Nokia 8110 4G

Nokian (tai siis HMD:n) uudet retropuhelimet on todella jännä konsepti. Ostin 3310 luurin (kuvassa vasemmalla) heti kun se tuli myyntiin. Myöhemmin siitä tuli markkinoille myös 3G-malli, mutta kyseisen päivityksen hyöty jäi itselleni hieman epäselväksi.

Nyt myyntiin tulleessa uudessa “banaanissa” eli 8110 4G:ssä (kuvassa oikealla) on kuitenkin huomattavasti enemmän uutta. Niinpä sellainen päätyi minunkin ostoskoriin ja aiempi 3110 lähti kiertoon perhepiiriin.

Uudessa “banaanissa” on nopea 4G datayhteys ja se toimii tarvittaessa myös wifi-tukiasemana läppärille, tabletille ja muille laitteille, joissa sim-korttipaikkaa ei ole. Luurista löytyy wifin lisäksi myös bluetooth ja GPS. Käyttöjärjestelmä on Linux-pohjainen KaiOS.

Nähtäväksi jää onko nykytekniikalla terästetty retropuhelin hyödyllisempi kuin pelkkään puhumiseen ja tekstaamiseen tarkoitettu 2G-puhelin. Veikkaisin, että käyttöä tulee enemmän tälle vehkeelle. Nokia 8110 4G:n ensivaikutelma on erittäin hyvä, vaikkakin näppäimet on vaikeita paineltavia. Tällaisessa puhelimessa käytettävyys on kuitenkin aika sivuseikka.

Hyvä HMD / Nokia! Pitänee joskus tutustua myös niihin älypuhelin-malleihin…

Did you like this? Share it:

Takaisin valkokankaaseen

Viime vuoden lopulla hommasin 4K OLED -telkkarin ja kirjoitin kokemuksista jotain tänne blogiinkin. Sittemmin videotykki alkoi tuntumaan vähän turhalta ja luovuin siitä ja kankaasta kokonaan. Päätös jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä.  Vaikka 4K OLED HDR -telkkarin kuva on älyttömän upea – siis käytännössä virheetön, eivät leffat kuitenkaan näytä yhtä vaikuttavilta telkkarista edes UHD 4K -levyiltä katsottuna. Eli isompaa kangasta tuli kuitenkin lopulta ikävä.

Muutama päivä sitten lankesin. Ensin löysin hyvästä tarjouksesta 100″ Grandview-valkokankaan ja jo seuraavana päivänä marssin ostamaan uutta projektoria. Budjetti oli tiukka, joten päädyin vielä kerran Full HD -projektoriin (BenQ W2000). Entinen tykkini oli malliltaan BenQ W1210ST ja kangas oli Grandview 92″. Vanhojen ja uusien laitteiden välillä ei siis ole kovin suurta eroa, mutta pieni upgradetus tuli kuitenkin tehtyä. Lisäksi siirsin kankaan toiseen huoneeseen, jossa on parempi äänentoisto.

Full HD tykin valitaan vaikutti pari asiaa: Edullisissa 4K-tykeissä käytetään ns. pixel shifting -tekniikkaa eli “feikattua 4K:ta” ja muutenkin noin älytön resoluutio tuntuu vielä hieman turhalta panostukselta leffakäytössä. Elokuvaelämyksen saavuttamisessa kuvan koolla on kuitenkin isompi merkitys kuin pikselien määrällä. Ja Full HD -tykit ovat hintaansa nähden nykyään erittäin hyvä sijoitus. Päätöksenteossa helpotti sekin tosiasia, että oma leffakirjasto koostuu pääasiassa Blu-ray leffoista eivätkä UHD-kiekot nykyisellä hintatasolla ole ollenkaan houkuttava sijoituskohde (muutamia olen toki ostanut demokäyttöä ja testausta varten).

4K-tykin hommaaminen tulee varmaan ajankohtaiseksi sitten, kun aitojen 4K laser-projektorien hinnat tippuu jonnekin 1000-2000 euron välille. Eli ehkä seuraava projektori on sitten sellainen. Nyt olen kuitenkin taas erittäin tyytyväinen full hd -tykittelijä. Suosittelen muillekin!

 

Did you like this? Share it:

Diginiksi: Pelikonsolien liiketunnistimet ja kamerat

Oletko koskaan tuskaillut Nintendo Wii:n / Wii U:n sensor barin tai Playstation Eye -kameran kanssa ja miettinyt miten vimpulan saisi aseteltua television päälle tai alle? Tuttu tunne. Nykyään televisiot on niin ohuita, ettei niiden päällä saa pysymään yhtään mitään. Yhä useammin televisiot myös asennetaan seinälle, joten niiden allakaan ei ole mitään tasoa kyseisille härpäkkeille.

Itsekin painiskelin tämän ongelman kanssa aiemmin. Aina kun halusin käyttää noita laitteita, jouduin virittämään tv:n alle jonkun väliaikaisen pöydän ja vetämään johdot konsolille. Monesti pelaaminen jäi pelkästään sen takia, etten jaksanut alkaa säätämään.

Tätä kesti kuitenkin vain siihen asti, kunnes hommasin Playstation VR:n. Sen mukana tuli PS4-kamera, joka pysyy ohuenkin tv:n päällä.

Hienointa tässä on se, että itse kameran saa irti telineestä, joka lepää tv:n päällä. Ja tuon telineen päälle voi sitten laittaa myös ne vanhemman malliset tunnistimet.

Nintendo Wii / WiiU tunnistin PS4-telineessä
Playstation 3:n Eye-kamera samassa PS4-telineessä

Nyt kaikkien tunnistimien kaapelit kulkee näytön luo kaapelikourussa ja tv:n päälle nostan aina sen tunnistimen, jota sillä hetkellä tarvitsen. Muut tunnistimet odottaa tv:n ja seinän välissä vuoroaan piilossa. Ei enää piuhojen tai väliaikaisten pöytien virittelyä. Näppärää.

PS4:n oma kamera telineessä, muut tunnistimet ovat tv:n takana jemmassa ja kaapelit kulkee kourussa

Lisää diginiksejä osoitteessa http://lunki.fi/tag/diginiksi/

Did you like this? Share it:

Playstation VR -kokemuksia

Videopeleissä tapahtuu nykyään vain harvoin niin isoja kehitysaskeleita, että aiheesta jaksaisi aidosti innostua. Resoluutio ja graafinen näyttävyys on tietysti parantunut vuosien ja vuosikymmenten myötä, mutta periaatteessa eletään edelleen samaa 3D-pelaamisen aikaa, joka alkoi ensimmäisistä 32-bittisistä konsoleista.

Ensimmäisen Playstationin Wipeout ja Tekken tuntuivat oikeasti paljon upeammilta ja mullistavammilta kuin samojen pelisarjojen uusimmat tekeleet. Uuden Nintendo Switchin Super Mario Odyssey on käsittämättömän hieno, mutta silti se kalpenee Super Mario 64 -pelin aikoinaan aiheuttamille fiiliksille. Samoin alkuperäisen XBOX-konsolin Halo oli ja on edelleen se paras Halo-elämys.

Pyörää on kyllä yritetty keksiä moneen kertaan uudelleen ja toki uusia hienoja pelisarjoja on tullut. Monet pelit ovat myös sellaisia, jotka eivät olisi edes olleet mahdollisia vanhoilla koneilla. Kyseessä on silti pääosin “lisää samaa mutta parempana” -kehityskaaren tuotokset. Kehitys on ollut niin asteittaista ja yllätyksetöntä, että sitä voisi verrata vaikka nyky-Applen meininkiin – ihan hienoa, mutta kuitenkin tylsää kun muistelee menneiden vuosien isoja teknisiä harppauksia ja uutuuden viehätystä.

Liiketunnistimet, kosketusnäytöt ja 3D toivat mukanaan vähän isomman kehitysaskeleen ja hypen, mutta lopulta nekään ei olleet niin mullistavia juttuja. Uusinta Pleikkaa ja XBOXia pelataankin edelleen samanlaisilla padiohjaimilla kuin ennenkin. Ja vaikka meilläkin on kotona Wii U ja Switch, pelataan niitäkin ensisijaisesti perinteisillä Classic-ohjaimilla kosketusnäyttöjen ja liiketunnistimien jäädessä usein kokeilujen asteelle. 3D:kin alkaa olla telkkareissa pikkuhiljaa unholaan jäänyt kokeilu.

Noh, joka tapauksessa… Syy miksi aloin naputtamaan tätä blogijuttua on tuo Playstation VR eli Playstation 4 -konsolin virtuaalilasit. Ne onnistui yllättämään itseni todella rajusti. Uskaltaisin melkein väittää, että kyseessä on se kauan kaivattu “seuraava iso askel” interaktiivisen viihteen saralla.

Sain eilen omat kakkulani, kuten aiemmassa jutussa kerroin. VR-kokemus ei ollut itselleni uusi, sillä olin jo aiemmin lainannut laseja kaveriltani ja kokeillut joitain ilmaisia demoja. Nyt pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kokeilemaan täysiä pelejä ja vielä kunnollisen äänentoiston kanssa (surround / kuulokkeet). Ja hurahdin täysin!

Ilmaiset VR-pelit

Aiemmat kokemukseni perustui siis ilmaisiin maistiaisiin. Ne onkin ihan oiva tapa päästä sinuiksi uuden teknologian kanssa. Paketin mukana tuleva PlayStation VR Worlds on mukava pika-katsaus siihen mitä mahdollisuuksia virtuaali-teknologia tuo tullessaan. PSN Storesta ilmaiseksi ladattava The Playroom VR on myös mukavaa viihdettä varsinkin lasten kanssa (ei uskoisi ilmaispeliksi). Samoin Storesta ilmaiseksi saatava virtuaalinen “mini näytelmä” Allumette oli silmiä avaava kokemus. Itselleni se olikin se isoin WAU-elämys näistä ilmaisista softista, koska se sai minut ymmärtämään, että kyseessä on myös tarinankerrontaan vaikuttava uusi ulottuvuus.

Moss

Mutta mitä tapahtuu kun yhdistetään Allumetten satukirja -tyylinen kerronta ja Playroom VR -pelin osaksi kehitetty tasoloikka-demo ja höystetään yhdistelmä ylisöpöllä hiiri-hahmolla ja mielettömän upeilla kentillä? No siitä syntyy tietysti Playstation VR -pelien uusi kuningas: Moss.

Vaikka en ole vielä pelin puolivälissäkään, on pelin hienous tullut jo selväksi. Välillä on vain pakko pysähtyä ihmettelemään kenttiä.. ensin tuolilla istuen ja päätä käännellen, välillä taas seisaaltaan maailmaa eri kulmista kurkotellen. Tätä on täysin mahdotonta selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan kokeillut virtuaalilaseja tai Mossin kaltaista peliä.

Pelaajan eteen avautuu eräänlainen kolmiulotteinen mini-näyttämö, jota pääsee tarkkailemaan jumalankaltaisesta näkökulmasta samaan aikaan päähahmoa ohjaten. Ja kentät on todella upeita! Sanoisin, että PS VR on hintansa arvoinen jo pelkästään tämän pelin ansiosta (ainakin, jos Playstation 4 Pro löytyy ennestään).

Dirt Rally VR

Toinen täysversio-peli, jonka tällä hetkellä omistan, on Dirt Rally VR. Olin tähän asti pelannut kyseisen pelin perus-versiota tavallisella PS4:llä ja XBOX Onella ja ihastellut sen upeaa pelattavuutta. Kyseessä on yksi hienoimmista ajopeleistä koskaan ja käytössäni on ollut myös rattiohjain. Silti nuo kokemukset menetti kaiken hohtonsa sillä hetkellä, kun käynnistin pelin ensimmäisen kerran VR-tilassa. Laseilla ja ratilla pelattuna kokemus on aivan mieletön!

Ne jotka ei ole VR:ää kokeilleet eivät taaskaan voi tajuta mistä puhun. Vasta sen jälkeen, kun on oikeasti istunut virtuaali-Minin puikoissa ja ajanut öistä rallipolkua sata lasissa, tajuaa ettei paluuta tavallisella näytöllä pelaamiseen enää ole. Hienointa tässä on tietysti se, että katseen voi kääntää mihin suuntaan haluaa, jolloin mutkat, vauhti ja koko pelialue on helpompi hahmottaa. Jos kurkottaa sivulle, on näkymä sama kuin oikeasti katsoisi sivuikkunasta ulos. Jos taas kurkottaa eteenpäin, näkee enemmän konepeltiä jne. Eli kyseessä on ihan aito kolmiulotteinen ohjaamo ja ajokokemus. 

Rakensin joskus monta vuotta sitten kolmen näytön ajosimulaattorin ja kirjoitin siitä myös tänne blogiin. Dirt Rally VR jättää tuonkin kokemuksen kauas taakse. Ainoa huono puoli on se, että PS VR -lasien resoluutio ei ole niin hyvä, että kaukana näkyvät radan yksityiskohdat pystyisi näkemään tarkasti. Vauhdin huumassa tämä kuitenkin menettää suurelta osin merkityksensä. Ja kuten aiemmin jo sanoin, ei ne uudet Tekkenitkään enää niin mullistavilta tunnu, vaikka resoluutio on vuosien varrella noussut moninkertaiseksi. Nyt eletään virtuaalitodellisuuden ensimmäistä sukupolvea ja teknisistä rajoituksista huolimatta käsillä on taas ne kuuluisat isoimmat elämykset.

(Erikoisesti muuten Moss-pelissä tuota resoluution heikkoutta ei tule lainkaan ajateltua. Siinä kun voi kurkottaa lähemmäs mihin tahansa kohtaan, jolloin haluamansa yksityiskohdan voi katsella tarkempana.)

Littlstar ja 360-videot

Pelien lisäksi virtuaalilasit mahdollistaa myös 360-asteen videoiden katselun. Eli ihan kuin itse olisi kameran paikalla katselemassa eri suuntiin päätä käännellen. Itselläni on Samsungin Gear 360 -kamera, jonka tallenteita voi katsella Littlstar -ohjelmiston avulla PS VR:n kautta. Pitää vain ajaa videot ensin Samsungin softan läpi ja sen jälkeen muuttaa tiedostopääte pieniksi kirjaimiksi (Littlstar ei jostain syytä hyväksy isoilla kirjoitettua MP4-päätettä).

Videoiden katselumahdollisuus tuo huomattavaa lisäarvoa PS VR:lle, koska sen ansiosta laite kelpaa muuhunkin kuin vain Sonyn tarjoaman sisällön kuluttamiseen. Videoiden katselussa lasien keskinkertainen resoluutio tosin tulee kaikkein ikävimmin esille, koska silmä on herkempi huomaamaan aidossa videokuvassa näkyvät virheet ja parempi antamaan anteeksi pelien pikselit.

360-asteen videot ovat tietysti parhaimmillaan silloin, kun ne on kuvattu 360-asteen näkyvyyden lisäksi stereoskooppisena eli kahdella linssillä (3D). Tällaisen sisällön kuvaamiseen tarvittaisiin kuitenkin Insta360 Pro 8K -kamera tai muu vastaava (hinta melkein 4000 eur).

…Ainiin ja tietysti Littlstar-softalla on mahdollista katsoa myös VR-pornoa.. jos nyt sellainen sattuu jotain nörttiä kiinnostamaan. Voin vain kuvitella miten kyseisellä allalla odotellaan sitä, että nämä laitteet yleistyy. VHS:n väitettiin aikoinaan voittaneen Beta-nauhan formaattisodassa juuri pornon ansiosta. Nyt edes kilpailua ei ole eli luulisi vähintään teinipoikia kiinnostavan 😀

Yhteenveto

Loppu-disclaimerina täytyy sanoa, etten ole vielä päässyt testaamaan PC:n Oculus Riftiä tai muitakaan PS VR:n kanssa kilpalevia hökötyksiä. Joissain on kuulemma parempi resoluutiokin. Itse en kuitenkaan PC-koneista tykkää, joten PS VR on käytännössä ainoa vaihtoehto virtuaalitodellisuudesta nauttimiseen ja tähän mennessä olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Joulupukilta ja Sonylta toivoisin nyt paljon lisää jotain yhtä hyvää kuin Moss ja Dirt Rally. Maailmani ei ole noiden jälkeen enää entisensä.

Isot suositukset!

Did you like this? Share it:

Playstation VR (uusi versio)

Tänään saapui Saksan Amazonista tilaamani PS VR -paketti. Kyseessä on uusi malli, jota Suomesta ei vielä saa. Uudessa mallissa on muutama parannus verrattuna alkuperäiseen malliin:

  • HDR-kuva siirtyy boksin läpi telkkarille (vanhassa ei siirtynyt eli boksi piti irrottaa, jos halusi nauttia HDR-kuvasta)
  • Kuulokeliitäntä ja säätimet on integroitu itse kypärään (ei enää johdossa roikkuvaa remote-pulikkaa)
  • Kuulokkeille on omat näppärät kiinnityspaikat kypärässä eli ne kulkee nyt kypärän mukana
  • Yksinkertaisempi rakenne yleisesti

Laite vaikuttaa kaikinpuolin loistavalta. Hintakin oli ihan siedettävä ja toimitus tapahtui UPS:n kyydillä suoraan kotiovelle. Aika outoa, ettei tätä vieläkään saa Suomesta.

Did you like this? Share it:

4K, UHD, HDR ja kotiteatteri, osa 2

Aiemmassa jutussa kerroin ensikokemuksia 4K-kotiteatterin rakentamisesta ja ensimmäisen Ultra HD Blu-ray elokuvan katselusta. Tuon jutun jälkeen on tullut vietyä hommaa taas reilusti eteenpäin. Nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä…

Alkuvaiheen säätämisen jälkeen sain myös Playstation 4 Pron toimimaan 4K HDR tilassa. Sen jälkeen XBOX One S -laite vaihtui vielä nopeampaan X-versioon. Näiden myötä myös 4K-pelaamisesta on alkanut karttumaan kokemusta.

XBOXini kovalevyltä löytyy tällä hetkellä seuraavat 4K-pelit: Gears of War 3, Gears of War 4, Halo 5, Forza Motorsport 7 ja Killer Instinct. Pleikkarin vastaava lista on: Horizon Zero Dawn, Wipeout Omega Collection, Uncharted 4, The Last of Us: Remastered  ja The Last Guardian.

Ja pakko se on taas myöntää… Onhan nämä 4K-pelit aivan käsittämättömän hienoa silmäkarkkia, vaikka tähän asti Full HD on muka ollut enemmän kuin riittävä tarkkuus. Yksi huono puoli näihin 4K-peleihin kuitenkin liittyy: Näiden asentamisessa menee ikä ja terveys! Joidenkin pelien koko on yli 100 Gt! Eikä tähän vaivaan auta edes levy-version hankkiminen, sillä päivityspaketit on koko pelin kokoisia. Mistäs sen valokuitu-liittymän saisikaan tilattua? Mihin tämä päivitysrumba oikein päättyy…?

Pelikonsoleiden, telkkarin ja vahvistimen lisäksi vaihdoin myös Apple TV:n uudempaan 4K-versioon. Se puskee näytölle Dolby Vision -nimistä 4K HDR-kuvaa (nuo pelikonsolit käyttää kilpailevaa HDR 10 -formaattia). Dolby Visionin saadakseni jouduin vaihtamaan HDMI-kaapelin uuteen sillä vanha piuha ei tuota kuvaa jaksanut siirtää vahvistimelta TV:lle. Myös XBOXin 4K-kuvaan tuli kipinöintiä vanhalla kaapelilla. Kaiken kukkuraksi uusi HDMI-kaapeli ei mahtunut vanhaan kaapelikouruun eli jouduin vetämään tälle letkulle vielä omat kourutkin. Aikamoista säätöä! Mutta nyt on sitten viimeinenkin muuri purettu aidon 4K HDR -kuvan tieltä. Aika kauan siinä menikin.

Eli yhteenvetona: Kotiteatterin päivitys 4K-aikaan on melkoinen urakka. TV, vahvistin, kaapelit, pelikonsolit ja Apple TV… ihan koko pakka piti panna uusiksi. Sen lisäksi oli vielä kaikkien asetusten säätäminen. On vaikeaa uskoa, että kovin moni tähän puuhaan jaksaa ryhtyä ellei ole tällainen itseni kaltainen tekniikka-intoilija. Enkä lopulta ole edes varma onko lopputulos oikeasti kaiken rahan ja vaivan arvoista. Ehkä se Full HD OLED olisi itsellenikin riittänyt ihan hyvin. Mutta tulipahan tehtyä. Ja niinhän se yleensä on, että eron huomaa parhaiten silloin kun siirtyy paremmasta tekniikasta takaisin vanhaan, ei toisinpäin.

Ainiin.. Näiden uusien järjestelmien tukema Dolby Atmos -ääniformaatti mahdollistaisi jotkut ihan uudet efektit kattoon asennettavien kaiuttimien avulla. Mutta ehkä jätän sen kiven nyt kuitenkin tässä vaiheessa kääntämättä.

Edit: Halo 5 lisätty listaan (on muuten myös järjettömän komea X:llä pelattuna)

Did you like this? Share it:

4K, UHD, HDR ja kotiteatteri

Olin tähän päivään asti skeptinen sen suhteen miten järkevää olisi hankkia 4K-tarkuuteen pystyvää kotiteatteria. Itselläni oli aiemmin 55″ Full HD OLED TV sekä Full HD videotykki. Molempien laatuun olin enemmän kuin tyytyväinen. En uskonut, että 4K-laatu voisi oikeasti olla niin paljon parempaa, että sitä oikeasti huomaisi tai siitä pystyisi merkittävästi enempää nauttimaan.

Nyt kun koko kotiteatteri TV:n ja myös viritinvahvistimen osalta on päivitetty UHD (4K) aikaan ja ensimmäinen 4K UHD Blu-ray on katsottu, on pakko myöntää – olin väärässä. Ja vaikka uusi televisio onkin 4K-tarkkuudelle melko vaatimattoman kokoinen (55″) niin silti ero kuvanlaadussa on uskomaton. TV:n eteen voi tulla ihan kosketusetäisyydelle ja silti kuva pysyy veitsenterävänä. Ja tekeehän se HDR-tekniikka varmasti myös omia taikojaan, vaikken pystykään sen tuomaa etua näin maallikkona arvioimaan sen tarkemmin. Joka tapauksessa olin täysin haltioitunut katsoessani 4K Ultra HD Blu-ray -versiota Lucy -elokuvasta.

Vaikka kuvanlaatu onnistui yllättämään, on tekniikan toimivuudessa ja käyttäjäystävällisyydessä edelleen valtavia puutteita. Tämä kyseinen 4K OLED TV (LG) ei aluksi hyväksynyt lainkaan XBOX One S:n lähettämää HDR-signaalia. Onneksi huomasin sen käydessäni XBOXin asetus-sivulla. Muuten olisin luullut HDR:n olevan päällä vaikkei se ollutkaan. Vasta kun TV:n ja viritinvahvistimen asetuksia kävi räpläämässä sieltä täältä, onnistui HDR-kuvan lähettäminen TV:lle. Lisäksi LG:n televisiossa oli joku totaalisen typerä energian säästö -toiminto vakiona päällä, joka teki kuvasta ihan liian tumman. Senkin asetuksen löysin ihan sattumalta valikoista.

Viimein sain kaiken kuitenkin kuntoon. Luulepa, ettei kovinkaan moni “tavallinen kuluttaja” tajua noista asetuksista hevon peppua ja katselee tietämättään paljon huonompaa kuvaa mitä laitteilla olisi mahdollista saada pihalle. Ilmainen vinkki laitevalmistajille: Älkää päästäkö niitä insinöörejä päättämään käyttöliittymistä ja muista loppukäyttäjälle avautuvista asioista!

Ainiin.. ja vielä yksi asia: Sen jälkeen kun sain XBOX Onen toimimaan, ei PS4 Pro:n kuva enää suostunut näkymään TV:ssä lainkaan. Sen ongelman selvittelyä jatkan huomenna. Pienistä insinörtti-övereistä huolimatta olen positiivisesti yllättynyt tämän tekniikan mahdollisuuksista.

Lue juttusarjan 2. osa ››

Did you like this? Share it:

Väärennetyt paperit (Pahkasika)

Maarit Hurmerinta paljasti LiveLähetin puolelle tekemässäni haastattelussa käyttäneensä nuorena “vääriä papereita”. Itsekin käytin 16-17-vuotiaana väärennettyä henkilöllisyystodistusta päästäkseni baariin.

Nykynuorista voi tuntua uskomattomalta miten helppoa paperit oli 90-luvun alkupuolella väärentää. Siihen nimittäin riitti Pahkasika-hupilehdestä napattu “henkkari-pohja”! Se oli identtisen näköinen oikean henkilöllisyystodistuksen kanssa, joten kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen mitä siinä pienellä präntillä luki. Vain syntymäajan kohta kiinnosti yleensä portsaria.

Tällaiseen paperiseen pohjaan sitten naputeltiin kirjoituskoneella tiedot ja lyötiin päälle valokuva ja joku höpöhöpö-leima niin, että se meni puoliksi valokuvan päälle. Sitten vielä kuvan reunoihin niitit ja muovi päälle niin täydestä meni.

Ja tätä pohjaa käyttämällä vältettiin myös rikoksen tunnusmerkistö – ainakin uskoakseni. Kyseessähän ei ollut asiakirjaväärennös, sillä otsikossakin lukee selvästi, että tämä on “Väärennetty henkilötodistus” — muista teksteistä nyt puhumattakaan 😀

 

Did you like this? Share it: