Ajokortin hankkiminen Thaimaassa, osa 6: Toinen uusiminen

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle.

Hommasin thai-ajokortit vuonna 2013, jolloin sain ne vuodeksi. Vuonna 2014 uusin ne ja silloin jatkoaikaa sai yhden vuoden. Kortit meni siis taas umpeen 2015, mutta niissä piti olla “uusimisaikaa” vuoden 2016 huhtikuulle asti. Joku ääliö varasti Suomessa lompakkoni, jossa nuo thai-ajokortit oli. Päätin kuitenkin yrittää niiden uusimista, vaikka ne oli varastettu. Ja homma onnistui. Tässä muistiinpanot.

Chiang Mai Land Transport Office

Koska olin saanut vanhat kortit Chiang Maista, kävin ohi kulkiessani siellä kysymässä voisinko saada uudet. No eihän se onnistunut, kun ei ollut vaadittavia dokkareita mukana enkä edes majaillut siellä enää. Mutta sain sieltä kuitenkin valkopion, jossa oli vanhojen ajokorttieni numerot ja muut tiedot. Ja se olikin hyvä juttu. Ilman tuota paperia olisi voinut olla vaikea viedä asiaa eteenpäin Pattayalla..

Immigration ja Proof of residence

Sitten piti taas marssia Immigrationiin ja hommata asumistodistus eli “Proof of residence”. Tällä kertaa ostin niitä 3 kpl (yksi pankkitilin avaamiseen, yksi autokorttia varten ja yksi mopokorttia varten). Hinnaksi tuli yhteensä 800 baht ja prosessi oli Pattayan / Chonburin Immigrationissa yllättävän nopea toimenpide. Turistiviisumi ja vuokrasopimus riitti. Lisäksi piti olla 4 valokuvaa ja useat kopiot kaikista dokumenteista (myös passin viisumisivusta).

Medical Certification

Sitten piti hommata lääkärintodistus. Kävin hakemassa sellaisen Pattayan bussiaseman vieressä olevalta “klinikalta”. 280 bahtia piti maksaa ja sitä vastaan sai kaksi todistusta – yksi kumpaakin ajokorttia varten. Lääkärintarkastus oli vielä minimaalisempi kuin Chiang Maissa: lompakon avaaminen oli ainoa testi 🙂

Land Transportation Office

Ajokorttiasiat hoidetaan myös Pattayalla Land Transport officessa. Pattayan byroo sijaitsee vain paljon vaikeammassa paikassa kuin Chiang Main vastaava. Vuokrasinkin tuota reissua varten mopon. Matkaa tuli meidän resortista n. 19 km/suunta. Itse paikka löytyy esim. näillä ohjeilla. Officessa asiointi eteni näin:

1. Infotiskille, josta opastettiin vuoronumeroautomaatille
2. Vuoronumeron osuttua kohdille kipitettiin yläkertaan tiskille nro 11
3. Siellä tarkistettiin kaikki dokumentit ja koska jotain kopioita puuttui, niitä piti käydä naapuritontilla tien toisella puolella ottamassa lisää. 3 baht / kopio. Sitten takaisin samalle tiskille (nyt ilman vuoronumeroa)
4. Sitten piti allekirjoittaa kaikki paperit. Myös sellainen paperi, jossa kysyttiin missä ja milloin vanhat ajokortit ovat kadonneet. Sen jälkeen annettiin uusi vuoronumerolappu.
5. Kun oma vuoro tuli, minut ohjattiin värinäkötestiin ja reaktioaikatestiin. Kun ne oli suoritettu, ohjattiin pitkään jonoon, joka vei maksutiskille.
6. Maksutiskillä veloitettiin kahdesta kortista yhteensä 460 bahtia ja annettiin uusi vuoronumerolappu.
7. Sitten odotettiin valokuvaukseen, johon pääsi omalla vuorollaan. Sen jälkeen pyydettiin siirtymään takaisin odotustilaan ja odottamaan saman numeron huutamista.
8. Kun oma numero huudettiin toistamiseen, sain hakea ajokortit. Samalla sain kuitit. Seinällä oli lappu, jossa kehotettiin varmistamaan, että kuitissa on sama summa mitä olin maksanut. No ei tosiaan ollut. Olin maksanut 460 bahtia ja kuiteissa luki n. 200 baht. Enpä alkanut kyselemään. Ehkä siinä oli joku farangi-vero tms. Pääasia, että olin saanut kortit.

Hienointa oli, että tällä kertaa ajokortit myönnettiin kahdeksi vuodeksi. Sen ei käsittääkseni pitäisi olla mahdollista turistiviisumilla. Ajokorttitoimiston seinälläkin luki isolla, että turistiviisumilla onnistuu vain vuoden jatkot. Noh, hyvä näin.

Did you like this? Share it:

Ajokortin hankkiminen Thaimaassa, osa 5: Korttien uusiminen

Tuli aika uudistaa umpeen menneet väliaikaiset ajokortit (mopo ja auto), joiden hankkimisesta juttusarjan edellisissä osissa kerroin (alkuun pääset tästä). Koska itselläni on vain turistiviisumi, sain hakea vain uutta väliaikaista (1 vuoden) korttia. Jos olisin ollut työviisumilla maassa, olisin voinut hakea pysyvämpää (5 vuoden) korttia. Noh, vuosikin riittää minulle ja aikaa kortin uusimiseen on taas umpeen menon jälkeenkin vielä vuosi. Eli viimeistään tämä prosessi täytyy suorittaa uudelleen kahden vuoden kuluttua.

Korttien uusiminen eteni seuraavasti:

1. Ensin piti hakea asumistodistus (proof of residence) immigration officesta. Aluksi virkailija väitti, että turistiviisumilla ei enää nykyään saa näitä “proof of residence” todistuksia, mutta kun selitin, että tarvitsen sellaisen välttämättä ajokortin uusimiseen, annettiin hakemuskaavakkeet minulle täytettäväksi (500 baht maksua vastaan). Asumistodistuksen saamiseen tarvitaan hakemuksen lisäksi kaksi valokuvaa, valokopiot passista ja viisumista sekä valokopio vuokrasopimuksesta. Todistuksen hain sitten immigrationista muutaman arkipäivän kuluttua hakemusten jättämisestä. Prosessi on nykyään ainakin Chiang Maissa kivuttomampaa sillä näiden asioiden hoitaminen on erotettu viisumiosastosta omiin tiloihin. Asiointi oli siis helppoa ja nopeaa.

2. Tämän jälkeen kävin taas lääkärin juttusilla, jolta hain lääkärintodistuksen. Terveystarkastus oli kertakaikkisen nopea ja pintapuolinen. Ainoastaan verenpaine mitattiin. Lisäksi lääkäri kysyi, että näenkö hyvin, johon vastasin tietysti myöntävästi. Näillä eväillä saatiinkin sitten lääkärintodistus hintaan 100baht. Aikaa kului n. 10 minuuttia. Huom: yksi lääkärintodistus riittää vaikka uusittavia ajokortteja on kaksi. Valokopio + alkuperäinen riittävät. Sama juttu asumistodistuksen kohdalla.

3. Seuraavaksi suuntasin taas ajokorttitoimistoon, jossa odottikin taas thai-tyylinen byrokratian temppurata:

– Ensin suuntasin infotiskille, josta ohjattiin
– kopiotiskille, josta ohjattiin
– takaisin infotiskille, josta ohjattiin
– värinäkötestitiskille, josta ohjattiin
– takaisin infotiskille, josta annettiin vuoronumero, jolla pääsi jonottamaan
– palvelutiskille, josta ohjattiin
– valokuvapisteeseen vuoronumerojonoon, josta pääsi
– valokuvapisteeseen valokuvattavaksi

Tässä prosessissa meni alle 2 tuntia ja siitä suurin osa meni odotelessa tuohon palvelutiskille. Ilmeisesti joku ruokatauko keskeytti siellä jonon etenemisen. Ajokorttitoimisto veloitti tästä temppuradasta vähän päälle 300 baht, joka sisälsi valokuvamaksut ja muut.

Ja nyt on sitten taas vuoden ajokortit taskussa. Hurei!

Juttusarjan seuraavaan osaan pääset tästä ››

Did you like this? Share it:

Ajokortin hankkiminen Thaimaassa, osa 4

Hommasin aiemmin maaliskuussa thai-ajokortit (auto & mopo). Myönnetyt kortit ovat kuitenkin vain väliaikaisia, joiden voimassaolo lakkaa vuoden päästä myöntämistä. Kävinkin muutama päivä sitten ajokorttitoimistossa kysymässä voisiko kortit jo uusia, vaikka voimassaoloa on vielä reilusti jäljellä. Vastaus oli, että jos minulla olisi ollut vuoden viisumi tai työlupa niin asia olisi hoitunut. Turistiviisumin kanssa liikkuva joutuu toimimaan seuraavasti:

1. Anna ajokortin mennä vanhaksi
2. Hanki sitten uusi “Proof of residence” ja lääkärintodistus.
3. Mene noiden kanssa ajokorttitoimistoon
4. Saat uudet vuoden kortit.

Tässä vielä muistilappu jonka antoivat minulle officesta:

IMG_8798

Lisäys: Ajokortin uusiminen pitää tehdä 1 vuoden sisällä voimassaolon päättymisestä. Muuten joutuu menemään uudelleen ajokokeisiin yms.

Lisäys 2: Tarina uusimisprosessista löytyy nyt täältä: http://lunki.fi/ajokortin-hankkiminen-thaimaassa-osa-5/

Did you like this? Share it:

Pai (Thaimaa)

Teimme Chiang Maista moporetken Paihin. Tässä muutamia sekalaisia kuvia ja muistiinpanoja:

paimerkki

Matka:

– Melkoinen vuoristorata tuo Paihin johtava vuoristotie (Route 1095)…
– Me tehtiin matkaa upouudella Honda Forzalla (300 cc), vuokrahinta 1000 baht / day
– Mopolla hauskaa ajaa kimuraista tietä, minibussissa saattaisi voida pahoin
– Matkamittariin tuli viikonlopun reissulla aika tarkasti 400 km

paimopo

Kävelykatu:

– Pain keskustan turistikortteli
– Lukuisia ravintoloita ja kadut täynnä kojuja
– Hyvää ja halpaa tienvarsisapuskaa monista kojuista!

pailed

Live-musiikkia:

– Käytiin kolmessa live-musa-baarissa: Edible Jazz Garden (live-musaa laidasta laitaan), Moon Shadow (open air stage) ja Bebop (Blues-baari)
– Musiikin laatu vaihtelee illan ja esiintyjien mukaan
– Yhden baarin (Moon Shadow) live-musa-esityksen poliisi lopetti kesken kaiken

paimusa

Mor Poeng Waterfall:

– Matkalla vesiputouksille ajettiin kiinalaiskylän (Santichaon) ohi, jossa monet tien varren tädit yrittivät kansainvälisiä käsimerkkejä näyttäen myydä pilveä.
– Itse putouksella oli raikasta kylmää vettä, jossa jengi pulikoi tai liotteli jalkojaan.. Jotkut soitteli kitaraa, jotkut makaili riippukeinuissa.. Todellinen chill out mesta siis.
– Ehkä vähän liikaakin porukkaa

paivesi

Pai Canyon:

– Totaalinen hiljaisuus! Ei edes sirkkojen siritystä. Outo tunne.
– Kuumaa ja kuivaa!
– Hienoja maisemia

paikan

Aqua Resort

– Meidän majapaikka oli erittäin jees ottaen huomioon sen hetkisen hintatason (500 baht / yö)
– Hauska pieni uima-allas
– Bungissa lasiset seinät
– Hyttysiä ja vessat bungan takana

pairesort

Did you like this? Share it:

Koh Samet (Thaimaa)

Tänne Matkamittariin on ennenkin kirjoitettu tästä saaresta. Tässä kuitenkin tuoreet ensikertalaisen kokemukset maaliskuulta 2013:

Ostettin matka Sametille Pattayalta, Jomtien beachilta, jossa majoituttiin BB Housessa. Liput saatiin oman hotellin respasta hintaan 600 baht / henkilö. Hinta sisälsi minibussikyydin hotellilta satamaan (n. 60 min) ja laivamatkan saarelle (n. 45 min). Kyseessä oli menopaluu eli yhteen suuntaan hintaa tuli 300 bathia. Laivamatkaa ei tehty tavallisella reittibotskilla Sametin satamaan vaan Samet Island Tour -matkayhtiön (Malibu) omalla paatilla suoraan Ao Vongduen -beachille.

laiva

Kyseistä rantaa on kehuttu hyväksi valinnaksi lapsiperheille, koska se on varsinkin rannan reunoilta hyvin suojassa aallokolta. Päätimmekin jäädä rannan toiseen päähän yhdeksi yöksi (vika resortti rannan eteläpäässä). Bungalovi oli upouusi, mutta se sijaitsi oli todellisessa hyttyspesäkkeessä.

Vongduen -biitsi osoittautui varsin mukavaksi. Rannalta löytyy ravintoloita, vesilelumyymälöitä, kauppa ja kaikki muutkin tarvittavat palvelut. Illalla rantatuolit vaihtuivat BBQ-ravintoloiksi. Biitsillä pystyisikin fiilistelemään melko monipuolisesti liikkumatta mihinkään. Me kuitenkin haluttiin nähdä saarta hieman enemmän, joten vuokrasimme mopon (taksitkin tosin kulkee).

IMG_6156

Ensimmäisenä iltana kävimme mopoajelulla Ao Tubtim -rannalla, jossa tapasimme reissututtavamme. Kävelimme rantoja pitkin kohti pohjoista ja testasimme eri ravintoloita eri biitseillä. Paljon oli vaihtelua ja valinnan varaa. Viimeiset iltaoluet nautimme omalla rannallamme ja totesimme olevamme varsin mainiolla ja makuumme sopivalla saarella.

kartta

Seuraavana aamuna siirryimme viereiselle Ao Thian -rannalle (seuraava ranta etelään), josta varasimme bungan Keangtale Home Resortista (kyltissä tosin luki “Ban Khian Tha-Lay”). Tämä valinta osui vielä paremmin nappiin. Bungalovin terassilta oli upea näkymä merelle ja myös ranta oli täydellinen. Valkoista hienoa hiekkaa, laskuvedenkin aikaan tarpeeksi syvä uida ja myös lapselle hauskoja rantakiviä leikkejä varten. Länsimaalaisia turisteja oli ainakin tällä kertaa selvästi vähemmän kuin muilla biitseillä.

thian

Tälle Thian -rannalle päseee helposti Vongduen-biitsiltä valaistua metsäpolkua pitkin. Mopolla saapuminen on asteen haastavampaa, koska tien kunto Vongduenista etelän suuntaan heikkenee nopeasti. Havaittiin tässä rannassa oikeastaan vain yksi miinuspuoli (jota joku tosin voisi pitää plussana)… Nimittäin kaikki ravintolat ja kauppa oli suljettuja klo 23 jälkeen, kun toisena päivänä saavuimme iltareissultamme. Ei siis viimeistä iltaolutta omalla rannalla tällä kertaa. Ensi kerralla osataan varautua kylmälaukulla ja omilla oluilla.

Kävimme myös mopoajelulla saaren eteläkärjessä. Tie sinne on erittäin huonokuntoinen eikä sitä voi suositella muuta kuin kokeneile mopoilijoille. Isommillakin enduropyörillä ajavat näyttivät kaatuilevan reitillä. Saarella vuokrataan myös mönkijöitä eli fiilistelemään pääsee halutessaan myös neljän renkaan päällä.

mopo

Etelästä suuntasimme taas saaren pohjoiskärkeen, josta löytyi saaren virallinen satama sekä saaren kokoon nähden melko vilkkaan näköinen satamakylä. 7 Eleven -kauppojakin oli vierivieressä. Kävimme myös saaren länsirannalla ihastelemassa auringonlaskua. Kyseiselle näköalapaikalle on kävelymatka Thian ja Vongdueng -rannoilta.

aurinko2

Koh Samet onnistui todellakin yllättämään! Parin päivän reissulta jäi erittäin hyvät fiilikset ja tuonne tulee palattua takuuvarmasti takaisin. Jos edessä on joskus lyhyt viikon tai kahden viikon Thaimaan matka niin en todellakaan suuntaa enää Koh Phanganille tai muulle etelän saarelle vaan otan suoraan lentokentältä bussin Rayongiin ja siitä lautan Sametille.

Bangkok + Samet -yhdistelmä paketoi erittäin kustannustehokkaasti yhteen monipuolisen kaupunki- ja rantalomayhdistelmän!

Saarelle matkaavan tulee varautua 200 bahtin veron maksuun sillä alue on virallisesti kansallispuistoaluetta. Itselläni sattuu olemaan virallinen thai-ajokortti, jolla saa tällaisissa tapauksissa mukavia veroetuja (maksu oli itseltäni vain 40 baht). Oluset ja muut juomat ovat rantojen kaupoissa kalliimpia kuin sataman tavallisissa 7eleven -kaupoissa. Bungalovien hinnat oli aika kovia. Me maksetiin siitä Thian-rannan hyvästä bungasta 1500 batia ja siinä majoittui leveästi kolmella sängyllä 3 aikuista + lapsi. Lyhyen kyselykierroksen perustella tämä bunga oli halvimmasta päästä.

Ainiin ja vielä lapsiperheitä mahdollisesti kiinnostava yksityiskohta:

Lapsesta ei tarvinnut maksaa minibussissa eikä lautalla (olettaen, että lapsi matkustaa sylissä bussissa). Aluksi olin huolissani tämän järjestelyn turvallisuudesta, koska en olisi halunnut lastani minibussin kyytiin ilman turvavyötä. Huoli oli kuitenkin turha, koska missään penkeissä ei ollut turvavöitä. Paluumatkalla saimme vierekkäiset paikat, joten lapsi mahtui hyvin istumaan aikuisten välissä ilman omaa istuinta.

Did you like this? Share it:

Ajokortin hankkiminen Thaimaassa, osa 3

kortti

Ajokortti on nyt plakkarissa! Koko päivä siinä meni, mutta kyllä se kannatti. Näin prosessi eteni:

Heräsin tänään aikaisin, joten päätin suunnata ajokorttitoimistoon. Olin paikalla n. klo 8:30 ja ilmoittauduin autokouluun. Jouduin teettämään viereisellä tiskillä vielä uudet kopiot passista, asumistodistuksesta ja lääkärintodistuksesta, koska auto- ja mopokorteille on omat hakemukset omine liitteineen.

Kun olin saanut byrokratian hoidettua ensimmäisellä tiskillä, minut ohjattiin seuraavalle tiskille. Siitä päädyin sitten n. 100 hengen ryhmään, joka sullottiin ensin yhteen huoneeseen. Siellä tehtiin jokaiselle yksitellen värinäkökoe muiden seuratessa vierestä. Tunnelma oli tiivis 🙂

Kun kaikki oli testattu ja todettu värejä näkeviksi, oli vuorossa reaktioaikatesti. Se tehtiin siirtämällä jalka kaasupolkimelta jarrulle. Tietokone mittasi reaktioajan. Huone tyhjeni sitä mukaa kun testin läpäisseet poistuivat sieltä. Värinäkötesti ja reaktioaikatesti olivat täysin läpihuutojuttuja, vaikka kukaan ei neuvonnut mitään englanniksi. Muiden mallia seuraamalla pärjäsi loistavasti.

Seuraavaksi koko ryhmä ohjattiin isompaan luokkahuoneeseen, jossa kuunneltiin pari luentoa ja katsottiin opetusvideo. Me länkkärioppilaat (2 kpl) saatiin myös oppikirjat, jossa liikennesäännöt ja liikennemerkit oli selitetty englanniksi. Ihan hyvä juttu, koska muuten koko neljän tunnin opiskelusessio tapahtui thaimaan kielellä eikä siitä tajunnut yhtään mitään.

tuktuk

Päivän aikana oli yksi lyhyt jalottelutauko ja 20 minuutin lounastauko. Monet ostivat apetta aulan kahvilasta.

coffee

Kun luennot oli kuunneltu, oli aika siirtyä “kirjalliseen” teoriakokeeseen. Porukkaa oli niin paljon, että jouduimme odottelemaan n. 45 minuuttia ennen testiin pääsyä. Koe tehtiin tällaisilla tietokoneilla:

kirjalliset

Itse jouduin tekemään kokeen kahteen kertaan (erikseen autokortille ja mopokortille). Monivalintakysymyksiä oli yhdessä testissä 30 kpl ja niistä seitsemään sai vastata väärin. Itse selvisin molemmista testeistä ensimmäisellä yrityksellä. Kun teoriakoe oli suoritettu, nakutteli virkailija papereihin suorituksesta todistavat leimat.

result

Sitten olikin aika siirtyä varsnaiseen ajokokeeseen talon viereen toiselle tontille. Tässä vaiheessa sain kuulla, että ajokokeet pitää suorittaa itse tuoduilla ajoneuvoilla. Itselläni ei tietenkään ollut autoa mukana, joten se koe jäi suorittamatta. Moporadan kävin kuitenkin ajelemassa, jonka jälkeen sain papereihin taas uuden papukaijamerkin.

papuja

Testiajotkin tehdään muuten ison yleisön katsellessa vierestä. Virkailijat höpöttivät myös jatkuvasti megafoneihin jotain, mutta itselleni ei valjennut missään vaiheessa että mitä.

ajoa

Hyväksytyn ajokokeen jälkeen kiikutin paperit taas officen infopisteeseen, josta sain uuden vuoronumeron viereiselle tiskille. Kun oma vuoro koitti, minulta laskutettiin 155 bahtin maksu ja otettiin pärstäkuva. Sen jälkeen uunituore ajokortti tipahti painokoneesta.

jono

Sain tosiaan täällä kertaa pelkän mopokortin. Kunhan saan jostain auton käsiini, käyn ajelemassa autoradankin läpi. Kokonaisuutena ajokortin ajaminen Thaimaassa on yhden päivän läpihuutojuttu, kunhan hoitaa tarvittavat paperityöt etukäteen. Kansainvälisen ajokortin hankkiminen ja muuttaminen thaimaa-kortiksi olisi tietysti helpompaa, mutta ainakin olen taas yhden kokemuksen rikkaampi.

Päivitys 14.3.2013: Kävin eilen ajamassa myös auton ajokokeen läpi. Eli nyt on taskussa seka mopokortti että autokortti. Auton koeajotesti oli hitusen mopotestia vaikeampi. Piti tehdä taskuparkkeeraus sekä peruuttaa kapean radan läpi. Periaatteessa iisi juttu, mutta itselläni oli käytössä aika leveä auto. Peruutus oli pikkasen hankalaa, kun peilit hipoi koko ajan sivutolppia. Ajokortin noutaminen ajokokeen jälkeen vaati taas yli tunnin jonotuksen asiointitiskille. Hintaa autokortille tuli 205 batia.

ajokortti

Tarina jatkuu vielä seuraavassa osassa >>

Did you like this? Share it:

Ajokortin hankkiminen Thaimaassa, osa 2

Thaimaalaisen ajokortin metsästys jatkuu. Viime jutussa kerroin kuinka läpyskän hakeminen tyssäsi siihen, ettei suomalainen ajokortti kelvannut sellaisenaan. Ongelman ratkaisuvaihtoehdoiksi jäi:

– ajokortin kääntäminen oikealle kielelle
– kansainvälisen ajokortin hankkiminen
– ajokokeen ja teoriakokeen suorittaminen thaikuissa

4. Konsulin juttusille

Ongelman helpoimmalta ratkaisulta tuntui suomalaisen ajokortin kääntäminen thaimaan tai englannin kielelle. Virastosta saamassani lapussa luki, että se pitää olla “embassy copy”, mutta kaveriltani kuulin, että käännöksen voisi saada Chiang Maista suomen konsulaatista. Lähdin siis etsimään sitä.

Tämän sivun mukaan etsimäni office olisi löytynyt Tha Pae roadilta, mutta kun pääsin sinne, selvisi, että byroo on muuttanut Ratanokosin Roadille. Netistä löysin myös mestan virallisen sivun. Eli sitten taas mopolla sinne.

Etsin toimistoa melko pitkään kunnes tajusin, ettei ole mitään toimistoa. Kyseinen konsuli vain sattuu olemaan töissä Mercedez Benzin toimipisteessä ja se löytyi kuin löytyikin tuosta osoitteesta. Pääsin viimein siis konsulin juttusille, mutta hän sanoi, että asiassa pitää kääntyä Bangkokissa sijaitsevan Suurlähetystön puoleen. Käytäntö oli siis muuttunut eikä ajokortin käännöksiä enää siis saanut Chiang Maista.

5. Takaisin ajokorttitoimistoon

Tässä vaiheessa päätin kokeilla onneani ja kävin uudelleen ajokorttitoimistossa. Tällä kertaa otin mukaani kansainvälisen ajokorttini (vuodelta 1997). Siinä oli kaikki tarvittavat käännökset ja tiedot siitä mitä ajoneuvoja saan ajokortillani ajaa.

kuva

Virkailija ei kuitenkaan hyväksynyt autoliitolta saamaani ajokorttia, koska se oli niin vanha. Jos kortti olisi ollut uudempi, olisin saanut thai-ajokortin sen avulla. Vinkiksi siis tämä niille, jotka on mahdollisesti tulossa Suomesta pidemmäksi aikaa tänne…

6. Yhteys suurlähetystöön

Koska tuo uusikaan käynti ajokorttitoimistossa ei tuottanut tulosta, otin puhelimitse yhteyttä Bangkokissa sijaitsevaan suurlähetystöön. Toisella yrittämällä tavoitin myös suomea puhuvan henkilön. Sain kuulla, että heille oli tullut ministeriöstä ilmoitus, ettei suurlähetystö saa enää tehdä ajokorttikäännöksiä tai oikeaksi todistamisia. Jatkossa tästä vastaa Trafi (liikenteen turvallisuusvirasto). Virallinen nimitys toimenpiteelle on “ajokorttiotepyyntö”. Hakemuksen voi tehdä tämän sivun kautta, mutta se näyttäisi maksavan 14 euroa eikä todistusta saa sähköisesti. Ja kotiin postituksesta nyt ei ole paljon iloa kun ollaan täällä toisella puolella maapalloa….

Eli nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että taidan mennä tämänkin prosessin läpi vaikeimman kautta. Painelen siis huomenna aamulla ajokorttitoimistoon ja ilmoittautun ajo- ja teoriakokeisiin 🙂

Tarina jatkuu seuraavassa osassa…

Did you like this? Share it:

Ajokortin hankkiminen Thaimaassa, osa 1

Aiempi juttusarjani käsitteli mopon hankintaa ja rekisteröintiä. Siihen liittyy läheisesti myös thaimaalaisen ajokortin hankkiminen. Se on kuulemma erittäin tärkeä läpyskä poliisin kanssa asioinnin varalta, jos aikoo viettää tässä maassa pidempiä aikoja. Ajokortista on myös sellainen mukava hyöty, että kansallispuistoihin yms. pääsee ajokorttia vilauttamalla normaaliin paikallishintaan eikä tarvitse maksaa korkeampaa turistihintaa. Joku on kirjoittanut tästä samasta asiasta jo englanniksi, mutta tässä tulee vielä suomi-versio:

Tähän mennessä olen tehnyt seuraavat vaiheet:

1. Proof of residence

Hain Chiang Main Immigrationista (Airport Road, juuri ennen lentokenttää) “Proof of residence” todistuksen. Tämä on siis tismalleen sama lappu joka tarvitaan mopon rekisteröintiin ja josta kerroin aiemmissa jutuissani. Tämä lappu maksaa sen 500 batia ja hakuprosessista voi lukea tarkemmin aiemmista postauksista.

2. Lääkärintodistus (Medical Certificate)

Ajokortin saaminen vaatii virallisen lääkärintodistuksen. Todellisuudessa lääkäri ei tehnyt muuta kuin mittasi pituuden ja painon. Homma hoitui 10 minuutissa Chiang Mai Klaimor Hospitalissa (Hang Dong Road, keskustasta ajettaessa juuri ennen Tescoa). Infosta osattiin ohjata suoraan oikean henkilön juttusille ja sen jälkeen tiskille maksamaan 100 batin maksu. Eli tämä oli erittäin helppo ja edullinen vaihe.

3. Ajokorttitoimisto

ajokortti_rek

Chiang Maissa byroon virallinen nimi on Chiang Mai Provincial Land Transport Office (Hang Dong Road, keskustasta ajettaessa juuri ennen Big C:tä). Pytinki on sävytetty thaikkutyyliin varsin pirteästi. Kävelin sisään ja infotiskille, josta ohjattiin suoraan toiseen kerrokseen, ajokorttiosastolle. Sieltä kyselin ajokorttia ja sain kuulla, että noitten kahden ensimmäisen lappusen lisäksi tarvitaan oman Embassyn vahistama käännös omasta Suomi-ajokortistani.

Tässä tarkempi selostus, jonka tiskiltä sain. Viivalla ylitetyt kolme ensimmäistä vaihetta olin jo siis suorittanut, mutta nyt homma tökkäsi tuohon neljänteen pykälään.

licence

Tarina jatkuu seuraavassa osassa

Did you like this? Share it:

Mopon hankinta ja rekisteröinti Thaimaassa, osa 4

8. Viimeinen taisto

Viimeinenkin byrokratian muuri on nyt ylitetty! Marssin tänään taas moporekisteritoimistoon perjantaina saamani vuoronumerolapun kanssa. Ensimmäisenä sain kuulla, että olin jättänyt rekisteröintihakemukset liian myöhään. Ne olisi kuulemma pitänyt jättää 15 päivän sisällä mopon ostamisesta. Onneksi tästä selvittiin kuitenkin pelkällä rahalla (200 batin lisämaksu). Lue lisää Mopon hankinta ja rekisteröinti Thaimaassa, osa 4

Did you like this? Share it: