Roast Boat: Kaljakelluntaa vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta, osa 1

Kaljakellunta ilahduttaa, mutta myös ärsyttää nykyään monia. Suurin syy ärsytykseen lienee siinä, että uutisissa revitellään joka vuosi isoilla otsikoilla sitä kuinka paljon roskaa osallistujat jättävät taakseen. Se on toki tottakin – mutta vain osittain. Kirjoitin aiheesta vuoden 2018 kellunnan jälkeen otsikolla KALJAKELLUNTA 2018 JÄLKIPYYKIT.

Kirjoitus oli ehkä vähän kärkevä, mutta haluan muistuttaa, että se sai alkunsa siitä, kun valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa alkoi levitä negatiivisia kirjoituksia, jotka eivät edes millään tavalla perustuneet faktoihin. Homma alkoi muistuttamaan vihapuhetta ja nettikiusaamista kaikkia kelluntaan osallistuvia kohtaan.

Suurin osa kellujista on oikeasti vastuunsa tuntevia ihmisiä, jotka ovat aidosti viettämässä hauskaa kesäpäivää hyvässä seurassa luonnon keskellä. Siinä ei pitäisi olla mitään pahaa. Ja HEI – kuinka moni muu tapahtuma Suomessa toteutuu ilmaistapahtumana, jolla ei ole lainkaan virallista järjestäjää ja jossa kukaan ei edes yritä tehdä mitään tiliä? Kaljakellunta on jotain aidosti outoa suomalaisessa kesätapahtuma-skenessä!

Mutta isoon porukkaan mahtuu toki aina niitä vähemmän fiksuja, jotka tuovat tälle ainutlaatuiselle ja kansainvälisestikin tunnetulle tempaukselle sitä ikävää julkisuutta. Ja siihen tässä ollaan nyt siis kehittämässä jotain vastalääkettä. Ei kieltoja, ei sääntelyä, ei kaiken kivan kieltämistä.. vaan yhteisöllistä toimintaa rennomman ja siistimmän meiningin puolesta!

Viime vuotisen blogi-avautumisen jälkeen perustin Facebookiin ryhmän, joka kantaa nimeä “Kellujat vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta”. Siellä ollaan porukalla viritelty monenlaisia ideoita siitä miten Kaljakellunnan haittoja voisi pienentää. Suosittelen ryhmään liittymistä kaikille aiheeseen asiallisesti suhtautuville.

Tänä vuonna tulen osallistumaan Kaljakelluntaan yhdessä kirjailija-koomikko / roast-master Antto Terraksen kanssa. Rakennamme parhaillaan lauttaa, jonka tarkoituksena on toimia Anton Roast-esityksen kelluvana stagena. Lisäksi tulemme auttamaan isompien roskien kuten uponneiden veneiden nostossa (lautalle tulee mm. sähkötoiminen vinssi). Tulemme tekemään myös yhteistyötä Riinan facebookissa ideoiman ”Roskapaatin” kanssa (aiheesta lisää em. fb-ryhmässä). Tavoitteena on siis tehdä Kaljakellunnasta kaikin puolin siistimpi juttu.

Tässä juttusarjassa tulen kertomaan siitä miten tämä oma pieni hankkeemme etenee ja toteutuu. Samalla raportoin parhaani mukaan myös muiden hankkeista.

Tällä hetkellä oman projektimme eli “Roast Boatin” tilanne on se, että ponttoonit on hankittu ja suunnitelma lautan rakentamisesta on jokseenkin valmis. Sponsoriksi on tähän mennessä alustavasti saatu Tila ja toiminta ry, joka on parin viime vuoden aikana kunnostautunut Rekolan Kinon elokuvatoiminnan elvyttämisessä. Lisää sponsoreita etsitään, jotta homma saadaan toteutettua täysin suunnitelmien mukaisesti. Esim. sähkötoiminen vinssi ja sen akku on hakusessa. Myös äänentoistolaitteisiin etsitään sponssiapua.

Jos haluat auttaa asiassa, ota yhteyttä facessa tai vaikka maililla: mikko(ät)lunki.fi. 

Pysytään pinnalla!

P.S. Kaljakellunta-aiheeseen perehtymättömille tiedoksi: Olen kirjoittanut Kaljakellunnan syntyhistoriasta myös pitkähkön blogikirjoituksen: KALJAKELLUNNAN SYNTYHISTORIA. Tuon linkin takaa löytyy myös allekirjoittaneen radiohaastattelu vuodelta 2014.

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Tässä video eilisestä Kaljakellunnasta. Oli todella upea reissu! Kiitos kaikille! Roskaamiseen ei törmätty juuri lainkaan ja muutenkin hyvä fiilis oli aistittavissa kaikkialla. Todellinen hyvän mielen tapahtuma. Tämän paremmin ei voi kesäpäivää viettää!

LUE MYÖS:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Mediamylly Kaljakellunnan ympärillä on taas perinteiseen tapaan käynnissä. Tässä joitain otteita.

Radio Rock otti tapahtumaan nihkeän kielteisen kannan tämän aamun lähetyksessä. Onneksi yksi kuuntelija (Sakke) tunsi tapahtuman taustat vähän paremmin. Hän soitti lähetykseen ja kertoi Kellunnasta muutaman faktan. Oli hienoa puhetta! Kyseinen henkilö tuntui olevan hyvin sisällä Kellunnan filosofiassa 🙂

Kuuntele Saken soitto Radio Rockin lähetykseen tästä podcastista (kohdasta 38:00 eteenpäin):

(Radio Rockin juontajille tiedoksi, että nämä järjestysvastuut yms. asiat on kyllä käsitelty moneen kertaan julkisesti, esim. tässä jutussa ja siihen linkatussa haastattelussa.)

Myös Vantaan Sanomat on tehnyt kellunnasta kaksi juttua:

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/545170-kaljakellunta-tuo-tuhannet-lillumaan-keravanjokeen-samanlaista-tapahtumaa-saa-etsia

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/546254-nain-vantaalla-varaudutaan-kaljakelluntaan-keravanjoen-pohja-puhdistettiin

YLE taas raportoi näin: https://yle.fi/uutiset/3-9756142

Noista siivouskuluista oli muuten puhetta jo viime vuoden Kellunta-jutussa.

Suomen Kuvalehti julkaisi myös hauskan sarjakuvan (kiitos Kyllikille tästä bongauksesta):

Aikamoista. Toivottavasti huomenna ei tarvitse lukea mitään ikäviä uutisia tämän aiheen tiimoilta. Ollaan kaikki ihmisiksi ja pysytään pinnalla, eikös joo?


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

LUE MYÖS:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 5

20-vuotisen Kaljakellunta-perinteen syväluotaava analysointi jatkuu 😉 Tällä kertaa pari sanaa alkupäräisestä reitistä. Ensimmäset kaksi vuotta (1997 ja 1998) lähdettiin Rekolan ja Päiväkummun väliseltä sillalta (Laurintie). Reitin päätös oli Tikkurilan Vernissa-talolla, ennen vesiputousta. Myös vuosina 2003 ja 2008 kelluttiin tuota samaa reittiä, mutta noina vuosina startti siirrettiin kuitenkin vähän edemmäs, Koivukylän ja Päiväkummun väliselle valkoiselle sillalle. Siellä oli uimarannan ansiosta enemmän tilaa isolle osallistujamäärälle.

Itse olen aina tykännyt eniten tästä alkuperäisestä reitistä juuri sen haasteellisuuden ja vaihtelevuuden takia. Tuo vuosi 2008 jäi kuitenkin viimeiseksi kerraksi tuolla reitillä. Syyn voi jokainen itse päätellä tästä 2008 videoklipistä:

Nykyisillä osallistujamäärillä ja jatkuvasti kasvavilla kelluntavälineillä tuosta ei tulisi enää yhtään mitään!

Vaikka joki on nykyreiteillä syvä ja leveä, kannattaa silti olla varovainen. Pysykää pinnalla!


Lue juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 4

Kaljakellunta-perinteen aloituksesta on nyt siis kulunut tasan 20 vuotta. Se on viidesosa koko Suomen itsenäisyyden ajasta. Suomi 100 -leimaa tälle happeningille on silti varmaan turha pyydellä, vaikka ihan aiheellisesti voidaan jo puhua pysyvästä kansanhuvista / perinteestä.

Myös toinen kelluntaan liittyvä muistoni täyttää tänä vuonna pyöreitä. Käytiin nimittäin tasan kymmenen vuotta sitten (2007) Laosissa kokeilemassa sikäläistä kaljakellunta-aktiviteettia: Tubingia. Se oli aivan mahtavaa! Samalla se oli kuitenkin malliesimerkki siitä millä tavalla päihteitä ja vesileikkejä ei pidä yhdistää.

Joenrannan ravintoloissa myytiin täysin avoimesti kaikkia mahdollisia päihteitä oluesta viinaan ja huumeisiin. Raakaa laolao-viinaa sai ilmaiseksi. Sen jälkeen päihtyneet turistit kiipeili lukuisiin kivikkoisen joenrannan liaaneihin ja hyppyköysiin helposti arvattavin seurauksin.

Muistaakseni pelkästään vuonna 2011 kuoli 27 turistia lukemattomista loukkaantumisista puhumattakaan. Jossain vaiheessa koko touhu pantiin ainakin väliaikaisesti kieltoon. Nykytilasta en ole varma, mutta tässä yksi kohtuullisen tuore uutinen aiheesta: http://www.news.com.au/world/asia/another-australian-has-died-in-the-party-destination-of-laos/news-story/c7d668f819a5705d73a20c5c652ae2ca

Lunkin Matkamittari-osiosta löytyy meidän tubing-reissun muistot ja tässä vielä tänään koostettu video:

Muistakaa siis Kaljakellunnassa se kaikkein tärkein asia:

Pitäkää järki päässä ja pysykää pinnalla! Huolehtikaa myös kavereista!


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, OSA 5

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 1
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 2
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 3

Tässä jutussa muutamia lainsäädännöllisiä ja käytännön vinkkejä Kaljakellunnan 20-vuotisen historian kunniaksi:

YLE uutisoi: Hiprakassa ei saa ajella ruohonleikkurilla tai lennättää dronea, mutta soutaa ja suppailla saa

Muutama lainaus tuosta jutusta:

Päältäajettavan ruohonleikkurin tai mönkijän ajaminen sekä kuvauskopterin lennättäminen on rangaistavaa humalassa, mutta vaikkapa soutajalle promillerajaa ei ole.

Dronen lennättäminen päihtyneenä on puolestaan ilmaliikennejuopumus, koska kopteri vertautuu rikoslaissa moottorikäyttöiseen ajoneuvoon.

Vesiliikenteessä promilleraja on korkeampi: rangaistavuuden raja kulkee yhdessä promillessa. Raja koskee sekä aluksen kipparia että aluksen ohjaamiseen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä toimivaa.

Myös muiden huumaavien aineiden kuin alkoholin käyttö vesillä tarkoittaa vesiliikennejuopumusta, jos ne huonontavat ohjauskykyä.

Lain mukaan vesikulkuneuvoja ovat veteen tukeutuvat ja vesillä liikkumiseen tarkoitetut kulkuvälineet ja laitteet. Tämä sisältää myös tuulen voimalla purheella tai varjolla liikuteltavat laitteet.
Vesiliikennejuopumus ei kuitenkaan koske soutuvenettä tai siihen rinnastettavaa vesikulkuneuvoa. Eli vaikkapa kanootilla, purjelaudalla ja suosioon nousseella suppilaudalla voi liikkua myös päihtyneenä ilman rangaistusta.

Viime vuonna joku näytti tulleen Australiasta asti koptereineen (video alla). Toivottavasti ei ollut hiprakassa 🙂

Minkäköhänlainen oikeustaistelu tulisi, jos kaljakelluja hukkuisi päihtyneen kopterilennättäjän aiheuttaman onnettomuuden takia…

Mutta jos ihan vakavasti puhutaan niin tietyt pelisäännöt on hyvä pitää mielessä ja järki päässä. Kaljakellunta.org -sivuston turvallisuus-osiosta löytyy asiallisia vinkkejä.

Itse lisäisin tuohon vielä vinkin kuivista varavaatteista. Nyky-kellujilla on ollut käsittämättömän hyvä tuuri säiden suhteen ja happening on sattunut lähes poikkeuksetta aurinkoiselle päivälle. Vuoden 1998 kellunta-kuvista saattaa kuitenkin tarkkasilmäinen huomata, että joskus on koettu vähän kylmempääkin kyytiä. Jos kylmä iskee märissä vaatteissa niin olo muuttuu oikeasti todella nopeasti kurjaksi. Varavaatteet voi laittaa vaikka kahteen päällekkäiseen muovipussiin (molemmat solmulla kiinni). Oikeita vedenpitäviä pussukoita saa myös sekatavarakaupoista kuten esim. Biltemasta (4, 8 ja 16 litraisia). Isoin maksoi muistaakseni n. 15 euroa. Sadetakki voi myös osoittautua päivän pelastajaksi. Vaikka vaatteet kastuisikin, pitää sadetakki lämmön sisällään hyvin.

Ja tähän loppuun vielä pakollinen muistutus siisteydestä: Ottakaa mukaan jätesäkki ja korjatkaa joelta pois vähintään omat roskanne. Siivoustalkootkin on näköjään tulossa seuraavalle päivälle (ks Facebook-tapahtuma).


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, OSA 4

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Kaljakellunnan 20 v -fiilistelyt jatkuu. Eilen löysin valokuvia vuoden 1998 Kaljakellunnasta. Skannasin ja laitoin ne videomuotoon (alla). Kyseessä oli historian toinen kellunta. Tämä video on lisätty myös aiemmin kirjoittamaani Kaljakellunnan historiikkiin. Kuvien ottaja on vielä hämärän peitossa. Muistaako kukaan kuka oli kameran takana vai kiersikö se?

“Musiikki”: CC Vokula 6000 … ja allekirjoittanut hanurissa 🙂


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 3

Lue myös:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 1

Tasan 20 vuotta on kulunut historian ensimmäisestä Kaljakellunnasta ja melkoinen määrä vettä on valunut tuona aikana Tikkurilan Vernissa-talon vesiputouksesta. Osaisikohan joku oikeasti arvioida tuon vesimäärän?

Tämän vuoden tapahtumasta näyttää löytyvän infoa Facebookista, joten ei siitä sen enempää, etten joudu oikeuteen.

Tänä vuonna on tapahtumaperinteen 20 v -juhlavuosi, jonka takia tavoitteenani on jatkaa tarinointia itse tapahtumapäivänä paikan päältä. Jos vaikka saisi live-videota tänne Lunki-blogiin tai jotain.. Pitää miettiä. Ainakin jonkinlaisen analyysin tulen tekemään ilmiön nykytilasta.

Jos Kaljakellunnan syntyhistoria kiinnostaa niin olen kirjoittanut siitä jutun tänne: http://lunki.fi/tarinoiden-aarelle-osa-1-kaljakellunta/.

Haluan jälleen kerran toivottaa hyvää kelluntaa kaikille osallistujille! Kehotan myös tuttuun tapaan pitämään järjen päässä. Roskaaminen on pöljää. Hukkuminen tai loukkaantuminen on totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla. Cheers! Nähdään jorpakossa.


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Lue myös:
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7


Korjaus: Jutun kuvassa luki alunperin vuosi 2000, mutta tarkemmin muistellen se taisi olla 2001. Eli korjattu.

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2016

IMG_3852

Eilinen kaljakellunta oli 20. kerta, kun kyseistä happeninkiä järjestettiin. Öö.. tai siis ei “järjestetty”, koska kyseisellä tapahtumalla ei ole “järjestäjää”. Pitäisikö siis käyttää sanaa toteutettiin? No.. Joka tapauksessa happening oli jälleen suuri menestys. Porukkaa oli tuhansittain, aurinko paistoi ja hyvää mieltä riitti sekä kellujilla että katselijoilla.

Myös media on tuttuun tapaan tarttunut aiheeseen. Tässä muutama ote:

Vantaan Sanomat 30.7.2016:

Vantaanjoella vietetty Kaljakellunta vaikutti lauantaina alkuillasta sujuneen rauhallisesti. Komisario Esa Pennanen Helsingin poliisilaitokselta kertoi hieman ennen puolta seitsemää illalla, että hänen korviinsa ei ollut kantautunut tapahtumaan liittyviä ongelmia.

– Ainahan sitä roskaa tulee, mutta mitään mainittavaa ongelmaa ei ole ollut, Pennanen toteaa.

MTV.fi 30.7.2016:

Helsingin kaupungin Stara hoitaa käytännössä kellujien jälkien siivoamisen. Staran projektipäällikkö Jake Hakulinen arvioi siivoamisen maksavan yleensä noin 50 000 euroa.

Turvallisuus ja siisteys… Niinpä niin. Nämä tapahtuman kaksi eri puolta jaksaa puhuttaa vuodesta toiseen. Kaljakellunta on kokoonsa ja riskeihinsä nähden käsittämättömän lungi ja leppoisa tapahtuma, jolla on erittäin hyvä turvallisuushistoria. Kaljakellujat eivät rähise, eivät tappele eivätkä onneksi myöskään huku tai loukkaa itseään pahasti. Hyvä fiilis on tarttuvaa ja vetää sivusta katselijoidenkin suut hymyyn. Kaljakellunta tuo paljon positiivista näkyvyyttä Helsingille ja Vantaalle – ja jopa koko Suomelle. Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät ole Kaljakellunnasta kuulleetkaan.

Roskaaminen on ollut todellinen ongelma. Mutta. Seurasin eilisen kellunnan rannalta käsin. Ajoin koko reitin polkupyörällä aloituspisteestä päätöspisteeseen ja osan matkaa takaisinkin. Seurasin tapahtumaa joen rannassa kymmenisen tuntia. Olin yllättynyt siitä miten moni hoiti jätteensä täydellisen asiallisesti pois rannasta tai jätelavoille / roskikseen. Uskaltaisin jopa väittää, että jätettä oli rannoilla vähemmän kuin silloin, kun osallistujia oli vielä murto-osa nykyisestä. Eli kyllä suurin osa kellujista ymmärtää nykyään toimia oikein ja hoitaa oman osuutensa siisteyden takaamiseksi. Myös jotkut pullonkerääjät näyttivät auttavan roskienkin siivoamisessa starttipaikalla. Iso peukku näille tyypeille! Ja tietysti alapeukku niille harvoille sotkijoille, joita monituhatpäiseen porukkaan tietysti mahtuu aina.

Mutta palataanpa vielä tuohon kustannuspuoleen… Minun on hyvin vaikea käsittää sitä miten Suomessa voidaan käyttää 50 000 euroa veronmaksajien rahoja yhden joen rannan pätkän siivoamiseen. Onkohan kaikki palvelut varmasti kilpailutettu? En ole itse tehnyt tai nähnyt mitään laskelmia, mutta tämän poimin eräästä facebook-keskustelusta:

“Jos siivoukseen uppoaisi 50 000€, niin kaava voisi olla tällainen: 10 siivoojaa hommissa kolme viikkoa (á 30€, sis työnantajakulut) jonka lisäksi 20kpl jätelavoja jätemaksuineen, ja 4 000€ jäisi byrokratiaan yms.. Onko siellä kymmenen tyyppiä siivoamassa kolme viikkoa?”

Kuten sanoin, en ole itse tehnyt laskelmia, joten olisi kiva kuulla miten tuollainen rahamäärä saadaan kaadettua tähän siivoushommaan. Toisaalta ongelman ratkaisun kannalta tällä ei ole juurikaan väliä ja asialla on sikäli turha spekuloida. Tämän totesin jo kuusi vuotta sitten, kun kävin henkilökohtaisesti keskustelemassa asiasta Helsingin ja Vantaan kaupungin edustajien kanssa. Kyseisen kokouksen muistio löytyy täältä: Kaupungit mukaan Kaljakellunnan suunnitteluun.

Kustannuksista uutisoidessa unohdetaan myös aina mainita se, että tapahtuma tuo alueelle tuhansia ihmisiä. He eivät ole mitään virtuaalisia pokemoneja vaan oikeita ihmisiä, jotka kuluttavat reissuillaan rahaa ja käyttävät alueen palveluita. En ole vielä nähnyt yhtään laskelmaa, jossa olisi ynnätty kaupungin menot ja kellujien alueelle tuomat tulot.

Sekin kannattaisi joskus huomioida laskelmia ja numeroita pyöritellessä, että tapahtuma itsessään toteutuu aina täysin nolla-budjetilla. Kuinka paljon kaupunki joutuisi kaatamaan euroja kaivoon, jos se yrittäisi polkaista näin suurta näkyvyyttä saavuttavan kesätapahtuman pystyyn itse? Tuoreessa muistissa on mm. MTV Push -tapahtuma, jonka järjestämiseen kaupunki käytti 425 000 euroa. NYT-liitteen jutussa arvioitiin, että tapahtumaan osallistui n. 100 ihmistä. Tämä on tietysti kärjistetty esimerkki, mutta se laittaa miettimään asioita hieman erilaisesta perspektiivistä.

Kaljakellunnalla ei ole virallista järjestäjää. On myös hyvin vaikea uskoa, että sille saataisiin mitään lupaa, jos sitä yritettäisiin virallisesti järjestää. Kaljakelluntaa on monesti verrattu vappuun. Eihän sekään ole kenenkään järjestämä ja siinäkin kaupunki joutuu maksamaan siivouskulut. Jos ihmisiä kelluttaa, heillä on täysi oikeus harrastaa sitä Keranvanjoessa tai Vantaanjoessa. Suomi on onneksi vielä sen verran vapaa maa, että edes poliisilla ei ole oikeutta estää ihmisten kokoontumisia, vaikka se tapahtuisikin uimalelujen kanssa joessa.

Jos ja kun Kaljakellunta on ja tulee olemaan osa pääkaupunkiseudun kaupunkikulttuuria niin mielestäni siitä kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen positiivinen irti.

Nähdäkseni ainoa vaihtoehto nykyiselle menolle olisi se, että Helsingin ja Vantaan kaupungit yhdessä lähtisivät mukaan tapahtuman “järjestämiseen”. Tällainen viralliseksi tapahtumaksi muuntautuminen näyttää onnistuneen mm. Espanjassa järjestetettävässä Transsegre -jokitapahtumassa. Tässä videoklippejä kyseisestä tapahtumasta:

Itse en enää nykyään ole millään tavalla mukana Kaljakellunta-tapahtuman kehittämisessä enkä edes osallistu keskusteluihin, jotka koskee päivämääriä, reittejä tms. Eli en ole todellakaan oikea henkilö kertomaan mitä tapahtuman kanssa kannattaisi jatkossa tehdä tai kannattaisiko sille tehdä yhtään mitään.

Pieni toivomus silti vanhalta kelluntaveteraanilta: Mitä ikinä tapahtumalle jatkossa tapahtuukaan, pitäkää kellunta maksuttomana. Säilyttäkää hyvä fiilis. Pysykää pinnalla!

Kaljakellunan historiasta lisää täällä: http://lunki.fi/?p=154

– Mikko Kiuru

Lisäys 1.8.2016: Myös tämä uutinen oli mielestäni fiksu: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001231391.html. Tuossa tosin olisi voinut hieman taustoittaa sitä miksi tällaisella tapahtumalla ei oikein voi olla järjestäjää ja kuinka nettisivun ylläpitäjätkin vedettiin oikeuteen… Eli voisiko vaikka joku tutkiva journalisti työkseen tai huvikseen selvittää miten Transsegre on onnistunut muuttamaan jokitapahtuman viralliseksi ilotteluksi?

Lisäys 2.8.2016: Tässä alla ruutukaappaus Kaljakellunta 2016 -ryhmästä. Nostaisipa media esille myös näitä toisen tyypin kellujia! Iso peukku Jarnolle!

ruutukaap

Lisäyksenä vielä videoklippi Kaljakellunnasta 2016:

Did you like this? Share it: