Täysi-ikäinen Kaljakellunta 2014

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 3.8.2014 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Ja näin on taas yksi Kaljakellunta onnistuneesti takana. Kukaan ei tänäkään vuonna hukkunut eikä ilmeisesti muutakaan vakavaa sattunut. Roskaa varmaankin jäi taas rannoille, mutta tähän täytyy heti todeta, että tapahtumaa pitkään seuranneena olin yllättynyt siitä, ettei sotku ollut starttipaikalla läheskään niin paha kuin joskus aiempina vuosina.

Ehkäpä roskalavat ja siivouspartiot tekivät tehtävänsä entistä paremmin? Vai olisiko osallistujat jo tunteneet vastuunsa paremmin? Vaikea sanoa, mutta harvoin starttipaikka on näyttänyt näin siistiltä klo 17:20 Kaljakellunnan iltapäivänä. Ja nyt sentään tehtiin kaikkien aikojen kävijäennätys!

Tietysti kun tällaisen kommentin menee sanomaan niin heti löytyy tuhatpäinen joukko ihmisiä, jotka pystyvät vedenpitävästi todistamaan sen kuinka Kaljakellunta on (jälleen kerran) tuhonnut Suomen arvokkaimman lohijoen kamalalla ympäristökatastrofiin verrattavalla terrorismilla. Eli ehkä parempi jättää tämä aihe sikseen. Ongelmia varmasti aiheutui ja se on kaikilla tiedossa. Ainoa mihin aikaa kannattaa mielestäni käyttää, on miettiä miten haittoja voidaan jatkossa vähentää vielä entisestään.

Aikuistuuko 18-vuotias Kaljakellunta?

Nyt kun kaljakellunta-perinne on kasvanut aikuiseen 18 vuoden ikään, on ehkä muutenkin syytä viettää tovi erilaisten kehitysajatusten äärellä. Jatkuuko perinne entiseen tapaansa tästä eteenpäinkin keräten vuosi vuodelta lisää osallistujia? Joudutaanko tapahtuma kenties jossain vaiheessa jakamaan usealle päivälle, jotta kaikki mahtuisivat jorpakkoon ilakoimaan? Voisiko tapahtumaa kehittää vähitellen johonkin virallisempaan suuntaan?

Kaljakellunnalla ei ole koskaan ollut virallista järjestäjää, joten sen kehittäminen johonkin tiettyyn suuntaan voi olla haastavaa. Silti tapahtuma on kasvanut niin järjettömiin mittasuhteisiin, että asiasta on pakko käydä jotain keskustelua. Tässä oma korteni kekoon ja keskustelun avaus aiheesta.

Mallia muualta?

Espanjassa on jo 30 vuoden ajan järjestetty Transsegre-tapahtumaa, joka on kaksi päivää kestävä joki-/kelluntatapahtuma. Sivusto on katalaanin kielinen, joten kielitaidoton joutuu ottamaan siitä selvää Google Translatorin avulla.

Transsegre is the most important festival known around the Lands of Lleida has become almost a collective summer festival that takes place in the town of Balaguer.

Heat, water, rampant imagination and a festive atmosphere are the main ingredients of this festival, a celebration that claims the natural recovery of the river by a decrease crazy and competitive each year brings together more enthusiastic participants of the original buildings craft.

The race lasts two days crazy. The first part of the tour begins Saturday afternoon in an atmosphere of joy. The boats leave Camarasa reservoir and begin the descent to the beach calm waters of St. Lawrence.

At night, the park Transsegre every year is a big party entertained with a show that opens Transsegre, and a great concert that lasts until dawn.

Sunday, the festival continues water. At ten in the morning, participants came to fruition Saturday, struggling with the aftermath, leaving the rush of Partidor Gerb, and make a journey of more than four kilometers to finish again Balaguer.

Everyone participates in the celebration, because while boaters make efforts to finish the race, and the accompanying large audience with fun entertainment groups that are shorter waiting from land.

Eli kyseessä on ilottelu, jossa kuljetaan jokea pitkin kahden päivän ajan ja samalla reitin varrella järjestetään musiikkitapahtumia ym. ohjelmaa. Kuvagalleriaa selaamalla ja videoita katselemalla selviää, että yhtymäkohtia tämän tapahtuman ja Kaljakellunnan välillä on paljon. Erojakin tietysti on ja suurimpana varmasti se, että Transsegre on jo kauan sitten tehnyt muuntautumisen epävirallisesta ilottelusta viralliseksi tapahtumaksi. Sivuston alalaidasta löytyy kunnioitettava rivi (ilmeisesti) virallisten tukijoiden logoja:

Vaikka tolkuton sääntelypolitiikka tekeekin Suomesta täysin poikkeuksellisen kieltolandian niin voitaisiinko tässä asissa toimia samalla tavalla kuin muualla EU:ssa? Voitaisiinko Kaljakellunnalle muodostaa jonkunlainen voittoa tavoittelematon organisaatio, jota tukisivat erilaiset tahot? Viime aikoina uutisoidut överisääntelyt huomioon ottaen epäilen tätä vahvasti. Enkä oikeasti tiedä miten tuo Transsegre-tapahtuma on tarkalleen ottaen organisoitu ja onko järjestäjät vapautettu vastuusta mahdollisissa loukkaantumis- tai hukkumistilanteissa. Selvitettäviä asioita olisi varmasti paljon.

Transsegre järjestetään maassa, jossa viinit ja muutkin viinakset voi ostaa ruokakaupasta ja alaikäisillekin tarjotaan viiniä. Kannabistakin saa vapaasti kasvattaa ja käyttää. Kulttuurierot tämän maan ja meidän oman kieltolandian välillä ovat siis suuret. Viime kesänä kävin Barcelonassa ulkoilmaelokuvatapahtumassa ja sinne sai mennä oman picnic-korin kanssa tai halutessaan juomat sai ostaa alueen myyntipisteestä. Koko tapahtuma-alue oli anniskelualuetta eikä omien juomien ja ostettujen välille rakennettu keinotekoisia aitoja. Tältä pohjalta voi tuntua mahdottomalta, että näiden kahden EU-maan välillä voisi olla mitään yhteistä – varsinkaan alkoholipitoiseen tapahtumaan liittyen.

Toisaalta Kallio Block Partyn ja Ravintolapäivän tapaiset happeningit herättelevät toivoa siitä, että Suomessakin voitaisiin olla menossa avoimempaan suuntaan tapahtumakulttuurisssa. Pysyköön sääntelyneuroosin omaavat virkaintoilijat niissä kaupallisissa tapahtumissa eväskoreja kyttäämässä ja vapautetaan pienimuotoisemmat voittoa tavoittelemattomat tapahtumat kukkahattutätien ikeestä! Miten olis?

Muutoshalukkuutta vai muutosvastarintaa?

Mutta ennen kuin kirjoituksen aihe menee ihan sivuraiteille niin palataan sen aikuistumis-kysymyksen juurelle: Halutaanko, että Kaljakellunta jatkuu kuten tähänkin asti ns. villinä kokoontumisena vai tulisiko sitä yrittää yhteisesti kehittää johonkin suuntaan?

Voisiko Kaljakellunta-perinteestä oikealla tavalla kehittämällä muodostua Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhteinen kesätapahtuma, josta olisi huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa? Voisiko Kaljakellunnasta tulla yksi pääkaupunkiseudun matkailun vetonaula ilman että sitä säädeltäisiin ja holhottaisiin pilalle? Mielestäni tähän voisi pyrkiä. Onhan Kaljakellunta jo nyt ulkomaita myöten tunnettu tapahtumaperinne eikä Suomesta löydy varmaan enää ainuttakaan ihmistä, joka ei tietäisi siitä. Tällaisen tietoisuuden luominen paikalliselle tapahtumalle ei taatusti ole helppoa tai halpaa.

Missä tästä asiasta voisi käydä avointa keskustelua? Kaljakellunnan virallinen sivusto suljettiin poliisin pyynnöstä jo vuonna 2008, joten ainoa foorumi keskusteluille taitaa olla sosiaalinen media. Jonkun pitäisi vaan uskaltaa tehdä avaus aiheesta. Vantaa? Helsinki? Panimoliitto? Batman?

P.S. Ylen Aikainen kävi haastattelemassa allekirjoittanutta Kaljakellunnan historiaan liittyen. Haastattelun voi kuunnella täältä:
http://areena.yle.fi/radio/2345198.

Tuo haastattelu tehtiin tämän kirjoitukseni pohjalta: Kaljakellunnan syntyhistoria (linkki ja sen takana oleva juttu päivitetty 7/2015)

Did you like this? Share it:

15. Kaljakellunta lähenee! Fear and loathing – Beerfloating!

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 23.7.2011 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Pian Keravanjoki ja Vantaanjoki täyttyvät taas iloisista kaljakellujista. Tapahtumaperinne on pitkä ja itselläni on siitä melkoisen perusteellinen kokemus. Tänä vuonna (kuten parina aiempanakin) tulen osallistumaan kelluntoihin korkeintaan rannalta käsin valokuvaajana. Omia tuttujani ei joessa enää taida lillua, joten tämäkin setä saa jäädä rannalle.

Turussa järjestettiin viikko sitten ns. Botellón-piknik, josta jäi myös jälkeen melkoinen sotku. Mediassa asiaa on käsitelty taas näyttävästi (esim näin). Keskustelu vastuun ja vapauksien tasapainosta saa varmasti taas kaljakellunnan jälkeen lisää vettä myllyyn. Toivon sydämestäni, ettei tämän vuoden kellunnassa tapahdu mitään niin suurta ylilyöntiä, että keskustelu keikahtaisi pahasti tuomitsevampaan suuntaan.

Tähän asti Keravanjoen Kaljakellunta (huom. tapahtuman alkuperäinen nimi) on roskaamiskritiikkiä lukuunottamatta saanut erittäin paljon positiivista näkyvyyttä lähinnä sen mainion (pähkähullun) perusajatuksen ja hyvän turvallisuushistorian takia. Ja kaikkein tärkeintähän tapahtumassa on aina ollut se ratkiriemukas positiivinen fiilis, jota ei oikeastaan voi ymmärtää ennenkuin itse jättää arkimurheet taakse ja astuu paattiin. Kaljakellunta on myös värikäs kaupunkitapahtuma, jota voi seurata myös rannalta. Tapahtuman perusluonteeseen on aina kuulunut myös, ettei sillä ole virallista järjestäjää ja ettei kukaan pyri hyötymään siitä taloudellisesti.

On ehkä turha toivoa, että mikään massatapahtuma voisi onnistua täysin ongelmitta, mutta ongelmien vähättely tai niiden sivuuttaminen olisi täysin pöljää. Onkin täysin käsittämätöntä, että vielä 2010 -luvulla joudutaan ihmisiä valistamaan siitä, ettei luontoa saa sotkea. Ja se ensimmäinen hukkuminen olisi sitten se kaikista pahin vitsaus, joka tapahtuessaan pilaisi ihan koko tapahtuman.

Haastankin kaikki nyt tiedotustalkoisiin! Kirjoittakaa blogeihin, Twitteriin ja Facebookiin! Tuomitkaa sotkeminen, mutta tehkää se positiivisella tavalla. Asioiden vastustaminen saa yleensä ne vain vahvistumaan. Toivotetaan kellujille turvallista matkaa ja pyydetään heitä korjaamaan jälkensä. Jos joku nakkaa roskia rannalle tai jokeen, siitä voi ja siitä tulee huomauttaa. Yleisellä asenneilmapiirillä voi olla yllättävän suuri vaikutus niihin hölmöimpiinkin kavereihin.

Pysytään pinnalla!

nimimerkillä,
– Pinnalla vuodesta 1997

Did you like this? Share it:

Kaupungit mukaan Kaljakellunnan suunnitteluun

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 21.10.2010 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Elokuussa kirjoittamani blogijutun jälkeen sain kutsun Helsingin rakennusviraston järjestämään kokoukseen, jossa oli tarkoitus pohtia Kaljakellunnan roskaamisongelmaa. Kokous pidettiin eilen ja tässä yhteenveto miittinkistä:

Ensinnäkin suuret kiitokset Helsingin rakennusvirastolle, joka järjesti tämän lämminhenkisen tapaamisen aiheen tiimoilta. Juuri tällaista lähestymistapaa peräänkuulutin silloin, kun Kaljakellunta.com -ylläpitäjät vedettiin oikeuteen.

Tapaamisessa oli mukana Helsingin rakennusviraston, Staran sekä Vantaan kaupungin viheralueyksikön edustajat. Lisäksi mukana oli “Kaljakellunnan siivousryhmä” -nimisen Facebook-ryhmän perustaja sekä minä.

Välihuomautus: Olen yksi alkuperäisistä Kaljakellunta-perinteen aloittajista. Olen osallistunut tähän mennessä jokaiseen kelluntaan alkaen vuodesta 1997, kahteen viimeiseen tosin rannalta käsin. Lähdin mukaan kokoukseen, koska sain kutsun ja koska olin itsekin tällaista lähestymistapaa viranomaisille ehdottanut. En edustanut kokouksessa Kaljakelluntaa vaan olin paikalla sen taustoja tuntevana yksityishenkilönä.

Kokouksessa käytiin ensin läpi tämän vuoden Kaljakellunnan kustannuksia. Ne nousivat Helsingin Rakennusviraston mukaan n. 30 000 euroon eikä mukaan ole vielä laskettu yksittäisiä pihojen yms siivouksia. Jätteen määräksi arvioitiin 4-6 lavallista. Suurin ongelma siivouksissa oli ympäriinsä sinne tänne levinneiden roskien kerääminen maastosta. Vantaan edustaja puolestaan kertoi Kellunnan aiheuttavan Vantaan kaupungille yleensä n. 20 000 euron laskun. Itse en vieläkään ihan ymmärrä miten noin valtavia summia saadaan kulutettua pelkkään siivoukseen, mutta en puuttunut tähän yksityiskohtaan sen tarkemmin, koska se ei mielestäni ole oleellista ongelman ratkaisun kannalta.

Oman puheenvuoroni käytin Kaljakellunnan historiasta kertomiseen. Kerroin myös Kaljakellunnan nettisivujen ylläpitäjiä vastaan nostetuista syytteistä sekä oikeudenkäynnin vapauttavasta tuomiosta. Todettiin yhteisesti, että tapahtumaa ei voida näillä näkymin estää, joten sen ongelmiin pitää vain yrittää löytää mahdollisiman toimivat ratkaisut.

Kun ongelmat ja tapahtuman taustat oli käyty läpi, siirryttiin vapaamuotoiseen keskusteluun, jossa haettiin erilaisten ideoiden kautta ratkaisua roskaamisongelmaan. Kaikki ideat tuntuivat kuitenkin kaatuvan lakiteknisiin asioihin, rahankeräyslakiin ja pelkoon siitä voitaisiinko siivouksesta vastaava taho katsoa tapahtuman järjestäjäksi. Ville Oksanen on kirjoittanut tästä aiheesta hyvän jutun, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Kokouksen lopussa päädyttiin kokeilemaan näitä toimenpiteitä:

1. Helsingin ja Vantaan kaupungit osallistuvat jatkossa ongelmien ennaltaehkäisyyn tuomalla joen varteen jätelavoja ja jätesäkkejä (sellaisia isoja keräysastioita). Paikat, joihin nämä keräyspisteet tulee päätetään sitten, kun seuraavan Kaljakellunnan reitti on selvillä. “Kaljakellunnan siivousryhmä” suosittelee kaupungille tarkempia sijoituspaikkoja. Helsingin kaupungin puolella asiasta vastaa Elina Nummi ja Vantaan kaupungin puolella Pirjo Kosonen.

2. Kaljakellunnan siivoukseen pyydetään mukaan urheiluseuroja tai muita yhdistyksiä, jotka voisivat mahdollisesti hyödyntää tapahtumaa rahankeräyksessä. Hienointa olisi jos joku tällainen seura saisi sponsoritukea tai muuta rahallista korvausta sen verran, että se suostuisi ottamaan päävastuun siivouksista. Mahdollisesti kyseinen yhdistys voisi kerätä kellujilta myös vapaaehtoisia kannatusmaksuja. Jarno Eskelinen (Kaljakellunnan siivousryhmä) lupasi ottaa vastuun tällaisten yhteistyötahojen etsimisessä.

3. Tiedottamiseen kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Kellujille yritetään tavalla tai toisella saada se viesti perille, ettei roskaamisessa ole mitään järkeä ja se pilaa koko tapahtumaperinteen maineen sekä ympäristön. Asiaa yritetään korostaa Facebookin ja Kaljakellunta.com -sivuston kautta. Lisäksi voitaisiin harkita banderollien ripustamista siltojen kaiteisiin tms. Tällaisiin pitäisi kuitenkin hakea luvat etukäteen eikä kokouksessa vielä päätetty kuka tällaisesta tiedotuksesta voisi vastata.

Netti on kuitenkin varmaan se mitä kautta kaikki tieto parhaiten leviää ja tähän tiedotuskampanjaan kuka tahansa voi osallistua tavallisen kaupunkilaisen ja veronmaksajan ominaisuudessa. Itse ainakin lupauduin tekemään parhaani. Soitin tänään myös WWF:lle ja kysyin voisivatko he omalta taholtaan tiedottaa roskaamisen aiheuttamista ongelmista. Ajattelin, että mereen ajautuva jäte voisi olla kyseistä järjestöä kiinnostava aihe. WWF kuitenkin kieltäytyi, koska eivät halua olla mitenkään mukana tapahtumassa eivätkä suosittele oluen juontia. Hmmmm.. Noh ainakin yritin.

Ja yritys jatkuu!!

Haastan nyt jokaisen kaljakellujan mukaan tiedotuskampanjaan! Levittäkää tietoa siistin kellumisen tärkeydestä ja roskaamisen typeryydestä. Kaljakellunta on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin eikä se enää voi jatkua samalla meiningillä. Jos perinnettä halutaan vielä jatkaa, on jokaisen osallistujan tunnettava myös vastuunsa. Levittäkää tietoa. Kirjoittakaa facebookiin ja blogeihin. Vaikuttakaa mielipiteisiin. Tehdään tästä hyvä juttu!

Kiitos!

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2010 jälkipyykkiä

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 9.8.2010 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Kaljakellunta 2010 on nyt sitten takana ja jokavuotinen debatti roskaamisesta ja tapahtuman laillisuudesta on taas kuumimmillaan. Tässä oma puheenvuoroni keskusteluun (tuo linkin takaa löytyvä video ei tosin ole minun tekemä).

Ensin vähän taustaa..

Olen yksi niistä alkuperäisistä henkilöistä, jotka aloittivat kelluntaperinteen vuonna 1997 (olin silloin 22-vuotias ja nyt 35). Olen osallistunut tähän mennessä joka ikiseen Kaljakelluntaan (yhteensä 14) – kahteen viimeiseen tosin rannalta käsin tarkkailijana. Olen myös sama henkilö, joka vuonna 2000 avasi alkuperäisen Kaljakellunta.com -nettisivuston. Vastasin sivuston ylläpidosta ja sisällön päivittämisestä vuoteen 2005 asti, jolloin luovutin sen eteenpäin uusille “kellunta-aktiiveille”. Sivuston rakentamisessa oli mukana useita kellunta-aktivisteja, joita en henkilökohtaisesti vieläkään edes tunne. Yksi pystytti keskustelualueen, toinen suunnitteli ulkoasun, kolmas avasi postituslistan jne. Yhteydenpito tapahtui netin kautta.

Viime vuonna olin Vantaan kärjäoikeudessa todistamassa kun nykyiset sivuston ylläpitäjät olivat syytettynä tapahtuman järjestämisestä. Syytetyt todettiin syyttömiksi – meidän kaikkien onneksi! Langettava tuomio olisi ollut katastrofi meidän kaikkien kansalaisoikeuksien (sananvapaus ja kokoontumisvapaus) kannalta.

Yhteenvetona uskaltaisinkin siis väittää, että minulla on melkoisen hyvä näkemys Kaljakellunta -tapahtuman luonteesta, historiasta ja myös ongelmista. Siksi rohkenen avautua tämän härdellin hanskaamisesta jatkossa..

Hyötynäkökulma

Jos joku ihmettelee mitä järkeä koko kelluntatapahtumassa on, hän ei ilmeisesti ole koskaan osallistunut kyseiseen tapahtumaan. Kaljakellunnan filosofia avautuu vasta, kun jättää arkimurheet taakseen, kävelee kauppaan ostamaan kumiveneen ja kaljaa… ja hyppää virran vietäväksi. Eräs ystäväni totesi joskus aika osuvasti: “Ei Kaljakellunta ole mikään laji, se on mielentila.” Tuohon voisi vielä lisätä että “Ei siinä mitään järkeä ole, mutta helvetin rentouttavaa se on!”

Maailman rennoin fiilis onkin ehkä se syy tämän meemin leviämiseen ja tapahtuman suosion älyttömään kasvuun. Missään muussa tapahtumassa en ole kokenut samaa aitouden ja aidon ilon tunnetta. Kukaan ei pyri hyötymään tapahtumalla, osallistuminen ei maksa mitään ja silti siellä on älyttömän hauskaa! Lisäksi kaikki ovat ns. samalla viivalla… Kaikki ovat tehneet saman hölmöltä tuntuvan päätöksen hypätä jokeen koko päiväksi kellumaan. Koulutustaustalla, työpaikalla tai pankkitilin saldolla ei kellunnassa ole merkitystä. Kaljakellunnan fiiliksestä kertoo jotain ne tuhannet valokuvatkin, joita netti on pullollaan. Yritäpä etsiä sieltä naamoja, joissa suupielet ei olisi korvissa.

Kesä on Suomessa niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi vetää perisuomalaiset rähinäkännit, hakata puoliso tai hukkua kuten niin monet juhannuksena. Kaljakellunnassa ei vielä (luojan kiitos) ole hukkunut tai vakavasti loukkaantunut ketään. Tapahtumassa on sen sijaan aistittavissa ihmeellinen yhteisöllisyyden tunne, jota nykypäivänä on erittäin vaikea mistään löytää. Rock-tapahtumatkin ovat nykyään lähes poikkeuksetta ylikaupallisia, ylihintaisia ja ylivalvottuja karjatiloja, joista on tehokkaasti karsittu kaikki vapauden tunne. Kaljakellunta on vaihtoehtokulttuuria parhaimmillaan… tai pahimmillaan – riippuen näkökulmasta. Kauneus on katsojan silmässä eikä musiikkitalo varmaankaan vastaa kaikkien näkemystä vapaa-ajan tarpeista.

Ongelmat

Tiedostan varsin hyvin myös tapahtuman ongelmat. Olen muutamana vuotena ollut siivoamassa kaljakellunnan jälkiä – joskus yksinkin. Ei mitään mieltä ylentävää touhua! Tein kahden vuoden takaisesta kellunnasta myös YouTubeen roskaamiskriittisen videon (alla) ja levitin sitä facebookin kautta mahdollisimman monille. Olin tuolloin kaksistaan erään ystäväni kanssa siivoamassa kellujien jätöksiä. Lisäksi kirjoitin nettiin kirjeen kaikille kellujille.

Myös tämän vuoden kellunnassa olin pari tuntia siivoamassa ja jaoin kaikille halukkaille jätesäkkejä. Törmäsin myös kellujiin, jotka kertoivat olevansa itsekin mukana siivousasenteella. Vapaaehtoisia siis löytyisi, mutta toiminta pitäisi organisoida jotenkin.

Valittajia ja kaiken hauskan kieltäjiä löytyy aina joka paikasta. Ongelman ratkaisijoita sen sijaan todella vähän. Tekisi melkein mieli kärjistäen sanoa että “Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.”

Tässä oma korteni kekoon:

Fakta on se, että Kaljakellunta on paisunut sen ideologiaan ja resursseihin nähden liian isoksi. Tapahtumaa ei kuitenkaan voi eikä kannata kieltää, joten sen kanssa on elettävä ja haitat minimoitava. Virallisen järjestäjän pestiä tuskin kukaan haluaa itselleen, koska vastuun ottaminen humalaisista kellujista on suhteettoman iso riski. Eikä virallinen järjestäjä tällaiselle tapahtumalle mitään lupaa varmasti saisikaan.

Virkavalta on tähän mennessä tehnyt mielestäni aika paljon vain pahentaakseen asiaa. Alkuperäisillä Kaljakellunnan www-sivuilla oli tapahtuman pelisäännöt. Ne kuuluivat yksinkertaisuudessaan: “Jokaisen osallistujan tulee huolehtia itsestään, kavereistaan sekä mukanaan tuomista jätteistä.” Lisäksi sivustolla oli vinkkejä siihen miten kellunnasta selviää turvallisesti ja terveenä kotiin. Tällä hetkellä kukaan ei halua vastata tiedottamisesta, koska poliisi on pelotellut kaikki tapahtumaa virallisesti edustavat maan alle. Edes pelisääntöjä ei lue tällä hetkellä missään. Virallisten nettisivujen keskustelualueella pyrittiin organisoimaan vapaaehtoisten siivoustalkoita. Myös tämä keskustelualue suljettiin poliisin pyynnöstä.

Virallisilla netisivuilla oli myös asiaansa vihkiytyneet ja asian vakavasti ottavat ylläpitäjät, jotka tekivät vapaaehtoisesti töitä tapahtuman turvallisuuden ja siisteyden puolesta. Muistaakseni he jopa kustansivat omasta pussistaan jonain vuonna jätelavankin. Heidät palkittiin haasteella oikeuteen. Olin itsekin vielä kaksi vuotta sitten mukana virittämässä tapahtuman päätöspaikalle turvanaruja yhdessä nettisivujen ylläpitäjien kanssa. Nuokin toimet virkavalta tosin yritti keskeyttää ja keräsi ylös paikallaolijoiden yhteystiedot. Erikoinen tapa motivoida vapaaehtoisia toimintaan!

Toistan nyt aiemman näkemykseni siitä miten tässä olisi kannattanut toimia: Poliisin olisi pitänyt kutsua kellunta-aktivistit vapaamuotoiseen ja hyvähenkiseen tapaamiseen keskustelemaan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Väkeä olisi varmasti saatu koolle kellunnan virallisen keskustelualueen ja facebookin välityksellä. Siivoustalkoot olisi saatu varmasti pienellä vaivalla kasaan ja tiedotusta asiallisen käytöksen puolesta olisi voitu lisätä. Mutta näin ei toimittu. Sen sijaan nettisivut suljettiin, niiden ylläpitäjät vedettiin oikeuteen ja kaikki tapahtuman kehittämiseksi töitä tehneet yritettiin saada negatiiviseen valoon. Vielä vuosi ennen oikeudenkäyntiä kellunnan päätöspaikalle saatiin yrityslahjoituksena jätelava, mutta tänä vuonna sellaista ei enää kuulunut. Miksiköhän?

Mutta se jälkiviisastelusta… Ja kiitosta täytyy antaa virkavallalle siitä, etteivät ole vielä koskaan puuttuneet varsinaiseen kelluntaan millään verukkeella. Jossain vaiheessa varmasti tulee tapahtumaan joku isompi tapaturma, mutta vapaassa maassa hölmöilyjäkään ei voi kieltää. Se on se vapauden hinta.

Mutta takaisin aiheeseen… Mitäs jos toimittas jatkossa näin:

1. Kaljakellunnan tiedottamiseen panostetaan huomattavasti enemmän. Nettisivuille ja sosiaalisiin medioihin kaikki informaatio selvässä muodossa. Kerrotaan myös faktat roskaamisesta ja muista tapahtuman ongelmista.

2. Hankitaan jätelava päätöspaikalle (ja ehkä myös aloituspaikalle). Tällainen saatiin jo yhtenä vuonna yritysrahoituksella ja uskon, että se saataisiin jatkossakin, jos luvassa on positiivista näkyvyyttä. Jos lavaa ei saada sponssilla niin tuskin se kaupungillekaan liian iso ponnistus on tuollaista kustantaa.. Muut vaihtoehdot taitaa tulla joka tapauksessa kalliimmaksi.

3. Kerätään koolle (em. sivuston ja Facebookin kautta) vapaaehtoisten joukko, jotka ovat valmiita osallistumaan siivoukseen.. Siivousurakka voitaisiin organisoida esim. seuraavasti:

– Kerätään koolle kolme 3-5 hengen siivousryhmää.

– Ensimmäinen ryhmä lähtee liikkeelle päivän alussa, virittää starttipaikalle jätesäkit ja jakaa niitä ja neuvoo ihmisiä. Ja kasaa roskia. Tämän vuoden siivouskokemuksella voin sanoa, montaa henkeä ei olisi tarvittu paikan siivoamiseen. Kolmen tunnin “työvuoron” jälkeen tämä ensimmäinen ryhmä voisi jatkaa matkaansa kelluen. Samalla he voivat jakaa jätesäkkejä ja kerätä joesta ja rannoilta roinaa (jos sitä nyt tehokkaan tiedotuksen jälkeen olisi). Oman veneen perässä voisi olla vaikka toinen vene roskia varten. Rannoille kasattaisiin isompia kasoja niissä kohdissa, joissa roskaa olisi paljon. Näihin kasoihin voisi tyhjentää myös oman “roskaveneen sisällön”.

– Toinen ryhmä aloittaisi retkensä vähän myöhemmin, kun alkuhärdelli on ohi. He kasaisivat täyttyneet jätesäkit ja muut roskat starttipaikalta ja taukopaikoilta isoihin kasoihin seuraavan päivän noutoa varten. Ja voisivat sen jälkeen jatkaa matkaansa samaan tapaan kelluen ja siivoillen.

– Kolmas ryhmä lähtisi myöhään, kun starttipaikka on jo hiljentynyt ja kelluntajoukko menee edellä. Tämän jälkiporukan vastuulla on lopputarkistus ja -siivoilu.

– Lisäksi voisi olla vielä yksi vapaaehtoinen kaksikko, joka kulkisi illemmalla koko kelluntareitin pakettiauton kanssa rantoja pitkin joen molempia puolia. Näiden tehtävänä olisi kerätä satunnaisiin paikkoihin jääneet roskakasat ja veneet pakun konttiin ja tyhjentää paku päätöspaikan roskalavalle. Tällaista kokeiltiin muistaakseni vuonna 2004, jolloin kelluntareitin vierellä ajoi joku porukka jeepillä keräten roskia ja soittaen musiikkia.

Nuo siivoustalkoisiin osallistujat voisivat olla joko tavallisia vapaaehtoisia kellujia tai esim. jonkun yhdistyksen tai urheiluseuran porukkaa. Niillähän on yleensä rahankeräyslupa ja jos jostain saataisiin kustannettua heille pieni palkkio, se voisi mennä heidän edustamalleen organisaatiolle rahankeruuna. Lisäksi sama seura voisi myydä päätöspaikalle jääneet ehjät kumiveneet esim. kirpputorilla.

Sekin olisi tietysti mahdollista, että joku järjestö keräisi starttipaikalla vapaaehtoisia 2 euron tukimaksuja, joilla katettaisiin siivouskustannukset. Jos tieto kahden euron maksusta tulisi etukäteen kaikille Facebookin ja nettisivujen kautta, varmasti suurin osa sen maksaisi mielellään. Näillä osallistujamäärillä kassaan voisi tulla ihan kohtuullinen siivousbudjetti. Se pitäisi tietysti varmistaa, että kukaan ei alkaisi tapahtumasta liikaa hyötymään vaan suurin osa rahoista oikeasti käytettäisiin Keravanjoen ja Vantaanjoen hyödyksi.

Ja vielä yksi kaverini keksimä rahankeräystapa: Annetaan jollekin taholle lupa makkaran, limun ja veden myyntiin tauko- startti- ja päätöspaikoilla. Ainakin tänä vuonna rahaa olisi tullut melko reippaasti. Luvan hinta voisi olla esim. 25% myyntituloista ja tällä katettaisiin siivousporukan tukirahat.

Että semmosta… Tärkeintä varmaan tässä vaiheessa olis saada varmuus siitä, ettei kellunnan eteen hyödyllistä työtä tekeviä lähdetä enää syyttelemään mistään. Ja sit joku ideariihi pystyyn…

Missäs foorumissa näistä ideoista nyt sit vois jutella? Onko kukaan mun kanssa samoilla linjoilla? Olisko pollisilla tai jollain kaupungin edustajilla kiinnostusta järkätä jotain tilaisuutta aiheesta? Jos on niin facebook-ryhmän kautta varmaan kannattas kutsua koolle.

– Mikko Kiuru

Did you like this? Share it:

Jatkuuko Kaljakellunta?

Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 20.10.2005 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017.

Kummalliset Kansanhuvit -kirjassakin esitelty Kaljakellunta on perinne, joka on kasvanut vuosi vuodelta isommaksi tapahtumaksi ja on sen myötä vähitellen tullut myös suuren yleisön tietoon. Tänä vuonna osallistujamäärä kuitenkin räjähti niin suureksi, että poliisikin ilmoitti puuttuvansa jatkossa asiaan.

Ongelmia aiheuttivat pääasiassa roskat tai oikeastaan niitä maastoon kylväneet osallistujat. Kaljakellunnan ideana on aina ollut se, että jokainen tuo mukanaan omat eväänsä sekä kellukkeensa. Kirjoittamattomaan (ja nettisivuille kirjoitettuunkin) sääntöön on kuulunut se, että jokainen huolehtii omista roskistaan. Näin ei tänä vuonna enää tapahtunut. Aikaisempinakin vuosina samaa on tapahtunut pienemmässä mittakaavassa, mutta näin suurilla osanottajamäärillä asiasta tulee todellinen ongelma.

Itse olen toiminut tämän “ei kenenkään järjestämän” tapahtuman tiedottajana jo vuodesta 1997. Olen pitänyt kelluntaa aina kesän ja koko vuoden parhaana tapahtumana. Nyt en kuitenkaan tule enää jatkamaan näissä tehtävissä, koska tapahtuman toteuttaminen vaatisi siivousten ja muiden asioiden ennalta järjestelyä. Myöskään kukaan muu alkuperäisistä kaljakelluntaperinteen aloittajista ei ole ilmoittanut halukkuuttaan vastuun ottamiseen. Edessä on siis koko tapahtuman käännepiste.

Mikäli joku haluaa ottaa tapahtuman tiedottamisen ja perinteen jatkamisen vastuulleen, ottakaa yhteyttä. Muuten Kaljakellunnan nettisivut (ja mahdollisesti koko perinne) sammuvat.

Päivitys 5.11.2005
Kaljakellunta-tapahtumalle on löytynyt kiinnostuneet jatkajat, jotka aikovat hoitaa homman asiallisesti. Lisätietoa on tulossa Kaljakellunnan nettisivuille pian.

Did you like this? Share it: