällön kuvaamiseen tarvittaisiin kuitenkin Insta360 Pro 8K -kamera tai muu vastaava (hinta melkein 4000 eur).

…Ainiin ja tietysti Littlstar-softalla on mahdollista katsoa myös VR-pornoa.. jos nyt sellainen sattuu jotain nörttiä kiinnostamaan. Voin vain kuvitella miten kyseisellä allalla odotellaan sitä, että nämä laitteet yleistyy. VHS:n väitettiin aikoinaan voittaneen Beta-nauhan formaattisodassa juuri pornon ansiosta. Nyt edes kilpailua ei ole eli luulisi vähintään teinipoikia kiinnostavan 😀

Yhteenveto

Loppu-disclaimerina täytyy sanoa, etten ole vielä päässyt testaamaan PC:n Oculus Riftiä tai muitakaan PS VR:n kanssa kilpalevia hökötyksiä. Joissain on kuulemma parempi resoluutiokin. Itse en kuitenkaan PC-koneista tykkää, joten PS VR on käytännössä ainoa vaihtoehto virtuaalitodellisuudesta nauttimiseen ja tähän mennessä olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Joulupukilta ja Sonylta toivoisin nyt paljon lisää jotain yhtä hyvää kuin Moss ja Dirt Rally. Maailmani ei ole noiden jälkeen enää entisensä.

Isot suositukset!

Did you like this? Share it:

Playstation VR (uusi versio)

Tänään saapui Saksan Amazonista tilaamani PS VR -paketti. Kyseessä on uusi malli, jota Suomesta ei vielä saa. Uudessa mallissa on muutama parannus verrattuna alkuperäiseen malliin:

  • HDR-kuva siirtyy boksin läpi telkkarille (vanhassa ei siirtynyt eli boksi piti irrottaa, jos halusi nauttia HDR-kuvasta)
  • Kuulokeliitäntä ja säätimet on integroitu itse kypärään (ei enää johdossa roikkuvaa remote-pulikkaa)
  • Kuulokkeille on omat näppärät kiinnityspaikat kypärässä eli ne kulkee nyt kypärän mukana
  • Yksinkertaisempi rakenne yleisesti

Laite vaikuttaa kaikinpuolin loistavalta. Hintakin oli ihan siedettävä ja toimitus tapahtui UPS:n kyydillä suoraan kotiovelle. Aika outoa, ettei tätä vieläkään saa Suomesta.

Did you like this? Share it:

BenQ W1210ST

Hankin joku aika sitten uuden videotykin työhuoneeseen, joka on välillä myös peli- ja leffakäytössä. Malliksi valikoitui tarjouksen perusteella BenQ W1210ST. Se on erityisesti pelikäyttöön kehitetty projektori. Huomiota on kiinnitetty esim. nopeaan vasteaikaan. Laite toimii kuitenkin ihan yhtä hyvin leffakäytössä (hanskaa mm. 24fps kuvan ja 3D:n).

Edellinen projektorini oli BenQ W1070, joka on käsittääkseni jonkunlainen klassikko edullisten kotiteatteriprojektorien luokassa. Tämä uudempi W1210ST -malli on ns. lyhyen heittoetäisyyden projektori (siitä tulee lyhenne ST eli “short distance”). Tämän ominaisuuden takia jouduin siirtämään tykkitelineen lähemmäksi kangasta. Omassa käytössäni tästä ominaisuudesta oli siis enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta onhan se näppärää, jos täytyy joskus pienessä tilassa saada seinälle isoa kuvaa. Nyt ei tarvitse roudata tykkiä huoneen perälle.

Toinen ero vanhaan projektoriini on “lens shiftin” puuttuminen. Eli kuvaa ei pysty säätämään optisesti ylös tai alas vaan tykkiteline / valkokangas pitää säätää millilleen oikealle korkeudelle. Se onnistui onneksi aika helposti, mutta harmillinen puute joka tapauksessa muuten loistavassa laitteessa. Myös komponentti-liitännät ovat jääneet pois, joka saattaa ketuttaa joitain retroilijoita. Itse käytän edelleen tuota liitäntää silloin tällöin, kun jaksan kaivaa esiin GameCuben, XBOXin tai PS2:n. Toisaalta noin alhaisen resoluution pelit pelaa muutenkin mieluummin pienemmällä tv-ruudulla.

Muuten laitteesta ei ole löytynyt mitään valittamisen aihetta. Kaukosäädin on valaistu eli sitä on helppo käyttää pimennetyssä huoneessa. Käyntiääni on kohtuullisen hiljainen eli ei ole häirinnyt millään tavalla. Ilmeisesti projektorista löytyy myös vähän tavallista paremmat kaiuttimet, mutta itse en niitä ole vielä testannut, koska käytän työhuoneessa soundbaria. Ja kuva on juuri niin hyvä kuin tämän hintaluokan laitteessa vain voi olla (n. 1000 eur).

Olen viime aikoina käyttänyt projektoria eniten The Last Guardian -pelin pelaamiseen, jossa iso kuva pääsee todellakin oikeuksiinsa. Voisin jopa väittää, että tykin hankkiminen kannattaa jo pelkästään tämän pelin takia. Täydellisen eeppistä menoa ja huikaisevaa visuaalista kerrontaa! Tämä jos joku kannattaa kokea isolta kankaalta!

Did you like this? Share it:

Pilkkisimulaattori

Elämme ihmeellisiä aikoja. Tasan 20 vuotta sitten Pahkasika -lehdessä julkaistu pilkkisimulaattori on YLEn mukaan viimein totta!

Kotimainen pilkkijä-sovellus myy Kiinassa – virtuaalituotteet tarjoavat uusia elämyksiä eri-ikäisille

Tässä pelin arvostelu vuosikymmenten takaa (klikkaa isommaksi):

Did you like this? Share it:

Playstation TV

pstv

Playstation TV on kännykkääkin pienempi konsoli – siis telkkariin tai muuhun näyttöön HDMI-kaapelilla liitettävä ihan oikea pelikonsoli. Käytännössä laite on sisuksiltaan identtinen PS Vitan kanssa. PSTV puskee näytölle HD-laatuista kuvaa (1280×720). Pelit pelataan isolla langattomalla ohjaimella (Sixaxis, Dual Shock 3 tai DualShock 4). Peleiksi kelpaa Vitan pelit (ei tosin läheskään kaikki), PSOne klassikot ja myös PSP:n pelit. Fyysisessä muodossa tosin kelpaa vain PS Vitan pelikortit, muut pelit pitää ladata Playstation Storesta. Laitetta voi käyttää myös Playstation 4:n etähallintaan.

Parin päivän kokeilun perusteella olen täysin myyty! Miten tällainen laite voi maksaa vain 30 euroa??? Ainakin Verkkokauppa ja Gigantti myyvät laitetta tuohon hintaan. Onko laite muka flopannut niin, että varasto pitää myydä polkuhintaan vai miksi tällainen puoli-ilmaisuus? Noh, samapa tuo. Minä en valita. Tämä laite kelpaisi hyvin myös perheen pienempien ensimmäiseksi konsoliksi, mutta se on niin hauska vekotin, että en tiedä maltanko edes antaa sitä siihen käyttöön.

Olen tähän mennessä testaillut kaikkien yhteensopivien (PS Vita, PSP, PSOne) pelejä enkä ole edes vielä ehtinyt perehtymään PS4-etäkäyttöön. Ihan hyvä lisäarvo varmaan sekin, mutta itselleni sillä toiminnolla ei ole käyttöä.

Toki pitää muistaa, että PSTV:n mukana ei tule ohjainta eikä muistikorttia (Vita-tyyppi) eli ne pitää ostaa erikseen. Itseltäni nuo jo löytyi jo ennestään samoin kuin kohtuullinen määrä yhteensopivia pelejä. Varsinkin jos on tällaiset eväät ennestään niin PSTV on enemmän kuin suosittelemisen arvoinen ostos.

Did you like this? Share it:

Uusi PS Vita Slim

Tuli hommattua uusi PS Vita Slim, viralliselta mallimerkinnältään PCH-2000. Alla maistiaisiksi muutama kuva. Tarkempi arvostelu tulee myöhemmin.

Voin kuitenkin kertoa, että tässä uudessa mallissa PS, Select ja Start -napit ovat ainakin todella paljon paremmat kuin vanhassa mallissa. Nyt niitä pystyy painamaan aikuisenkin sormella eikä tarvitse yrittää mistään kolon pohjalta naksutella.

Uudessa mallissa on myös gigatavun verran sisäistä muistia, mutta sitä ei pysty käyttämään samaan aikaan muistikortin kanssa.

Yksi paljon odottamani uudistus on latausliitännän muuttuminen standardiksi Micro USB -liitännäksi. En ole tosin varma mitä hyötyä siitä on, sillä lataus ei tuntunut toimivan tietokoneen USB-liitännästä. Voiko olla että Vita vaatii standardiliitännästä huolimatta oman laturinsa?

Noh, kirjoittelen lisää kunhan olen tutustunut masiinaan tarkemmin.

IMG_1482

IMG_1483

IMG_1484

IMG_1488

IMG_1491

IMG_1492

IMG_1494

Did you like this? Share it:

PSP Street – klassikon neljäs tuleminen

street

PSP:n neljäs versio (tai viides, jos PSP Go lasketaan) tuntui aluksi täysin pöljältä ajatukselta. Se oli isokokoinen ja siitä puuttui kokonaan verkkotoiminnot. Hinta on kuitenkin lähes satasen luokkaa. Se tuntuu kovalta, kun muistaa, että PSP 1000 -mallia sai tarjouksesta samaan hintaan jo monta vuotta sitten. Pienen testin jälkeen mielipide PSP Street -mallista kuitenkin muuttui.

Ensimmäinen PSP 1000 (ns Fat-malli) oli teknisesti aikaansa edellä. Se oli hienosti viimeistelty ja tuntui käsissä erittäin arvokkaalta. Se kuitenkin painoi melkoisesti, jonka takia itsekin vaihdoin laitteen jossain vaiheessa kevyempään ja muovisemman tuntuiseen PSP 2000 (slim) -malliin. Kakkosversio tarjosi myös Skype-yhteydet ja äänipuhelumahdollisuuden. (KORJAUS: mikrofoni löytyi vasta seuraavasta 3000 mallissa).

Välissä ehdin jo kokeilla kolmattakin eli ns. PSP 3000 -mallia, mutta sen näyttö oli pilattu lomitetulla tekniikalla eikä silmäni kestäneet sitä ollenkaan. PSP Go jäi itseltäni ylihinnoittelun takia kokonaan kokeilematta, mutta uusimpaan PSP Street -versioon pääsin käsiksi muutama päivä sitten.

PSP Street (aka PSP-E1000) on kustannustehokkaasti valmistettu halpis-PSP, josta on poistettu kokonaan WLAN-tekniikka ja mikrofoni. Myös kaiuttimet on vaihdettu stereosta mono-versioon. Vaikka tällainen downgradetus laitteen elinkaaren päässä tuntuu hölmöltä voittojen maksimoinnilta, tajusin pelikonsolia kokeillessani, etten ollut aiemminkaan käyttänyt WLAN-toimintoa juuri mihinkään eikä muutkaan puutteet varsinaisesti vaikuttaneet pelaamiseen millään tavalla. Sen sijaan näyttö ja näppäintuntuma ovat uusimmassa PSP -mallissa erittäin hyviä.

Suosittelenkin tätä uusinta PSP Street -mallia lämpimästi kaikille niille, jotka tekevät verkko-ostokset ja verkkopelailut jo PS Vitalla, mutta haluavat edelleen välillä palata PSP:n UMD -pelien pariin. Itse maksoin laitteesta tarjouksessa alle 70 euroa, joka tuntui täysin siedettävältä hinnalta. Lumines 1 & 2 ei koskaan ole koukuttaneet tällä tavalla! 🙂

LISÄYS 5.1.2013:

Tuli tänään vertailtua tuota Street-laitetta vähän tarkemmin vanhaan PSP 2000 -malliin. Huomasin, että tässä uudessa masiinassa on TODELLA huono katselukulma, kun laitetta kallistaa eteenpäin. Kaikista muista suunnista katselukulmat ovat samaa tasoa 2000-version kanssa, mutta jostain syystä alaviiistosta katsottaessa Street-mallin näyttö muuttuu täysin kelvottomaksi. Noh, on näyttö silti parempi kuin 3000-mallin lomitettu kauhistus..

Did you like this? Share it:

Wii U – ensikokemukset

wiiu

Tuli hommattua taas yksi pelikonsoli: Wii U. Sen tablet-tyyppinen ohjain epäilytti aluksi, mutta jo ensikosketus HD Super Marioon karisti epäilyt – tämä oli pakko saada! Ohjain tuntuu riittävän kevyeltä ja tarkalta pelaamiseen ja ohjain on myös ergonimisesti erinomainen käsissä.

Wii U vaikuttaa muutenkin kaikin puolin onnistuneelta konsolilta. Se on pieni, hiljainen, tehokas ja nyt Nintendon konsolissakin on ohjain, jonka avulla voi pelata muilta alustoilta portattuja pelejä. Myös vanhat netistä ostetut Wii-pelit ja pelitallennukset voi siirtää Wii U -konsoliin (älä siis myy vanhaa konsolia ennen datojen siirtoa).

Ohjaimen keskellä oleva näyttö tuo myös ihan uusia mahdollisuuksia pelisuunnitteluun. Olen aina inhonnut valikoissa hyppimistä kesken pelin. Nyt valikot voi laittaa ohjaimen kosketusnäytölle ja pyhittää ison näytön oikealle pelikuvalle. Monta muutakin käyttöä ohjaimen kosketusnäytölle löytyy ja nähtäväksi jää mitkä tulevat olemaan parhaiten toimivia ratkaisuja.

Vanhan Wii:n remote- ja nunchuka-ohjaimet toimivat edelleen Wii U:n kanssa. Saa nähdä tuleeko niitä tukevia pelejä vielä jatkossa, vaikkei ohjaimia enää tulekaan konsolin mukana. Noh, ainakin Wii-pelejä niillä voi kuitenkin pelailla. GameCube -tukea Wii U:sta ei enää löydy, joten vanha Wii kannattaa vielä säilyttää, jos tuon sukupolven pelejä löytyy hyllystä.

Mutta mitäs tässä enempää höpisemään. Taas on yksi uusi digilelu markkinoilla ja se on myös ensimmäinen seuraavan sukupoleven pelikonsoli. Wii U:n ensivaikutelma ja hinta-laatusuhde on kohdillaan. Nyt tarvitaan enää lisää hyviä pelejä. Miten olisi vaikka joku Advance Wars -tyylinen koukuttaja?


leima_approved

Did you like this? Share it:

PS Vita kuukauden käytön jälkeen

PS Vita osoittautui hienoksi laitteeksi tannoisella ulkomaan reissulla. Pelejä oli reissussa neljä: Lumines, Little Big Planet, Rayman Origins ja Super Stardust Delta. Lisäksi oli jotain PSN Storesta ostettuja PSP-pelejä, joista ahkerimmin tuli pelattua PSP:n Little Big Planetia. Suureksi yllätykseksi iPadilla ei tullut enää pelattua lainkaan.

En usko, että PS Vita (tai 3DS) tulevat koskaan enää saavuttamaan samaa asemaa kuin edeltäjänsä ennen iPadia, mutta Vitan 169 euron hinta ja n. 20 euron pelihinnat saavat vaakakupin kääntymään vahvasti positiiviselle puolelle. Toisaalta ihan tähän hintaan ei settiä joka paikasta löydä. Ja niiden muistikorttien tolkuton hinta ärsyttää edelleen.

Mutta kokonaisuutena olen laitteesta positiivisesti yllättynyt. Annetaan siis suositukset!


Did you like this? Share it: