Tori avattu: Kolmen näytön ajosimu

Kierrätys on päivän sana. Nyt myös Lunki-blogiin on avattu Tori-osasto. Siellä ilmoitetaan myytävistä ja ostettavista tuotteista. Toki myös vaihto- ja lahjoitus-ilmoitukset menee tuon saman linkin alle. Ensimmäisenä siellä on kuitenkin nyt yksi myynti-ilmoitus kolmen näytön ajosimulaattorista. Myynti&Osto ilmoitukset löytyy ylävalikon Tori-linkin takaa tai suoraan osoitteella http://lunki.fi/myydaan-ostetaan/

Did you like this? Share it:

Väärennetyt paperit (Pahkasika)

Maarit Hurmerinta paljasti LiveLähetin puolelle tekemässäni haastattelussa käyttäneensä nuorena “vääriä papereita”. Itsekin käytin 16-17-vuotiaana väärennettyä henkilöllisyystodistusta päästäkseni baariin.

Nykynuorista voi tuntua uskomattomalta miten helppoa paperit oli 90-luvun alkupuolella väärentää. Siihen nimittäin riitti Pahkasika-hupilehdestä napattu “henkkari-pohja”! Se oli identtisen näköinen oikean henkilöllisyystodistuksen kanssa, joten kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen mitä siinä pienellä präntillä luki. Vain syntymäajan kohta kiinnosti yleensä portsaria.

Tällaiseen paperiseen pohjaan sitten naputeltiin kirjoituskoneella tiedot ja lyötiin päälle valokuva ja joku höpöhöpö-leima niin, että se meni puoliksi valokuvan päälle. Sitten vielä kuvan reunoihin niitit ja muovi päälle niin täydestä meni.

Ja tätä pohjaa käyttämällä vältettiin myös rikoksen tunnusmerkistö – ainakin uskoakseni. Kyseessähän ei ollut asiakirjaväärennös, sillä otsikossakin lukee selvästi, että tämä on “Väärennetty henkilötodistus” — muista teksteistä nyt puhumattakaan 😀

 

Did you like this? Share it:

Apple Pay ja Telia 4G

Tänään tuli aktivoitua Apple Pay iPhoneen. Itseltäni ei löydy Nordean luottokorttia, joten homma piti hoitaa kiertoteitse: ST1 -sovelluksen ja sen kautta aktivoitavan uuden MasterCardin kautta. Sinänsä helppo toimenpide, mutta prosessin aikana ST1-appi kyllä kaatui vähintään kymmenen kertaa. Yritin useana päivänä ja asensin softankin uudelleen pariin otteeseen. Tänään sain viimein homman pelittämään.

Eli nyt on viimein myös “lompakko” kännykässä. Jos fyysinen lompsa unohtuu matkasta niin ainakin jossain paikoissa kännykän pitäisi toimia maksuvälineenä. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä ostoa ja sen toimivuutta.

Toinen tämän päivän ilon aihe oli Telian tarjoama “singles day -tarjous”, jossa rajaton 4G-liittymä puhelimiin tarjottiin 11 euron kk-maksulla. Itse siirsin kaikki liittymäni Elisalta Telialle tämän tarjouksen myötä. Saapa nähdä toimiiko liittymät yhtä hyvin kuin tähän asti hyvin palvelleet Sanalahden liittymät.

Raportoin näistä myöhemmin…

Did you like this? Share it:

Macin High Sierra päivitys ja kosketusnäytöt

Uskaltauduin viimein päivittämään Maciin uusimman High Sierra -käyttiksen. En tiedä olisiko kannattanut, sillä ulkoinen 4K-näyttö lakkasi sen myötä toimimasta. Nettikeskustelujen perusteella en ole ainoa, jota ongelma koskee.

Iloinen yllätys sen sijaan oli se, että tilalle vaihtamani Full HD -kosketusnäyttö toimii nyt moitteetta Macin kanssa. Tähän asti Apple ei ole tarjonnut kosketusnäyttö-tukea Macille. Herää kysymyksiä siitä minkälaista laitetta Applelta saattaisi olla tulossa lähiaikoina…

Did you like this? Share it:

Missä viipyy lasten #metoo?

Kaikki kunnia viime aikojen #metoo -kampanjalle. Tänään kuitenkin törmäsin asiaan, joka kosketti itseäni enemmän kuin mikään netistä luettu metoo-juttu. Tämä sai myös itseni tuntemaan velvollisuutta toimia – edes jälkikäteen – tekemään jotain! Ja korostan vielä vahvasti: seuraava tilitys tulee tippaakaan metoo:ta väheksymättä – oikeastaan toivon sen vain korostavan asioihin puuttumisen tärkeyttä.


Tänään (22.10.2017) Tikkurilan urheilutalolla törmäsin mieheen, joka pahoinpiteli (ilmeisesti) oman poikansa henkisesti. Kyse ei ollut mistään hetken hermostumisesta, joita näkee kaupungilla aina välillä, kun ylirasittunut äiti tai isä tiuskii tyhmästi jälkikasvulleen. Sekin on toki ahdistavaa nähtävää ja monesti noissakin tapauksissa olen jäänyt miettimään jatkuuko moinen käytös pidempään ja mitä muuta taustalla mahtaa oikeasti olla. Aikuisten käytöksellä on kuitenkin valtava vaikutus lapsen psyykkiseen kehitykseen ja pienikin henkinen väkivalta voi aiheuttaa isot arvet.

Tämän päivän tapaus menikin sitten tämän osalta aikamoisiin sfääreihin. Itse olin kuvauskeikan jälkeen kantamassa kamoja autoon kovassa kiireessä Tikkurilan urheilutalon takaovesta. Takaovelle johtaa käytävä, jossa myös pukuhuoneet sijaitsevat. Tuolta käytävästä kantautui pienen lapsen lohduton itku. Kun kävelin lähemmäs, huomasin myös itkun aiheuttajan – tatuoidun, maskuliinisen ja agressiivisen miehen (oletettavasti ko. lapsen isän), joka haukkui poikaa valtavalla äänenvoimakkuudella.

Poika istui seinän vierellä olleella korokkeella itkien ja mies piteli häntä seinää vasten pitäen käsillään kiinni pään molemmilta puolin. Mies huusi jotain tähän suuntaan: “Tajuatko, että täällä ei itketä! Sun äitis tekee susta nössön ja nyhverön!”… Ja ties mitä muutakin. En muista miehen käyttämiä sanoja tarkalleen, mutta poikaa ja äitiä mies haukkui todella törkeästi. Äiti ei siis ollut paikalla ja meuhkaamisen sisällöstä päätellen epäilinkin ns. eroperhe-tilannetta, jossa lapsi on vuoron perään toisen vanhemman luona (tämä siis huudon sisältöön perustuva arvaus). Käytännössä isä siis huusi pojan olevan “epäkelpo” ja äidin olevan syyllinen siihen. Hän myös huusi, että äidin kanssa poika voisi  olla tuollainen, mutta isän kanssa ei. Itku piti kuulemma lopettaa heti ja palata salin puolelle harrastuksen pariin välittömästi.

Lapsen ja äidin haukkuminen, huutaminen ja seinää vasten pitäminen onkin varmaan juuri niitä tapoja, joilla lapsen saa rauhoittumaan…

Huuto ja haukkuminen oli aivan järjetöntä. Mies vaikutti oikeastaan hullulta. Tämä kaikki tosiaan tapahtui vielä niin, että mies piti poikaa (oisiko ollut 4-6 vuotias) fyysisesti otteessaan niin, ettei poika päässyt mihinkään vaan pystyi vain itkemään seinää vasten.

Paikalla (käytävässä, pukuhuoneen puolella ja muuten kuuloetäisyydellä) oli muitakin ihmisiä. Jopa viereiseltä biljardisalilta tultiin käytävän toiseen päähän ihmettelemään miehen räyhäämistä ja lapsen itkua. Itse jouduin kulkemaan tilanteen ohi monta kertaa, koska kannoin tavaroita autoon edes takaisin ravaten. Jossain vaiheessa mies ja uhri olivat siirtyneet pukuhuoneen puolelle, josta kaikui sama huuto ja itku eli tilanne jatkui pitkään. Pukuhuoneessa oli myös muita lapsia ja aikuisia.

Miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen?

Miksi kukaan ei mennyt väliiin? Miksi minä en puuttunut tilanteeseen? Olen miettinyt tätä asiaa siitä lähtien. Autoon istuessani ja paikalta poistuessani tulin fyysisesti pahoinvoivaksi. Siis pelkästään siitä mitä olin nähnyt ja kuullut. Pahoinvointi myös palaa aina kun ajattelen tilannetta. Olen pyrkinyt analysoimaan sitä miksei tilanteeseen puuttunut kukaan aikuinen itseni mukaan lukien. Tässä jotain analyysiä:

Koin tilanteen äärimmäisen “räjähdysherkkänä”. Muistan kyllä miettineeni toimintatapoja kuumeisesti.. Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä voin tehdä? Autanko lasta, jos nyt puutun heidän perheen sisäisiin asioihin ja saatan hänen isänsäkin huonoon valoon? Näkeekö lapsi ulkopuolisen puuttumisen hyvänä vai huonona asiana? Entä jos (ja tod. näk. kun) tällaista tapahtuu muutenkin perheessä? Mietin myös rajaa, jossa fyysisen väkivallan raja ylittyisi (oltiin aika lähellä miehen painaessa pojan päätä seinään), jolloin minulla olisi oikea syy ja jopa velvollisuus puuttua asiaan.. Oli todella vaikea valita oikeaa tapaa toimia. Mutta miksi? Varmaan 99% tämän jutun lukijoista ajattelee, että tottakai tuohon on jokaisella velvollisuus puuttua. Mutta tilanteen lukeminen tuollaisella hetkellä on todella vaikeaa. Ja niin se oli muillekin, koska kukaan ei puuttunut tilanteeseen.

Pysähdyin isän viereen melko pitkäksi ajaksi tarkoituksella, jotta hän huomaisi, että minä ja muutkin paheksuvat tilannetta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta häneen. Hän ei tuntunut huomioivan ympäröivää maailmaa lainkaan vaan jatkoi pojalle huutamista: “lopeta nyt tuo parkuminen!!!” Se teki tilanteesta vielä arveluttavamman.

Ehkäpä aistin jotenkin tilanteessa, että jos joku ulkopuolinen menee nyt lyömään lusikkansa tähän soppaan, voi pojalle käydä huonosti tilanteessa tai sen jälkeen… tai jollain muulla tavalla asiat saattaisi mennä entistä pahempaan suuntaan. On todella vaikea selittää sitä miksi tilanteeseen liittyi tällainen arpominen. En varsinaisesti pelännyt itseni puolesta. Paikalla oli porukkaa, jota olisi voinut pyytää vaikka tueksi ja ihan vieressä oli myös saliin johtava ovi, jossa oli tupa täynnä porukkaa. Jotenkin sitä vaan punnitsi päässään jotain “pienimmän vahingon strategiaa”. Tyyliin “jospa se nyt rauhoittuisi, kun ei mennä enempää heittämään vettä kiukaalle”… Tai ehkä käytävässä olleet muut lapsetkin vaikutti tekemisten ja sanomisten valintaan. En tiedä. Mitä enemmän asiaa näin jälkikäteen pohtii, sitä epätodellisemmalta ja uskomattomalta se tuntuu, etten puuttunut tilanteeseen ja ettei kukaan muukaan puuttunut.

Olisikohan omalla kohdalla alitajuisesti vaikuttanut sekin, että tulin tilanteeseen ns. muiden jälkeen? Eihän kukaan muukaan ollut puuttunut asiaan ennen minun saapumista paikalle… Mahdoinko alitajuisesti ajatella, että onko tässä taustalla jotain, mistä en tiedä ja onko asia jo hoidossa tai jotain..?  En tiedä. Ja sehän tässä ärsyttääkin.

Lopulta on mahdotonta selittää jälkikäteen miten tällaisessa tilanteessa toimii ja miksi. Itse päädyin siihen ratkaisuun, että menin salin puolelle kyseisen liikuntaryhmän jäsenen pakeille ja pyysin häntä kertomaan tilanteesta liikunta-ohjaajalle. Siirtyessäni seuraavan kerran käytävälle, olivat mies ja poika poistuneet käytävästä, mutta edelleen pukuhuoneessa. Äänenvoimakkuudesta päätellen tilanne oli jo ehkä rauhoittumaan päin, mutta ei kuitenkaan ohi.

Eli jos #metoo kampanjaan liittyy tarinoita siitä, miksei kukaan puuttunut, vaikka tiesi asiasta, niin toivon tuhat kertaa suuremmin, että nämä tarinat tuodaan esiin myös lasten pahoinpitelyiden kohdalla. Olivatpa ne sitten henkisiä, fyysisiä tai seksuaalisia. Hyi helvetti mitä jengiä täällä pallolla asustaa!

P.S. Jotain tämä kokemus kuitenkin opetti: Ensi kerralla jos törmään johonkin tällaiseen, puutun siihen sillä tavalla, etten ainakaan joudu jälkikäteen kysymään itseltäni “miksen puuttunut?”.

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa

360-videoita LiveLähetin puolella

Kaikki mahdollinen aikani menee tällä hetkellä LiveLähetti -projektin käynnistelyyn ja sisällön suunnitteluun sille puolelle. Tästä syystä tämä Lunki-blogi saattaa viettää jonkun aikaa vähän hiljaiseloa. Mutta tulkaa ihmeessä LiveLähetin YouTube-kanavalle ja Facebook-seuraajaksi! Sisältö siellä on sellaista, jota olisin voinut ihan yhtä hyvin julkaista tässäkin blogissa. Tänään esim. testattiin 360-asteen livevideoita auton katolta ja moottoripyörän kyydistä.

Tilaa LiveLähetin YouTube-kanava tästä linkistä: https://www.youtube.com/channel/UCOvcjrUEI8yXh2tFizGvYfQ?sub_confirmation=1
YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCOvcjrUEI8yXh2tFizGvYfQ
Facebook: https://www.facebook.com/livelahetti/
Instagram: https://www.instagram.com/livelahetti/
Twitter: https://twitter.com/livelahetti
Nettisivut: http://livelahetti.fi

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa

OWC Thunderbolt 3 Dock (13 ports)

Viimein se saapui! Kuukausia odotettu helpotus uuden Macin dongle-helvettiin. Kirjoitin aiheesta jo aiemmassa postauksessakin. Jos siis omistat uudenmallisen Macin, jossa on vain USB-C / Thunderbolt 3 -liitännät, suosittelen tätä erittäin lämpimästi: OWC Thunderbolt 3 Dock.

Laite vaikuttaa juuri niin hyvältä kuin mainospuheissa luvattiin. Tämän kaiken sain nyt viimein pois työpöydältä:

Tuo laturin vapautuminen matkakäyttöön tai työpaikalle on erityisen hieno juttu. Eipä 299 dollaria voisi paremmin käyttää!

Did you like this? Share it:

KinoKivinokka 2017

Kävin eilen tsekkaamassa viidennen KinoKivinokka-tapahtuman. Olen kirjoittanut siitä aiemmin Cineout-blogin puolelle. Tällä kertaa otin tapahtuman käsittelyyn ihan suomen kielellä ja tein reissusta videon. Tää on niin hassuu tää tubeilu! 🙂

P.S. Videossa mainittu myös: Pop Up Kino Helsinki ja Kino Guggis (linkit vie Facebookiin).

P.P.S. En ollut tapahtumassa paikalla loppuun asti vaan katselin pääelokuvasta vain vähän alkua. Eli jos siellä on myöhemmin jotain kertomisen arvoista tapahtunut niin siitä en tiedä mittään.

Did you like this? Share it: