iPod Radio Remote


iPod Radio Remote muuttaa iPodin radiovastaanottimeksi ja toimii myös soittimen kaukosäätimenä. Lisäksi laite toimii toisena kuulokeporttina eli tämän avulla kaksi henkilöä voi kuunnella samaa iPodia. Kauko-ohjaimen näppäinlukko ei lukitse iPodin näppäimiä vaan ne pitää lukita erikseen ja päinvastoin. Mukana tulee myös Applen nappikuulokkeet, joiden johto on hiukan lyhyempi kuin iPodin mukana tulleissa kuulokkeissa.

Laite on arvosteltu mm. Snadiomena -sivustolla, joten mitäpä tässä enempää lisäämään. Toimivan tuntuinen laite, mutta tässäkään testissä eivät RDS-tiedot ilmestyneet näytölle. Radio Remote ajaa kuitenkin asiansa – ei sen enempää eikä vähempää.

Did you like this? Share it:

Sony 50″ tv + Apple iMac G5

iMac näyttää tunnistavan tämän telkkarini melkein oikein. Resoluutiovaihtoehdot ovat kyllä suppeat eikä laajakuvaleffoja saa mitenkään levitettyä koko ruudulle (ylös ja alas jää aina mustat palkit). Kuva näkyy oikeassa suhteessa vain 4:3 tilassa. Ei hyvä, ei hyvä. Kuva myös nykii samalla tavalla kuin Dreamcastilla pelatessakin. Näyttää tämä VGA-liitäntä olevan täysin käyttökelvoton tässä televisiossa. Miksi, oi miksi?

Onko kukaan liittänyt uutta Intel-Maccia HDMI-liitäntään?


Did you like this? Share it:

50-tuumainen televisio: Sony Kdf-e50a11e


Testattuani erilaisia näyttötyyppejä XBOX 360 konsolin kanssa, jouduin toteamaan, että kaikissa niissä on omat ongelmansa. Myös plasmassa, vaikka en sen ongelmista tuossa pikatestissäni mitään maininnutkaan. Pohdiskeltuani asiaa ja luettuani DVDPlazasta juttua 50″ Sonyn taustaprojektio tv:stä, päätin tilata itselleni sellaisen… Velkahan on tunnetusti pääomaa 🙂 Laite on nyt ollut käytössä pari päivää ja kokemukset ovat erittäin myönteisiä.


Yleistä
Tv on tyylikäs ja siro (vertailun vuoksi kuvassa vanha 29″ Sony). Uusi Sony ei ole niin ohut kuin lcd ja plasma taulu-tv:t, mutta kuitenkin huomattavasti hoikempi kuin perinteiset kuvaputki tv:t. Televisiossa on tuuletin, joka humisee tasaisesti virran ollessa päällä. Ääni on kuitenkin niin hiljainen, ettei se haittaa. Television omat kaiuttimet on upotettu etupaneelin alalaitaan ja niissä on ihan yllättävän hyvä äänenlaatu. Itse kytkin ne kuitenkin pois käytöstä ja liitin television kotiteatterilaitteistoon. TV:ssä on kaksi RGB-scarttia, komponentti-liitäntä, HDMI-liitäntä, S-video sekä komposiittiliitännät. Taustaprojektio-tekniikasta johtuen televisiota ei voi katsella yläviistosta eikä täysin sivusta. Sohvalta näkymä on kuitenkin erinomainen ja vasta 45 asteen kulma sivusuunnassa alkaa haitata näkyvyyttä. Ruudun pinta on “helmeilevän” näköistä muovia, jonka huomaa ainakin alle kolmen metrin katseluetäisyydeltä. Itse olen tottunut vastaavaan efektiin jo iMacin näytössä, joten se ei haittaa.

TV-katselu
Televisiossa on sekä analoginen että digitaalinen viritin. Digiboksia ei siis enää tarvitse ostaa erikseen. Kuvanlaatu on mielestäni erittäin hyvä. Monet ovat sitä haukkuneet, mutta itse olen sitä mieltä, että mahdolliset ongelmat ovat digi tv-lähetyksissä eikä televisiossa. Esimerkiksi tämän päiväinen Lost-sarja näytti todella hyvältä laajakuvasuhteensa ja hyvän kuvanlaatunsa ansiosta. Eikä olympialätkässäkään pahemmin valittamista ole. Pitää toivoa, että päästään mitalipeleihin 🙂 TV-ominaisuuksien puutelistalle jää digitaalinen ääniulostulo, mutta eipä suomalaiset kanavat taida kovin paljoa 5.1 ääniraidalla varustettuja ohjelmia lähettääkään. Teksti tv on huono, koska se näkyy koko laajakuva-ruudun leveydellä ja niin leveää ja isoa tekstiä on vaikea lukea. Olisi ollut parempi, jos kuvasuhde olisi ollut teksti tv-käyttössä 4:3 tai jopa siitä kutistetussa ikkunassa. Myöskään kaikki sivut eivät mahdu muistiin, joten välillä joutuu vanhanaikaisesti odottelemaan jonkun sivun latautumista. Ohjelmaopas on suhteellisen selkeä.

DVD-katselu
Eurooppalaisella XBOX 360-konsolilla (liitetty komponenttikaapelilla) voi katsella R2-alueen DVD:t lomittamattomassa 576p-tilassa. Kuvanlaatu on mielestäni erittäin hyvä. USA-mallisella Playstation 2-konsolilla (slim-malli, liitetty komponenttikaapelilla) voi katsella R1-alueen DVD:t lomittamattomassa 480p-tilassa. Kuvanlaatu on melko hyvä, mutta ei niin tarkka kuin 576p-levyissä. Lisäksi käytössäni on aluekoodivapaa Sony DVD-soitin, jolla voi katsella kaikkien alueiden levyjä 480i ja 576i -tiloissa. Tälläkin soittimella kuvanlaatu on hyvä, mutta tarkempia vertailuja progressiivisen ja lomitetun kuvamateriaalin välillä en vielä ole tehnyt. Palaan asiaan, jos saan jostain lainaan vielä 720p-tilaa tukevan DVD-pyörittimen. Elokuvasta riippuen television terävyysasetukset kannattaa säätää melko lähelle minimiä, jotta kuvasta tulee enemmän filmimäisen pehmeä. Myös kirkkaus- ja kontrastisäädöt kannattaa virittää kuntoon, ettei vaaleat ja tummat sävyt korostu tai katoa liikaa. Valikoista löytyvät esiasetukset (ns. myyntiasetukset) eivät anna todellista kuvaa television kuvanlaadusta.

XBOX 360 pelit
XBOX 360 (komponenttikaapelilla liitettynä) tukee tämän television natiivia 1280×720 (720p) resoluutiota. Pelit näyttävät todella upeilta, mutta näin isoon kokoon kasvatettuna pienetkin graafiset ongelmat tulevat näkyviin. VGA-johdolla liitettäessä kuvanlaatu kärsii hieman (haalenee) eikä käyttöön saa televisioon sopivinta 720p-tilaa. Kannattaa siis käyttää komponenttia! Kuva oli aluksi tehdasasetuksilla melko huono, mutta kirkkaus- ja kontrastisäädöillä tummat ja vaaleat sävyt sai suhteellisen hyvin tasapainoon ja peli-ilo kasvoi huomattavasti. Sama koski tietysti myös DVD ja TV-katselua. Kuvan terävyyttä saa pelikäytössä mielestäni nostaa pohjalukemista, koska liika pehmeys tekee peleistä suttuisen näköisiä. Säätö on onneksi helppo tehdä telkkarin valikosta.

Playstation 2 pelit (USA-malli & komponenttikaapeli)
Monet uudemmat PS2-pelit tukevat lomittamatonta 480p-kuvatilaa sekä 16:9 kuvasuhdetta. Tällaiset pelit näyttävätkin hienolta. 480i-pelit kärsivät hienoisesta epätarkkuudesta ja reunojen väreilystä, mutta ei mitenkään pahasti. Todellisena helmenä pelihyllystäni löytyy Gran Turismo 4:n USA-versio, joka tukee 1080i -tarkuutta. Tämä on varmasti hienoin PS2-peli mitä koskaan tullaan näkemään. Täyttä resoluutiota ei kuitenkaan käytetä pelin grafiikoissa, vaikka kuvatila onkin tuo 1080i. Kuva on kuitenkin selvästi tarkempi ja vähemmän väreilevä kuin 480p tai 480i -tiloissa. Kuva ei täytä koko ruutua vaan reunoille jää mustat raidat. Tämä ei kuitenkaan haittaa, koska käytössä on jättimäinen 50″ kuva-ala. GT4:ää varten suunniteltu Logitech Driving Force Pro -ratti viimeistelee tunnelman ja tuo mielestäni kaikkien aikojen hienoimmat pelifiilikset. Jopa PGR3 jää kakkoseksi ainakin fiiliksen osalta.


GameCube (USA-malli & VGA-kaapeli)
Itselläni on GameCubessa VGA-kaapeli, jonka avulla voidaan käyttää lomittamatonta 480p-kuvatilaa. Kuvassa näkyy hienoista vaaleutta ja tummalla pohjalla näkyviä (vaikeasti havaittavia) pystyviiivoja. Samaa ongelmaa ei ole kuvaputkimonitorin kanssa. Komponenttijohdolla saisi tästkin laitteesta varmaan parhaan kuvan tähän telkkariin.

Dreamcast (VGA-kaapeli)
Dreamcastin kuva VGA-boksilla on erittäin hyvä, mutta kuvassa näkyy outoa nykimistä. Tätäkään ongelmaa ei ole kuvaputkimonitorissa eli ongelma on melko mystinen. Taitaa lähteä Dreamcast myyntiin, koska en jaksa RGB-scarttiinkaan tyytyä.

XBOX (modattu USA-versio)
Jostain syystä X2VGA-adapteri ei toiminut tämän television kanssa. Itseäni se ei kuitenkaan haittaa, koska kuvanlaatu olisi oletettavasti ollut Cuben ja XO:n tapaan huonompi kuin komponenttiliitännällä. Olenkin jo tilannut XBOXiini komponenttikaapelin. Modaamattomista euro-koneista puuttuu kokonaan tuki lomittamattomalle kuvalle ja HDTV-resoluutioille, joten sellaisiin ei kannata kajota!

Yhteenveto
Omiin tarpeisiini tämä taustaprojektio-Sony on lähes täydellinen TV. Paranneltavaakin löytyy, mutta hinta/laatu-suhde on tässä enemmän kuin kohdillaan. Ainoastaan VGA-liitännän ongelmat jäivät ihmetyttämään. HDMI-liitäntää pääsen testaamaan vasta myöhemmin. Toivottavasti sen kanssa ei esiinny ongelmia. Tekniikka varmasti kehittyy kaikissa näyttötyypeissä ja hyvä niin. Siihen asti tällä pärjää mainiosti.

Yleisön pyynnöstä: Lisää kuvia löytyy täältä.

Did you like this? Share it:

.Mac -palvelu

Olen käyttänyt .Mac palvelua nyt noin puolitoista kuukautta. Kyseessä on Applen tarjoama internet-palvelu, joka maksaa 99 euroa vuodessa. Hintaan sisältyy jos jonkinlaista ominaisuutta, joista kerron nyt omat kokemukseni..

Ehdottomasti hyödyllisin toiminto .Macissä on useamman eri Macin tietojen synkronoiminen internetin välityksellä. Jos siis lisään kirjanmerkin Safariin, yhteystiedon osoitekirjaan tai vaikkapa kalenterimerkinnän iCaliin työpaikalla, löytyy samat tiedot automaattisesti myös kotikoneelta heti automaattisen synkronoinnin jälkeen. Pelkästään tämä toiminto sai minut vakuuttumaan .Macin hyödyllisyydestä.

Toinen tärkeä .Mac-ominaisuus on iLife-ohjelmilla tehtyjen tuotosten julkaiseminen sen avulla. Varsinkin iPhoton ja iWebin täydellinen hyödyntäminen vaatii .Mac-tilin avaamista. Omat nettisivustot, blogit, podcastit, videot, kuvagalleriat ja photocastit voi kaikki julkaista iLifestä yhdellä napin painalluksella, mutta vain mikäli on hankkinut iLifen lisäksi .Mac-tilin.

Kolmas itseäni kiinnostanut ominaisuus on .Macin Groups-toiminto. Sen avulla voi helposti perustaa eräänlaisen intranetin / extranetin esimerkiksi omalle yhdistykselleen, urheiluseuralleen, perheelleen, työporukalleen tai vaikka kaveripiirilleen. Kutsutut henkilöt pääsevät salasanasuojatuille Group-sivuille rekisteröityään itselleen ilmaisen .Mac ID tunnuksen. Group-sivustolla on postituslista/keskustelupalsta, ryhmän yhteinen kalenteri, jaettu verkkokovalevy (Group iDisk), jäsenlistaus, linkkilista sekä linkit kyseiselle ryhmälle tarkoitetuista salasanasuojatuista www-sivuista, blogeista ja kuvagallerioista.

Muita .Macin vuosimaksuun sisältyviä palveluita ovat mm. 1 gigatavun tallennustila / verkkokovalevy (iDisk), oma .Mac-sähköposti ja varmuuskopiointiohjelmisto. Vaikka hinta on melko suolainen, on paketissa ominaisuuksia todella paljon. Harmi vaan että monet .Macin palveluista ovat melko rajoitettuja eikä esim. kotisivujen päivittäminen ole yhtä nopeaa kuin normaalin (esim. ADSL-liittymän mukana tulevan) kotisivutilan avulla.

Palvelun käytettävyys on kuitenkin niin Applemaisen yksinkertaista, että .Maciin on helppo tykästyä. Mielestäni 99 euroa on kuitenkin hieman liikaa, koska iLife-pakettikin maksaa vain 79 euroa. Suosittelen varauksella.

Did you like this? Share it:

Kaatuileva GarageBand 3

Yritin tehdä elämäni ensimmäistä podcastia tällä iLifen mukana tulevalla GarageBand-ohjelmalla, mutta ei onnistunut. Ohjelma kaatui useaan otteeseen. Viimein sain esikois-podcastini nauhoitettua, mutta työ meni hukkaan, kun ohjelma taas kaatui enkä saanut palautettua nauhoitusta enää takaisin. Enpä jaksa ihan heti yrittää uudelleen. Sen ehdin kuitenkin toteamaan, ettei kaikkien MP3-biisien siirtäminen Mediaselain-ikkunasta jostain syystä onnistunut. Toiset taas tuli aikajanalle mukisematta. Kuvatkin voi raahata mediaselaimesta podcast-raidalle ja tehdä siten kuvituksen omaan lähetykseensä.

Varmaan kiva ohjelma nille, joilla se toimii. Jos ohjelman uudet podcast-ominaisuudet kiinnostaa, kannattaa katsoa Steve Jobsin demo niistä. GarageBand -osuus alkaa videossa kohdasta 39:18. Toimisipa mullakin noin hyvin..

Lisäys: Sain viimein podcastin tehtyä, kun jätin kuvituksen lisäämättä. Jostain syystä oma ohjelmani ei ollenkaan tykkää siitä, että podcast-raidalle raahataan kuvia. Julkaisu oli todella helppoa. Kun podcast on valmis, projekti siirretään yhdellä klikkauksella iWebiin, joka rakentaa podcastista uuden blogimerkinnän. Kannattaa siis ensin luoda kyseinen blogi iWebin puolella ja vasta sitten lisätä podcast sinne. iWebistä julkaisu tapahtuu jälleen yhdellä napilla .Mac -sivuille.

Pääasiassa GarageBand on tarkoitettu musiikin tekemiseen, mutta sitä en lahjattomuuteni vuoksi lähde edes kokeilemaan. Olen kuitenkin aimmin testannut GarageBandin aikaisempaa versiota musiikin äänityksessä ja hyvinhän se siitä suoriutuu. Pieni musiikin teorian ymmärrys ei olisi kuitenkaan olisi pahitteeksi siinä hommassa. Itseni kaltaisille musiikillisesti lahjattomille GarageBand antaa mahdollisuuden koostaa valmiista “silmukoista” omaa musiikkia, vaikkei ikinä olisi koskenut yhteenkään soittimeen.

Podcast-toiminnot ovat varmasti kysytty lisäominaisuus tähän Applen “kotiäänistudioon” ja varmasti monelle syy tutustua GarageBandiin ylipäätään. Itselläni ja monilla muillakin ikätovereillani on tallessa vielä 70- ja 80-luvuilla äänitettyjä lapsuuden horinoita C-kasetilla. GarageBand on uuden vuosituhannen nauhoitusväline ja .Mac on Applen tarjoama helppo media omien tuotosten julkaisemiseen.

Did you like this? Share it:

Ärsyttävä iWeb

iLife-paketin uusin jäsen, iWeb on ideana loistava ja tukee hyvin Applen ajatusta digitaalisesta elämästä. Kyseessä on siis www-sivujen, blogien ja podcastien tekemiseen tarkoitettu helppokäyttöinen ohjelma, joka toimii saumattomasti iLifen muiden osien ja .Mac -palvelun kanssa. Hyvä idea ei kuitenkaan riitä vaan sen pitäisi myös toimia. Ongelmia onkin luvattoman paljon tässä 1.0 -versiossa.

Olen tähän mennessä tehnyt pari valokuvagalleriaa, yhden videosivun ja yhden blogin. Kaikki on julkaistu .Macissä sen tarjoamassa salasanasuojatussa Groups-osiossa (eräänlainen intra/extranet). Julkaisu on helppoa ja se tapahtuu yhtä Julkaise-nappia klikkaamalla. “Inspektori” ikkunasta valitaan julkaistaanko sivusto julkisella puolella vai jollekin ryhmälle. Julkisellekin puolelle on mahdollista määritellä salasana. Groups-puolelle salasanaa ei voi määritellä, koska sinne ei muutenkaan pääse kuin kyseisen ryhmän jäsenet.

Sivustojen ulkoasu on mahdollista valita muutamista “Työpohjasta”. (Miksiköhän Apple ei tässä yhteydessä käytä “Teemat” nimeä?) Työpohjia voi myös muokata itse, mutta ainakaan blogissa en jaksanut vaihtaa kuin otsikon kokoa ja fonttia. Sekin taisi olla liikaa sillä nyt joudun tekemään saman homman joka kerta, kun lisään blogiin uuden merkinnän. Tyyliä ei siis voi ilmeisesti mitenkään tallentaa seuraavaa käyttökertaa varten. Typerää!

Valokuva-gallerioiden tekeminen on myös helppoa. iPhotossa vain valitaan albumi tai halutut kuvat ja klikataan sitten iWeb-nappia. Kuvat voi julkaista joko valokuvasivulla tai blogissa. Jos julkaisee enemmän kuin yhden kuvan blogiin, tulee sinne yhtä monta uutta blogimerkintää kuin oli valinnut kuvia. Kerrassaan typerää!

Onneksi valokuvasivut sentään toimivat järkevästi eli yhdelle sivulle tulee kaikista kuvista kuvakkeet ja niitä klikkaamalla avautuu isompi versio. Myös kuvaesitys-toiminto tulee automaattisesti sivulle. Kuvaesityksessä käytetään Applen suosimaa heijastusefektiä enkä ainakaan toistaiseksi löytänyt mitään tapaa miten sen saisi kytkettyä pois päältä.

Suurin ärsyttävyys iWebissä on se, ettei sivustoa voi ylläpitää tai päivittää kuin siltä tietokoneelta, jolla se on alunperin luotu. Yritin lisätä työpaikan koneelta uuden kuvagallerian .Mac -sivulle, mutta se johti siihen, että aiemmin kotikoneelta julkaisemani toinen kuvasivu katosi. Ei mitään järkeä!

Puutteista huolimatta iWebissä on ainesta, kunhan Apple ensin korjaa nämä todella typerät mokat, joiden takia koko softa on melkein käyttökelvoton.

Did you like this? Share it:

iDVD 6

Uusi iDVD 6 on iMovien tapaan hieman paranneltu versio edellisen vuoden versiosta. Joitain uusia teemoja, hieman parempi DVD:n muokattavuus ja tuki laajakuva-valikoille, mutta muita suuria uudistuksia en löytänyt ainakaan tämän ensimmäisen testiprojektin aikana. En tosin törmännyt ongelmiinkaan, joten valitukseen ei ole aihetta. Pudotusalueet ovat iMovien tapaan kelluvassa layerissä. Ulkoisen DVD-tallentimen omistajia ilahduttaa varmasti tieto siitä, että uuden version pitäisi polttaa levyt mukisematta myös heidän laitteistollaan.

Näin se kehitys kehittyy. Hitaasti mutta varmasti.

13.12. lisäys: Unohtui mainita tuo uusi Magic iDVD ominaisuus.. Sen avulla oman DVD:n saa koostettua äärimmäisen nopeasti raahaamalla videot ja kuvat omiin lokeroihinsa ja valitsemalla haluamansa teeman. Musiikin voi myös lisätä kuvaesityksiin. Magic iDVD on erittäin helppokäyttöinen ja nopea tapa omien DVD-levyjen tekemiseen.

Did you like this? Share it:

iMovie HD 6

iLife-paketissa mukana tuleva videoeditintiohjelma, iMovie on myös kokenut joitain uudistuksia tämän vuoden versiossa. Merkittävin uudistus on uusi Teemat -toiminto, jolla saa näyttävän näköisiä efektejä esim. videon alkuun ja loppuun. Pudotusvyöhykkeet on omassa kelluvassa layerissään eli esim still-kuvien lisääminen videoon onnistuu helposti raahaamalla ne Media-ikkunasta. Editointi-valikon alta avautuu toinen valikko, josta löytyy mm. uusia ääni- ja videoefektejä. Hyvä uudistus on myös se, että nyt useampaa videoprojektia voi pitää työpöydällä auki samaan aikaan.

iMovie HD 6 jätti itsestään pikatestin perusteella ihan positiivisen kuvan. Uusissa ominaisuuksissa on potentiaalia ja vanhoja ärsyttävyyksiä on karsittu. Mitään iPhoton kanssa tapahtunutta WAU-elämystä ei syntynyt, mutta hyvä fiilis tästä kuitenkin jäi.

Did you like this? Share it:

Loistava iPhoto 6

Uusi iLife 06-paketti on tehnyt todella hyvän vaikutuksen, vaikka en tähän mennessä ole päässyt testaamaan vasta kuin iPhotoa ja iWebiä. iWebistä en osaa vielä sanoa mitään, mutta ainakin iPhoto on todella paljon parempi kuin vanha 5-versio.

Tietokoneellani on n. 10 000 kuvaa, joista suurin osa on 3-6 megapikselin kokoisia. Koko kirjaston rullaaminen on silti todella nopeaa. Sitä ei voi käsittää ennenkuin näkee omin silmin. Kuvia voi muokata tai katsella koko ruudun tilassa ja vierelle saa halutessaan vielä vertailukuvan. Näin muokattavaa kuvaa on helppo verrata alkuperäiseen samalla kun tekee kopioon korjauksia. Valmiit tehosteet ovat myös näppäriä. Esim pehmennyksellä ja sävyjen korostamisella saa monista tylsistäkin kuvista näyttävän näköisiä. Ja kaikki tapahtuu parilla efektinapin klikkauksella!

Pinnan alla on varmasti vielä paljon kaikkea muutakin uutta, mihin en vielä ole ehtinyt tutustumaan. Uusi iLife on kuitenkin hintansa arvoinen jo pelkästään tämän iPhoton ansiosta. Tämä on Applea parhaimmillaan!

Did you like this? Share it:

5.1 surroundista 7.1 järjestelmään

Lisäsin joku aika sitten olohuoneen takaseinään kaksi kaiutinta lisää. Ennen äänentoistojärjestelmässäni oli vain yhdet takakaiuttimet, mutta nyt niitä on siis yhteensä jo neljä.

DVD-hyllystä oli jo pitkään löytynyt DTS ES ja Dolby Digital EX -levyjä, mutta en uskonut äänentoiston enää merkittävästi paranevan 5.1 tilasta ylöspäin mentäessä. Päätin kuitenkin kokeilla ja onneksi sen tein. Tilavaikutelma on nimittäin nyt huomattavasti parempi kuin ennen. Suosittelen! Kannattaa ainakin kokeilla omassa kotiteatterissa, jos kaiuttimia sattuu jäämään jostain pari yli ja oma vahvistin tukee noita kuvassa näkyviä äänitiloja.

Did you like this? Share it: