Roast Boat: Kaljakelluntaa vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta, osa 3

Vuorossa on Kaljakellunta 2019 loppuraportti Roast Boatin suunnalta. Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle.

Roast Boatin vanevedessä ui merenneitoja ja tipuja. Kuva: JBM

Eilinen kauniissa kesäsäässä vietetty Kaljakellunta onnistui täysin odotusten mukaisesti. Itse rakentamamme Roast Boat kannatteli hienosti kolmea miestä (Antto, Paavo ja Mikko) sekä painavahkoa tavaralastia. Lisäksi perässä lipui kaksi Roast Boatiin ihastunutta ”merenneitoa”, Mimmy ja Siri sekä kaljoja kelluttaneet pinkit tiput. Keulassa joen siisteys-vahtia piti pahvinen ”Seppo”.

Tässä lautaltamme kuvattu timelapse-video kellunnan alkuvaiheesta:

Jos haluat katsella 360-asteen videon, jossa voit itse kääntää kameraa haluamaasi suuntaan niin sellainenkin pätkä kuvattiin:

Roskaamisen estämiseen ja tapahtuman positiivisen maineen säilyttämiseen tähdännyt kampanja, josta aiemmissa juttusarjan osissa jo kerroinkin, onnistui erinomaisesti. Roskapaatin ja Roast Boatin lisäksi joelle jalkautuivat Helsinki Foundation ja Luontoliiton Itämeriryhmä. Myös Sea Shepherd Finland oli ilmoittanut järjestävänsä kelluntaa seuraavalle päivälle siivoustapahtuman.

Suurimman kiitoksen kuitenkin ansaitsevat kaikki ne sadat kaljakellujat, jotka tänä vuonna käyttäytyivät todella hienosti. Lautallamme seilannut ja kippariasuun tälläytynyt Roast Master Antto Terras saikin nauttia kellunnasta ilman työtehtäviin ryhtymistä. Muutamille pienimelaisille miespuolisille kellujille Terras toki keksi naljailla ja lisäksi hän kehotti rannalla katselleita miehiä jättämään perheensä ja lähtemään mukaansa merille.

”Jos ei ole roskaajia, ei ole roastattavaakaan!”, totesi Antto Terras kuitenkin monille rostausta pyytäneille. Kiitos Antto mukana olosta ja riittävän pelotevaikutuksen aikaansaamisesta!

Seilasimme koko kelluntareitin alusta loppuun ja tänä aikana löysimme vain kaksi jokeen päätynyttä juomatölkkiä sekä yhden muovipullon. Nuokin olivat pidempään vedessä viruneita eli eivät olleet jääneet jokeen ainakaan tämän vuoden kellujilta.

Yhden puhjenneen kumiveneen kävimme noukkimassa kelluntareitin varrelta, mutta sekin oli jo melkein asiallisesti hylätty puistonpenkin ja roskapöntön viereen (jatkossa suosittelemme toki viemään nämä ihan sinne jätelavalle asti).

Päätöspisteeseen tultuamme soitimme Roskapaatin ideoineelle ja toteuttaneelle Riinalle, joka seilasi vähän taaempana kelluntajoukoissa. Riina kertoi heidän joukkionsa löytäneen hieman enemmän kerättävää, mutta fiilis kuulosti sielläkin oikein hyvältä. Kävin myös tarkistamassa starttipaikan kellunnan jälkeen enkä löytänyt sieltä mitään moitittavaa. Tässä kuva Heurekan edestä kellunnan jälkeen n. klo 18:30.

Erityiskiitos myös kaikille Kellujat vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta facebook-ryhmään liittyneille sekä niille, jotka ovat omilla toimillaan, viesteillään ja esimerkillisellä käytöksellään edistäneet kelluntaperinteen siisteyttä ja positiivisen fiiliksen ja maineen säilyttämistä. Monesti ne pienet teot, jotka eivät edes ylitä uutiskynnystä ovat niitä isoimpia.

Koko päivän aikana emme kuulleet yhtään negatiivista kommenttia rannalta katselijoilta. Jopa joen rannan asukkaat olivat meille ystävällisiä ja yksi tarjosi jopa oman asuntonsa vessaa käyttöön naispuolisille seuralaisillemme. Upeaa asennetta! Kiitos!

Ja mikä ehkä uskomattominta, myös valtamedian uutisointi saatiin tänä vuonna käännettyä positiiviseksi.

Helsingin Sanomat: Tällaista oli Kaljakellunnassa: HS seurasi kellujia vedenpinnan tasolla kajakeissa

Iltasanomat: Kiistellyssä kaljakellunnassa panostettiin tänä vuonna siisteyteen – tällä kertaa veneilemässä oli useampi siivouspaatti

Iltalehden hauska video starttipaikalta (myös Roast Boat ja sen perässä kelluneet tiput pääsivät mukaan videolle): https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/13109051-ce6d-4a68-b1c3-d0747371c449

MTV Uutisten video oli myös mieltä lämmittävä ja siinä ääneen pääsivät mm. Roskapaatin ja Helsinki Foundationin edustajat: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kaljakellunnan-suosio-laski-keravanjoessa-lillujia-tana-vuonna-vain-noin-600/7501420?fbclid=IwAR1tm6LM0G5xWwaVrRVzmpSJRWbIJaz8EhtEoMI3tenspTum_Zhe8yxgqmA

Lisäys: Alla vielä Roast Boatin reitti GPS-seurantana. Kalorikulutustiedot ei välttämättä pidä ihan paikkaansa 😀

Roast Boat kiittää, kuittaa ja palaa todennäköisesti linjoille aiheesta ennemmin tai myöhemmin.

Päivitys 4.8.2019 klo 15: Jutun tekstiä muokattu ja yksi kuva lisätty
Päivitys 5.8.2019 klo 20: Pari muokkausta ja Hesarin jutun linkki lisätty loppuun

Did you like this? Share it:

Roast Boat: Kaljakelluntaa vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta, osa 2

Tämä on jatkoa juttusarjan edelliselle osalle.

”Roast Boat” on tänään koeuitettu ensimmäisen kerran. Paatti oli yllättävän vakaa myös kahden hengen kuormalla. Kaljakellunta-tapahtumaan tulee vielä muutakin roinaa mukaan ja lauttaa myös tuunataan ulkonäöllisesti, mutta jo nyt uskallan todeta, että Roast Boat tulee todellakin toteutumaan.

Tämän nyt valmistuneen lautan lisäksi hankittuna on: kahdet roskapihdit, kaksi jätesäkkitelinettä, käsivinssi (uponneiden veneiden nostoa varten) sekä äänentoistolaitteet. Antto Terras (Roast Master) on ilmoittanut olevansa valmis iskemään tältä lautalta käsin sanansäilällä kaikkia jokeen tai sen rannoille uskaltautuvia. Jotain yllätyksiäkin on kuulemma suunnitteilla.

Kellujat vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta -Facebook-ryhmässä käydään edelleen keskustelua siitä mitä roska-ongelman ratkaisemiseksi voitaisiin tehdä. Mm. Luonto-Liiton Itämeriryhmä on aktivoitunut asiassa ja aikoo jalkautua mukaan Kaljakelluntaan. Isot peukutukset sinne! Myös Riinan ja kumppaneiden ”Roskapaatti” on ilmoittanut olevansa täydessä valmiudessa pelastamaan maailmaa. Tästä se lähtee! 

Näin Roast Boat rakentui:

Ensin hankittiin neljä laituriponttoonia
Sitten niihin sahattiin sopivat runkopuut
Lopuksi kansi valmistettiin vesivanerista ja sähköpoerämoottorille rakennettiin tuki. Runkoon tehtiin myös yksi lisätuki keskelle.

Nähdään joella parin viikon päästä! – Pysytään pinnalla!

Lue juttusarjan kolmas ja viimeinen osa ››

Did you like this? Share it:

Roast Boat: Kaljakelluntaa vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta, osa 1

Kaljakellunta ilahduttaa, mutta myös ärsyttää nykyään monia. Suurin syy ärsytykseen lienee siinä, että uutisissa revitellään joka vuosi isoilla otsikoilla sitä kuinka paljon roskaa osallistujat jättävät taakseen. Se on toki tottakin – mutta vain osittain. Kirjoitin aiheesta vuoden 2018 kellunnan jälkeen otsikolla KALJAKELLUNTA 2018 JÄLKIPYYKIT.

Kirjoitus oli ehkä vähän kärkevä, mutta haluan muistuttaa, että se sai alkunsa siitä, kun valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa alkoi levitä negatiivisia kirjoituksia, jotka eivät edes millään tavalla perustuneet faktoihin. Homma alkoi muistuttamaan vihapuhetta ja nettikiusaamista kaikkia kelluntaan osallistuvia kohtaan.

Suurin osa kellujista on oikeasti vastuunsa tuntevia ihmisiä, jotka ovat aidosti viettämässä hauskaa kesäpäivää hyvässä seurassa luonnon keskellä. Siinä ei pitäisi olla mitään pahaa. Ja HEI – kuinka moni muu tapahtuma Suomessa toteutuu ilmaistapahtumana, jolla ei ole lainkaan virallista järjestäjää ja jossa kukaan ei edes yritä tehdä mitään tiliä? Kaljakellunta on jotain aidosti outoa suomalaisessa kesätapahtuma-skenessä!

Mutta isoon porukkaan mahtuu toki aina niitä vähemmän fiksuja, jotka tuovat tälle ainutlaatuiselle ja kansainvälisestikin tunnetulle tempaukselle sitä ikävää julkisuutta. Ja siihen tässä ollaan nyt siis kehittämässä jotain vastalääkettä. Ei kieltoja, ei sääntelyä, ei kaiken kivan kieltämistä.. vaan yhteisöllistä toimintaa rennomman ja siistimmän meiningin puolesta!

Viime vuotisen blogi-avautumisen jälkeen perustin Facebookiin ryhmän, joka kantaa nimeä ”Kellujat vesistöjen ja rantojen puhtauden puolesta”. Siellä ollaan porukalla viritelty monenlaisia ideoita siitä miten Kaljakellunnan haittoja voisi pienentää. Suosittelen ryhmään liittymistä kaikille aiheeseen asiallisesti suhtautuville.

Tänä vuonna tulen osallistumaan Kaljakelluntaan yhdessä kirjailija-koomikko / roast-master Antto Terraksen kanssa. Rakennamme parhaillaan lauttaa, jonka tarkoituksena on toimia Anton Roast-esityksen kelluvana stagena. Lisäksi tulemme auttamaan isompien roskien kuten uponneiden veneiden nostossa (lautalle tulee mm. sähkötoiminen vinssi). Tulemme tekemään myös yhteistyötä Riinan facebookissa ideoiman ”Roskapaatin” kanssa (aiheesta lisää em. fb-ryhmässä). Tavoitteena on siis tehdä Kaljakellunnasta kaikin puolin siistimpi juttu.

Tässä juttusarjassa tulen kertomaan siitä miten tämä oma pieni hankkeemme etenee ja toteutuu. Samalla raportoin parhaani mukaan myös muiden hankkeista.

Tällä hetkellä oman projektimme eli ”Roast Boatin” tilanne on se, että ponttoonit on hankittu ja suunnitelma lautan rakentamisesta on jokseenkin valmis. Sponsoriksi on tähän mennessä alustavasti saatu Tila ja toiminta ry, joka on parin viime vuoden aikana kunnostautunut Rekolan Kinon elokuvatoiminnan elvyttämisessä. Lisää sponsoreita etsitään, jotta homma saadaan toteutettua täysin suunnitelmien mukaisesti. Esim. sähkötoiminen vinssi ja sen akku on hakusessa. Myös äänentoistolaitteisiin etsitään sponssiapua.

Jos haluat auttaa asiassa, ota yhteyttä facessa tai vaikka maililla: mikko(ät)lunki.fi. 

Pysytään pinnalla!

P.S. Kaljakellunta-aiheeseen perehtymättömille tiedoksi: Olen kirjoittanut Kaljakellunnan syntyhistoriasta myös pitkähkön blogikirjoituksen: KALJAKELLUNNAN SYNTYHISTORIA. Tuon linkin takaa löytyy myös allekirjoittaneen radiohaastattelu vuodelta 2014.

Lue juttusarjan OSA 2 ››

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Tässä video eilisestä Kaljakellunnasta. Oli todella upea reissu! Kiitos kaikille! Roskaamiseen ei törmätty juuri lainkaan ja muutenkin hyvä fiilis oli aistittavissa kaikkialla. Todellinen hyvän mielen tapahtuma. Tämän paremmin ei voi kesäpäivää viettää!

LUE MYÖS:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Mediamylly Kaljakellunnan ympärillä on taas perinteiseen tapaan käynnissä. Tässä joitain otteita.

Radio Rock otti tapahtumaan nihkeän kielteisen kannan tämän aamun lähetyksessä. Onneksi yksi kuuntelija (Sakke) tunsi tapahtuman taustat vähän paremmin. Hän soitti lähetykseen ja kertoi Kellunnasta muutaman faktan. Oli hienoa puhetta! Kyseinen henkilö tuntui olevan hyvin sisällä Kellunnan filosofiassa 🙂

Kuuntele Saken soitto Radio Rockin lähetykseen tästä podcastista (kohdasta 38:00 eteenpäin):

(Radio Rockin juontajille tiedoksi, että nämä järjestysvastuut yms. asiat on kyllä käsitelty moneen kertaan julkisesti, esim. tässä jutussa ja siihen linkatussa haastattelussa.)

Myös Vantaan Sanomat on tehnyt kellunnasta kaksi juttua:

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/545170-kaljakellunta-tuo-tuhannet-lillumaan-keravanjokeen-samanlaista-tapahtumaa-saa-etsia

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/546254-nain-vantaalla-varaudutaan-kaljakelluntaan-keravanjoen-pohja-puhdistettiin

YLE taas raportoi näin: https://yle.fi/uutiset/3-9756142

Noista siivouskuluista oli muuten puhetta jo viime vuoden Kellunta-jutussa.

Suomen Kuvalehti julkaisi myös hauskan sarjakuvan (kiitos Kyllikille tästä bongauksesta):

Aikamoista. Toivottavasti huomenna ei tarvitse lukea mitään ikäviä uutisia tämän aiheen tiimoilta. Ollaan kaikki ihmisiksi ja pysytään pinnalla, eikös joo?


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

LUE MYÖS:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 5

20-vuotisen Kaljakellunta-perinteen syväluotaava analysointi jatkuu 😉 Tällä kertaa pari sanaa alkupäräisestä reitistä. Ensimmäset kaksi vuotta (1997 ja 1998) lähdettiin Rekolan ja Päiväkummun väliseltä sillalta (Laurintie). Reitin päätös oli Tikkurilan Vernissa-talolla, ennen vesiputousta. Myös vuosina 2003 ja 2008 kelluttiin tuota samaa reittiä, mutta noina vuosina startti siirrettiin kuitenkin vähän edemmäs, Koivukylän ja Päiväkummun väliselle valkoiselle sillalle. Siellä oli uimarannan ansiosta enemmän tilaa isolle osallistujamäärälle.

Itse olen aina tykännyt eniten tästä alkuperäisestä reitistä juuri sen haasteellisuuden ja vaihtelevuuden takia. Tuo vuosi 2008 jäi kuitenkin viimeiseksi kerraksi tuolla reitillä. Syyn voi jokainen itse päätellä tästä 2008 videoklipistä:

Nykyisillä osallistujamäärillä ja jatkuvasti kasvavilla kelluntavälineillä tuosta ei tulisi enää yhtään mitään!

Vaikka joki on nykyreiteillä syvä ja leveä, kannattaa silti olla varovainen. Pysykää pinnalla!


Lue juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 4

Kaljakellunta-perinteen aloituksesta on nyt siis kulunut tasan 20 vuotta. Se on viidesosa koko Suomen itsenäisyyden ajasta. Suomi 100 -leimaa tälle happeningille on silti varmaan turha pyydellä, vaikka ihan aiheellisesti voidaan jo puhua pysyvästä kansanhuvista / perinteestä.

Myös toinen kelluntaan liittyvä muistoni täyttää tänä vuonna pyöreitä. Käytiin nimittäin tasan kymmenen vuotta sitten (2007) Laosissa kokeilemassa sikäläistä kaljakellunta-aktiviteettia: Tubingia. Se oli aivan mahtavaa! Samalla se oli kuitenkin malliesimerkki siitä millä tavalla päihteitä ja vesileikkejä ei pidä yhdistää.

Joenrannan ravintoloissa myytiin täysin avoimesti kaikkia mahdollisia päihteitä oluesta viinaan ja huumeisiin. Raakaa laolao-viinaa sai ilmaiseksi. Sen jälkeen päihtyneet turistit kiipeili lukuisiin kivikkoisen joenrannan liaaneihin ja hyppyköysiin helposti arvattavin seurauksin.

Muistaakseni pelkästään vuonna 2011 kuoli 27 turistia lukemattomista loukkaantumisista puhumattakaan. Jossain vaiheessa koko touhu pantiin ainakin väliaikaisesti kieltoon. Nykytilasta en ole varma, mutta tässä yksi kohtuullisen tuore uutinen aiheesta: http://www.news.com.au/world/asia/another-australian-has-died-in-the-party-destination-of-laos/news-story/c7d668f819a5705d73a20c5c652ae2ca

Lunkin Matkamittari-osiosta löytyy meidän tubing-reissun muistot ja tässä vielä tänään koostettu video:

Muistakaa siis Kaljakellunnassa se kaikkein tärkein asia:

Pitäkää järki päässä ja pysykää pinnalla! Huolehtikaa myös kavereista!


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, OSA 5

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 1
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 2
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 3

Tässä jutussa muutamia lainsäädännöllisiä ja käytännön vinkkejä Kaljakellunnan 20-vuotisen historian kunniaksi:

YLE uutisoi: Hiprakassa ei saa ajella ruohonleikkurilla tai lennättää dronea, mutta soutaa ja suppailla saa

Muutama lainaus tuosta jutusta:

Päältäajettavan ruohonleikkurin tai mönkijän ajaminen sekä kuvauskopterin lennättäminen on rangaistavaa humalassa, mutta vaikkapa soutajalle promillerajaa ei ole.

Dronen lennättäminen päihtyneenä on puolestaan ilmaliikennejuopumus, koska kopteri vertautuu rikoslaissa moottorikäyttöiseen ajoneuvoon.

Vesiliikenteessä promilleraja on korkeampi: rangaistavuuden raja kulkee yhdessä promillessa. Raja koskee sekä aluksen kipparia että aluksen ohjaamiseen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä toimivaa.

Myös muiden huumaavien aineiden kuin alkoholin käyttö vesillä tarkoittaa vesiliikennejuopumusta, jos ne huonontavat ohjauskykyä.

Lain mukaan vesikulkuneuvoja ovat veteen tukeutuvat ja vesillä liikkumiseen tarkoitetut kulkuvälineet ja laitteet. Tämä sisältää myös tuulen voimalla purheella tai varjolla liikuteltavat laitteet.
Vesiliikennejuopumus ei kuitenkaan koske soutuvenettä tai siihen rinnastettavaa vesikulkuneuvoa. Eli vaikkapa kanootilla, purjelaudalla ja suosioon nousseella suppilaudalla voi liikkua myös päihtyneenä ilman rangaistusta.

Viime vuonna joku näytti tulleen Australiasta asti koptereineen (video alla). Toivottavasti ei ollut hiprakassa 🙂

Minkäköhänlainen oikeustaistelu tulisi, jos kaljakelluja hukkuisi päihtyneen kopterilennättäjän aiheuttaman onnettomuuden takia…

Mutta jos ihan vakavasti puhutaan niin tietyt pelisäännöt on hyvä pitää mielessä ja järki päässä. Kaljakellunta.org -sivuston turvallisuus-osiosta löytyy asiallisia vinkkejä.

Itse lisäisin tuohon vielä vinkin kuivista varavaatteista. Nyky-kellujilla on ollut käsittämättömän hyvä tuuri säiden suhteen ja happening on sattunut lähes poikkeuksetta aurinkoiselle päivälle. Vuoden 1998 kellunta-kuvista saattaa kuitenkin tarkkasilmäinen huomata, että joskus on koettu vähän kylmempääkin kyytiä. Jos kylmä iskee märissä vaatteissa niin olo muuttuu oikeasti todella nopeasti kurjaksi. Varavaatteet voi laittaa vaikka kahteen päällekkäiseen muovipussiin (molemmat solmulla kiinni). Oikeita vedenpitäviä pussukoita saa myös sekatavarakaupoista kuten esim. Biltemasta (4, 8 ja 16 litraisia). Isoin maksoi muistaakseni n. 15 euroa. Sadetakki voi myös osoittautua päivän pelastajaksi. Vaikka vaatteet kastuisikin, pitää sadetakki lämmön sisällään hyvin.

Ja tähän loppuun vielä pakollinen muistutus siisteydestä: Ottakaa mukaan jätesäkki ja korjatkaa joelta pois vähintään omat roskanne. Siivoustalkootkin on näköjään tulossa seuraavalle päivälle (ks Facebook-tapahtuma).


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, OSA 4

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Kaljakellunnan 20 v -fiilistelyt jatkuu. Eilen löysin valokuvia vuoden 1998 Kaljakellunnasta. Skannasin ja laitoin ne videomuotoon (alla). Kyseessä oli historian toinen kellunta. Tämä video on lisätty myös aiemmin kirjoittamaani Kaljakellunnan historiikkiin. Kuvien ottaja on vielä hämärän peitossa. Muistaako kukaan kuka oli kameran takana vai kiersikö se?

”Musiikki”: CC Vokula 6000 … ja allekirjoittanut hanurissa 🙂


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 3

Lue myös:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 1

Tasan 20 vuotta on kulunut historian ensimmäisestä Kaljakellunnasta ja melkoinen määrä vettä on valunut tuona aikana Tikkurilan Vernissa-talon vesiputouksesta. Osaisikohan joku oikeasti arvioida tuon vesimäärän?

Tämän vuoden tapahtumasta näyttää löytyvän infoa Facebookista, joten ei siitä sen enempää, etten joudu oikeuteen.

Tänä vuonna on tapahtumaperinteen 20 v -juhlavuosi, jonka takia tavoitteenani on jatkaa tarinointia itse tapahtumapäivänä paikan päältä. Jos vaikka saisi live-videota tänne Lunki-blogiin tai jotain.. Pitää miettiä. Ainakin jonkinlaisen analyysin tulen tekemään ilmiön nykytilasta.

Jos Kaljakellunnan syntyhistoria kiinnostaa niin olen kirjoittanut siitä jutun tänne: http://lunki.fi/tarinoiden-aarelle-osa-1-kaljakellunta/.

Haluan jälleen kerran toivottaa hyvää kelluntaa kaikille osallistujille! Kehotan myös tuttuun tapaan pitämään järjen päässä. Roskaaminen on pöljää. Hukkuminen tai loukkaantuminen on totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla. Cheers! Nähdään jorpakossa.


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Lue myös:
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7


Korjaus: Jutun kuvassa luki alunperin vuosi 2000, mutta tarkemmin muistellen se taisi olla 2001. Eli korjattu.

Did you like this? Share it: