Kaljakellunta 2010 jälkipyykkiä

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 9.8.2010 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Kaljakellunta 2010 on nyt sitten takana ja jokavuotinen debatti roskaamisesta ja tapahtuman laillisuudesta on taas kuumimmillaan. Tässä oma puheenvuoroni keskusteluun (tuo linkin takaa löytyvä video ei tosin ole minun tekemä).

Ensin vähän taustaa..

Olen yksi niistä alkuperäisistä henkilöistä, jotka aloittivat kelluntaperinteen vuonna 1997 (olin silloin 22-vuotias ja nyt 35). Olen osallistunut tähän mennessä joka ikiseen Kaljakelluntaan (yhteensä 14) – kahteen viimeiseen tosin rannalta käsin tarkkailijana. Olen myös sama henkilö, joka vuonna 2000 avasi alkuperäisen Kaljakellunta.com -nettisivuston. Vastasin sivuston ylläpidosta ja sisällön päivittämisestä vuoteen 2005 asti, jolloin luovutin sen eteenpäin uusille ”kellunta-aktiiveille”. Sivuston rakentamisessa oli mukana useita kellunta-aktivisteja, joita en henkilökohtaisesti vieläkään edes tunne. Yksi pystytti keskustelualueen, toinen suunnitteli ulkoasun, kolmas avasi postituslistan jne. Yhteydenpito tapahtui netin kautta.

Viime vuonna olin Vantaan kärjäoikeudessa todistamassa kun nykyiset sivuston ylläpitäjät olivat syytettynä tapahtuman järjestämisestä. Syytetyt todettiin syyttömiksi – meidän kaikkien onneksi! Langettava tuomio olisi ollut katastrofi meidän kaikkien kansalaisoikeuksien (sananvapaus ja kokoontumisvapaus) kannalta.

Yhteenvetona uskaltaisinkin siis väittää, että minulla on melkoisen hyvä näkemys Kaljakellunta -tapahtuman luonteesta, historiasta ja myös ongelmista. Siksi rohkenen avautua tämän härdellin hanskaamisesta jatkossa..

Hyötynäkökulma

Jos joku ihmettelee mitä järkeä koko kelluntatapahtumassa on, hän ei ilmeisesti ole koskaan osallistunut kyseiseen tapahtumaan. Kaljakellunnan filosofia avautuu vasta, kun jättää arkimurheet taakseen, kävelee kauppaan ostamaan kumiveneen ja kaljaa… ja hyppää virran vietäväksi. Eräs ystäväni totesi joskus aika osuvasti: ”Ei Kaljakellunta ole mikään laji, se on mielentila.” Tuohon voisi vielä lisätä että ”Ei siinä mitään järkeä ole, mutta helvetin rentouttavaa se on!”

Maailman rennoin fiilis onkin ehkä se syy tämän meemin leviämiseen ja tapahtuman suosion älyttömään kasvuun. Missään muussa tapahtumassa en ole kokenut samaa aitouden ja aidon ilon tunnetta. Kukaan ei pyri hyötymään tapahtumalla, osallistuminen ei maksa mitään ja silti siellä on älyttömän hauskaa! Lisäksi kaikki ovat ns. samalla viivalla… Kaikki ovat tehneet saman hölmöltä tuntuvan päätöksen hypätä jokeen koko päiväksi kellumaan. Koulutustaustalla, työpaikalla tai pankkitilin saldolla ei kellunnassa ole merkitystä. Kaljakellunnan fiiliksestä kertoo jotain ne tuhannet valokuvatkin, joita netti on pullollaan. Yritäpä etsiä sieltä naamoja, joissa suupielet ei olisi korvissa.

Kesä on Suomessa niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi vetää perisuomalaiset rähinäkännit, hakata puoliso tai hukkua kuten niin monet juhannuksena. Kaljakellunnassa ei vielä (luojan kiitos) ole hukkunut tai vakavasti loukkaantunut ketään. Tapahtumassa on sen sijaan aistittavissa ihmeellinen yhteisöllisyyden tunne, jota nykypäivänä on erittäin vaikea mistään löytää. Rock-tapahtumatkin ovat nykyään lähes poikkeuksetta ylikaupallisia, ylihintaisia ja ylivalvottuja karjatiloja, joista on tehokkaasti karsittu kaikki vapauden tunne. Kaljakellunta on vaihtoehtokulttuuria parhaimmillaan… tai pahimmillaan – riippuen näkökulmasta. Kauneus on katsojan silmässä eikä musiikkitalo varmaankaan vastaa kaikkien näkemystä vapaa-ajan tarpeista.

Ongelmat

Tiedostan varsin hyvin myös tapahtuman ongelmat. Olen muutamana vuotena ollut siivoamassa kaljakellunnan jälkiä – joskus yksinkin. Ei mitään mieltä ylentävää touhua! Tein kahden vuoden takaisesta kellunnasta myös YouTubeen roskaamiskriittisen videon (alla) ja levitin sitä facebookin kautta mahdollisimman monille. Olin tuolloin kaksistaan erään ystäväni kanssa siivoamassa kellujien jätöksiä. Lisäksi kirjoitin nettiin kirjeen kaikille kellujille.

Myös tämän vuoden kellunnassa olin pari tuntia siivoamassa ja jaoin kaikille halukkaille jätesäkkejä. Törmäsin myös kellujiin, jotka kertoivat olevansa itsekin mukana siivousasenteella. Vapaaehtoisia siis löytyisi, mutta toiminta pitäisi organisoida jotenkin.

Valittajia ja kaiken hauskan kieltäjiä löytyy aina joka paikasta. Ongelman ratkaisijoita sen sijaan todella vähän. Tekisi melkein mieli kärjistäen sanoa että ”Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.”

Tässä oma korteni kekoon:

Fakta on se, että Kaljakellunta on paisunut sen ideologiaan ja resursseihin nähden liian isoksi. Tapahtumaa ei kuitenkaan voi eikä kannata kieltää, joten sen kanssa on elettävä ja haitat minimoitava. Virallisen järjestäjän pestiä tuskin kukaan haluaa itselleen, koska vastuun ottaminen humalaisista kellujista on suhteettoman iso riski. Eikä virallinen järjestäjä tällaiselle tapahtumalle mitään lupaa varmasti saisikaan.

Virkavalta on tähän mennessä tehnyt mielestäni aika paljon vain pahentaakseen asiaa. Alkuperäisillä Kaljakellunnan www-sivuilla oli tapahtuman pelisäännöt. Ne kuuluivat yksinkertaisuudessaan: ”Jokaisen osallistujan tulee huolehtia itsestään, kavereistaan sekä mukanaan tuomista jätteistä.” Lisäksi sivustolla oli vinkkejä siihen miten kellunnasta selviää turvallisesti ja terveenä kotiin. Tällä hetkellä kukaan ei halua vastata tiedottamisesta, koska poliisi on pelotellut kaikki tapahtumaa virallisesti edustavat maan alle. Edes pelisääntöjä ei lue tällä hetkellä missään. Virallisten nettisivujen keskustelualueella pyrittiin organisoimaan vapaaehtoisten siivoustalkoita. Myös tämä keskustelualue suljettiin poliisin pyynnöstä.

Virallisilla netisivuilla oli myös asiaansa vihkiytyneet ja asian vakavasti ottavat ylläpitäjät, jotka tekivät vapaaehtoisesti töitä tapahtuman turvallisuuden ja siisteyden puolesta. Muistaakseni he jopa kustansivat omasta pussistaan jonain vuonna jätelavankin. Heidät palkittiin haasteella oikeuteen. Olin itsekin vielä kaksi vuotta sitten mukana virittämässä tapahtuman päätöspaikalle turvanaruja yhdessä nettisivujen ylläpitäjien kanssa. Nuokin toimet virkavalta tosin yritti keskeyttää ja keräsi ylös paikallaolijoiden yhteystiedot. Erikoinen tapa motivoida vapaaehtoisia toimintaan!

Toistan nyt aiemman näkemykseni siitä miten tässä olisi kannattanut toimia: Poliisin olisi pitänyt kutsua kellunta-aktivistit vapaamuotoiseen ja hyvähenkiseen tapaamiseen keskustelemaan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Väkeä olisi varmasti saatu koolle kellunnan virallisen keskustelualueen ja facebookin välityksellä. Siivoustalkoot olisi saatu varmasti pienellä vaivalla kasaan ja tiedotusta asiallisen käytöksen puolesta olisi voitu lisätä. Mutta näin ei toimittu. Sen sijaan nettisivut suljettiin, niiden ylläpitäjät vedettiin oikeuteen ja kaikki tapahtuman kehittämiseksi töitä tehneet yritettiin saada negatiiviseen valoon. Vielä vuosi ennen oikeudenkäyntiä kellunnan päätöspaikalle saatiin yrityslahjoituksena jätelava, mutta tänä vuonna sellaista ei enää kuulunut. Miksiköhän?

Mutta se jälkiviisastelusta… Ja kiitosta täytyy antaa virkavallalle siitä, etteivät ole vielä koskaan puuttuneet varsinaiseen kelluntaan millään verukkeella. Jossain vaiheessa varmasti tulee tapahtumaan joku isompi tapaturma, mutta vapaassa maassa hölmöilyjäkään ei voi kieltää. Se on se vapauden hinta.

Mutta takaisin aiheeseen… Mitäs jos toimittas jatkossa näin:

1. Kaljakellunnan tiedottamiseen panostetaan huomattavasti enemmän. Nettisivuille ja sosiaalisiin medioihin kaikki informaatio selvässä muodossa. Kerrotaan myös faktat roskaamisesta ja muista tapahtuman ongelmista.

2. Hankitaan jätelava päätöspaikalle (ja ehkä myös aloituspaikalle). Tällainen saatiin jo yhtenä vuonna yritysrahoituksella ja uskon, että se saataisiin jatkossakin, jos luvassa on positiivista näkyvyyttä. Jos lavaa ei saada sponssilla niin tuskin se kaupungillekaan liian iso ponnistus on tuollaista kustantaa.. Muut vaihtoehdot taitaa tulla joka tapauksessa kalliimmaksi.

3. Kerätään koolle (em. sivuston ja Facebookin kautta) vapaaehtoisten joukko, jotka ovat valmiita osallistumaan siivoukseen.. Siivousurakka voitaisiin organisoida esim. seuraavasti:

– Kerätään koolle kolme 3-5 hengen siivousryhmää.

– Ensimmäinen ryhmä lähtee liikkeelle päivän alussa, virittää starttipaikalle jätesäkit ja jakaa niitä ja neuvoo ihmisiä. Ja kasaa roskia. Tämän vuoden siivouskokemuksella voin sanoa, montaa henkeä ei olisi tarvittu paikan siivoamiseen. Kolmen tunnin ”työvuoron” jälkeen tämä ensimmäinen ryhmä voisi jatkaa matkaansa kelluen. Samalla he voivat jakaa jätesäkkejä ja kerätä joesta ja rannoilta roinaa (jos sitä nyt tehokkaan tiedotuksen jälkeen olisi). Oman veneen perässä voisi olla vaikka toinen vene roskia varten. Rannoille kasattaisiin isompia kasoja niissä kohdissa, joissa roskaa olisi paljon. Näihin kasoihin voisi tyhjentää myös oman ”roskaveneen sisällön”.

– Toinen ryhmä aloittaisi retkensä vähän myöhemmin, kun alkuhärdelli on ohi. He kasaisivat täyttyneet jätesäkit ja muut roskat starttipaikalta ja taukopaikoilta isoihin kasoihin seuraavan päivän noutoa varten. Ja voisivat sen jälkeen jatkaa matkaansa samaan tapaan kelluen ja siivoillen.

– Kolmas ryhmä lähtisi myöhään, kun starttipaikka on jo hiljentynyt ja kelluntajoukko menee edellä. Tämän jälkiporukan vastuulla on lopputarkistus ja -siivoilu.

– Lisäksi voisi olla vielä yksi vapaaehtoinen kaksikko, joka kulkisi illemmalla koko kelluntareitin pakettiauton kanssa rantoja pitkin joen molempia puolia. Näiden tehtävänä olisi kerätä satunnaisiin paikkoihin jääneet roskakasat ja veneet pakun konttiin ja tyhjentää paku päätöspaikan roskalavalle. Tällaista kokeiltiin muistaakseni vuonna 2004, jolloin kelluntareitin vierellä ajoi joku porukka jeepillä keräten roskia ja soittaen musiikkia.

Nuo siivoustalkoisiin osallistujat voisivat olla joko tavallisia vapaaehtoisia kellujia tai esim. jonkun yhdistyksen tai urheiluseuran porukkaa. Niillähän on yleensä rahankeräyslupa ja jos jostain saataisiin kustannettua heille pieni palkkio, se voisi mennä heidän edustamalleen organisaatiolle rahankeruuna. Lisäksi sama seura voisi myydä päätöspaikalle jääneet ehjät kumiveneet esim. kirpputorilla.

Sekin olisi tietysti mahdollista, että joku järjestö keräisi starttipaikalla vapaaehtoisia 2 euron tukimaksuja, joilla katettaisiin siivouskustannukset. Jos tieto kahden euron maksusta tulisi etukäteen kaikille Facebookin ja nettisivujen kautta, varmasti suurin osa sen maksaisi mielellään. Näillä osallistujamäärillä kassaan voisi tulla ihan kohtuullinen siivousbudjetti. Se pitäisi tietysti varmistaa, että kukaan ei alkaisi tapahtumasta liikaa hyötymään vaan suurin osa rahoista oikeasti käytettäisiin Keravanjoen ja Vantaanjoen hyödyksi.

Ja vielä yksi kaverini keksimä rahankeräystapa: Annetaan jollekin taholle lupa makkaran, limun ja veden myyntiin tauko- startti- ja päätöspaikoilla. Ainakin tänä vuonna rahaa olisi tullut melko reippaasti. Luvan hinta voisi olla esim. 25% myyntituloista ja tällä katettaisiin siivousporukan tukirahat.

Että semmosta… Tärkeintä varmaan tässä vaiheessa olis saada varmuus siitä, ettei kellunnan eteen hyödyllistä työtä tekeviä lähdetä enää syyttelemään mistään. Ja sit joku ideariihi pystyyn…

Missäs foorumissa näistä ideoista nyt sit vois jutella? Onko kukaan mun kanssa samoilla linjoilla? Olisko pollisilla tai jollain kaupungin edustajilla kiinnostusta järkätä jotain tilaisuutta aiheesta? Jos on niin facebook-ryhmän kautta varmaan kannattas kutsua koolle.

– Mikko Kiuru

Did you like this? Share it:

Kellopeliappelsiineja Tallinnasta

Meinasin ensin kirjoittaa tämän jutun Nadsattina, mutta ehkä se olisi ollut hieman liian aikaa vievää puuhaa sekä itselle että lukijoille… Nöyrä kertojanne tyytyy siis kuvailemaan muutamin suomenkielisin sanoin viime päivien reissua eteläisessä naapurivaltiossamme, Eestissä. Lue lisää Kellopeliappelsiineja Tallinnasta

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa

Jatkuuko Kaljakellunta?

Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 20.10.2005 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017.

Kummalliset Kansanhuvit -kirjassakin esitelty Kaljakellunta on perinne, joka on kasvanut vuosi vuodelta isommaksi tapahtumaksi ja on sen myötä vähitellen tullut myös suuren yleisön tietoon. Tänä vuonna osallistujamäärä kuitenkin räjähti niin suureksi, että poliisikin ilmoitti puuttuvansa jatkossa asiaan.

Ongelmia aiheuttivat pääasiassa roskat tai oikeastaan niitä maastoon kylväneet osallistujat. Kaljakellunnan ideana on aina ollut se, että jokainen tuo mukanaan omat eväänsä sekä kellukkeensa. Kirjoittamattomaan (ja nettisivuille kirjoitettuunkin) sääntöön on kuulunut se, että jokainen huolehtii omista roskistaan. Näin ei tänä vuonna enää tapahtunut. Aikaisempinakin vuosina samaa on tapahtunut pienemmässä mittakaavassa, mutta näin suurilla osanottajamäärillä asiasta tulee todellinen ongelma.

Itse olen toiminut tämän ”ei kenenkään järjestämän” tapahtuman tiedottajana jo vuodesta 1997. Olen pitänyt kelluntaa aina kesän ja koko vuoden parhaana tapahtumana. Nyt en kuitenkaan tule enää jatkamaan näissä tehtävissä, koska tapahtuman toteuttaminen vaatisi siivousten ja muiden asioiden ennalta järjestelyä. Myöskään kukaan muu alkuperäisistä kaljakelluntaperinteen aloittajista ei ole ilmoittanut halukkuuttaan vastuun ottamiseen. Edessä on siis koko tapahtuman käännepiste.

Mikäli joku haluaa ottaa tapahtuman tiedottamisen ja perinteen jatkamisen vastuulleen, ottakaa yhteyttä. Muuten Kaljakellunnan nettisivut (ja mahdollisesti koko perinne) sammuvat.

Päivitys 5.11.2005
Kaljakellunta-tapahtumalle on löytynyt kiinnostuneet jatkajat, jotka aikovat hoitaa homman asiallisesti. Lisätietoa on tulossa Kaljakellunnan nettisivuille pian.

Did you like this? Share it: