Elokuvia ja eräs hirsitalo

Täällä blogissa on ollut viime aikoina aika hiljaista johtuen siitä, että perhe, oma yritys, työt ja harrastukset vie niin paljon aikaa.

Palkkatyön merkeissä puuhaan nykyään tällaista: https://prijuutti.fi. Kyseessä on vanha 1800-luvulla rakennettu hirsitalo, jota kunnostetaan nyt yhteisölliseksi työtilaksi ja korjausrakentamiskeskukseksi. Erittäin mielenkiintoinen hanke, jossa on ilo olla mukana. Hankkeeseen ovat muutkin tervetulleita eli jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa kysyä lisää!

Harrastusten osalta aikaa on mennyt melko paljon Tila ja toiminta ry:n kehittämiseen ja etenkin Rekolan Kinon elokuvatoiminnan elvytykseen. Se onkin edennyt yllättävän hyvin. Nyt tuntuu hassulta ajatella, että koko projekti sai alkunsa tästä Lunkin blogipostauksesta: REKOLAN KINO 1997-2017.

Marraskuussa 2017 kävin vielä haastattelemassa Janne Hulkkosta Livelähetin ominaisuudessa, mutta sen jälkeen eli keväällä 2018 homma sai tuulta purjeisiin oikein kunnolla. Tästä kaikesta isot kiitokset yhteistyökumppanille eli Pop Up Kino Helsingille!

Hauskoja kuvioita ja hienointa tässä on se, että kaiken tämän puuhaaminen on ollut kivaa. Toivotankin tässä nyt muutkin kiinnostuneet tervetulleiksi mukaan!

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa

Nokia 8110 4G

Nokian (tai siis HMD:n) uudet retropuhelimet on todella jännä konsepti. Ostin 3310 luurin (kuvassa vasemmalla) heti kun se tuli myyntiin. Myöhemmin siitä tuli markkinoille myös 3G-malli, mutta kyseisen päivityksen hyöty jäi itselleni hieman epäselväksi.

Nyt myyntiin tulleessa uudessa “banaanissa” eli 8110 4G:ssä (kuvassa oikealla) on kuitenkin huomattavasti enemmän uutta. Niinpä sellainen päätyi minunkin ostoskoriin ja aiempi 3110 lähti kiertoon perhepiiriin.

Uudessa “banaanissa” on nopea 4G datayhteys ja se toimii tarvittaessa myös wifi-tukiasemana läppärille, tabletille ja muille laitteille, joissa sim-korttipaikkaa ei ole. Luurista löytyy wifin lisäksi myös bluetooth ja GPS. Käyttöjärjestelmä on Linux-pohjainen KaiOS.

Nähtäväksi jää onko nykytekniikalla terästetty retropuhelin hyödyllisempi kuin pelkkään puhumiseen ja tekstaamiseen tarkoitettu 2G-puhelin. Veikkaisin, että käyttöä tulee enemmän tälle vehkeelle. Nokia 8110 4G:n ensivaikutelma on erittäin hyvä, vaikkakin näppäimet on vaikeita paineltavia. Tällaisessa puhelimessa käytettävyys on kuitenkin aika sivuseikka.

Hyvä HMD / Nokia! Pitänee joskus tutustua myös niihin älypuhelin-malleihin…

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2018 jälkipyykit

Vuosittain toistuva Kaljakellunta-tapahtuman kauhistelu on jälleen kuumimmillaan. Joen rannalle jäi taas kerran jätettä, jota osallistujien pieneen vähemmistöön kuuluvat hölmöläiset sinne jättivät. Liki täydellisen ja äärimmäisen leppoisan kesätapahtuman mainetta tahraava hölmöily onkin jälleen herättänyt kukkahattutädit ja kaiken hauskan kieltäjät helle-horroksestaan. Ja kaikkia heitä tuntuu yhdistävän yksi asia niihin roskaajiin: kenelläkään ei ole mitään rakentavaa sanottavaa eikä ratkaisuja ongelmiin.

Vähintä mitä jokainen voisi tehdä ennen netissä huutelua ja “maailman suurimman ympäristökatastrofin” uhriksi tekeytymistä, olisi tutustua tapahtumaperinteen historiaan ja hahmottaa se miksi Kaljakellunta on sellainen kuin se on.

Tuon linkin takaa avautuvan muistelun lukemalla voi saada myös kuvan siitä mitä tapahtui vuosina 2005-2009, kun pari henkilöä yritti omilla kasvoillaan tehdä tapahtumasta siistimmän ja tiedottaa asioista. Kyseessä oli juuri tuolloin tapahtuman suosion suurin kasvuvaihe ja järkevästi toimimalla tapahtumaperinne olisi voitu tuolloin ohjata “paremmille raiteille”. Toisin kuitenkin kävi. Tuon oikeudenkäynti-episodin jälkeen vapaaehtoisia Kaljakellunnan vastuunkantajia ei ole liiemmin näkynyt paria poikkeusta lukuunottamatta. Syyttelemällä saa yleensä aikaan enemmän negatiivista kuin positiivista.

Itse olen kirjoittanut Kaljakellunnan ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista lukuisia kertoja sekä käynyt myös keskustelemassa ongelmista Helsingin ja Vantaan kaupungin edustajien kanssa. Olen lisäksi peräänkuuluttanut Kaljakelluntaan jotain samantyyppistä järjestelyä / organioisointia, jolla Transsegre-jokitapahtuma järjestetään Espanjassa. Ja tietysti olen lukuisina vuosina kantanut oman pienen korteni kekoon hoitamalla omien roskieni lisäksi muidenkin roskia pois joesta.

Tämän vuoden tapahtumassa meidän kolmen veneen seurueen saaliiksi tuli kymmeniä hylättyjä tölkkejä, viitisen hyljättyä kumivenettä, pumppuja ja kaikenlaista muutakin roskaa. Eihän se kivaa ole muiden sotkuja siivota, mutta ei se nyt päivää pilaakaan, kun on hyvää juomaa, seuraa ja musiikkia mukana. Suosittelen muillekin! Antaa hyvän omantunnon lisäksi vähän perspektiiviä asioihin. Kaljakellunnassa on hauskaa jopa vapaaehtoisesti siivoillen! Kuinka monesta tapahtumasta voi sanoa samaa?

Mutta koska tämän aiheen ymmärtäminen on monille niin vaikeaa, yritän purkaa koko hässäkän tässä nyt vielä osiin siten kuin itse asiat näen:

1. Hyvää ja laillista toimintaa

Ensinnäkin täytyy hyväksyä se tosiasia, että Kaljakelluntaa ei voida kieltää eikä siinä olisi mitään järkeäkään. Nollabudjetilla toteutuva ja tuhansia ihmisiä vuosittain vetävä iloinen kesätapahtuma, joka on tunnettu ulkomaita myöten, on todella harvinainen ja positiivinen asia Vantaalle, Helsingille ja koko Suomelle. Kaljakellunta-perinteestä saa ja siitä tulisikin olla ylpeä. Suomessa on kokoontumisvapaus ja jos joku haluaa hypätä isommalla porukalla jokeen niin siitä vaan! Thumbs up!

2. Roskaaminen 

Seuraava myönnettävä tosiasia on se, että tapahtumassa on vuodesta toiseen jatkuva roskaamiseen ja siivoamiseen liittyvä ongelma, josta jonkun tahon tulisi ottaa torjuntavastuu. Taho voisi olla vapaaehtoisista koostuva ryhmä, kaupungin (Helsinki/Vantaa) organisaatioon kuuluva taho tai vaikka yritys.

Tällaisen tahon löytäminen voi kuitenkin olla vaikeaa monestakin syystä. Missä esimerkiksi kulkee se raja, jossa tällainen aktiivinen ja virallisesti tapahtuman eteen toimiva taho katsottaisiin tapahtuman järjestäjäksi ja sitä kautta velvolliseksi ties minkälaisten lupien hakemiseen? Ja mistä tällainen taho saisi rahoituksensa? Byrokratia ja vastuulliseksi joutuminen pelottaa niin paljon, ettei kukaan tahdo laittaa lusikkaansa siihen soppaan. Jopa WWF kieltäytyi aikoinaan yhteistyöstä, kun pyysin heitä tiedottamaan joen roskaamisen haitoista. He eivät halunneet olla missään tekemisissä tapahtuman kanssa. Aika outoa, jos ajattelee mihin jokeen jäävä jäte saattaa päätyä..

3. Raha-asiat ja faktat

Kaljakellunta on ilmaistapahtuma eli kukaan ei suoranaisesti hyödy siitä mitään taloudellisesti. Voitaisiin tietysti arvioida paljonko Vantaan ja Helsingin alueen yritykset hyötyvät siitä, että paikalle virtaa vuosittain tuhasia ja tuhansia osallistujia, joista jokainen tekee alueella ostoksia ja osa viettää vielä jatkot ja yöpymisetkin alueella. Eli onko kaikki oikeasti pelkkää miinusta vai tuoko tapahtuma myös tuloja?

Vantaan ja Helsingin kaupunkien edustajat ovat toistuvasti nostaneet esiin jättimäiset siivouskulut (n. 40 000 euron luokkaa per tapahtuma). Tämä herättää omassa laskentayksikössäni vakavia kysymyksiä. Onko todella niin, että tällainen määrä veronmaksajien rahaa saadaan upotettua siivoukseen vuosittain ja silti joen rannasta löytyy jätettä valtavat määrät, joista revitään isoja negatiivisia lööppejä? Onko siivouspalvelut kilpailutettu vai vetääkö joku rankasti välistä tekemättä lainkaan työtään?

Itse voin vaikka heti perustaa yhdistyksen, joka ottaa vastuun tapahtuman siivouksesta, jos kaupunki lupaa maksaa tuon summan perustamalleni yleishyödylliselle yhdistykselle vuosittain. Ja lupaan, että kellunnan jälkeisenä päivänä joesta ei enää löydy sitä “valtavaa määrää jätettä”…

Mutta toisaalta – tässä tultaisiin taas siihen järjestäjä-vastuuseen eli voitaisiinko tällainen kuvitteellinen yhdistys sitten katsoa järjestäjäksi, jolle tulisi taas muutakin vastuuta kuin vain siivous?

4. Hölmöläislandia vs muu maailma

Lopuksi nostan vielä kerran esille kysymyksen: Mikä tekee Suomesta niin hankalan maan, ettei täällä voida edes ilakoida kesähelteellä joessa samaan tapaan kuin esim. Espanjan Transsegre-tapahtumassa? Miksei tapahtumalla voi olla kaljafirmoja sponsoreina? Miksei tapahtumaa kehitetä yhdessä Helsingin ja Vantaan kaupunkien kanssa positiiviseen suuntaan? Joen rannalle mahtuisi myös monenlaista muutakin tapahtumaa Kaljakellunnan kylkeen, jos siitä haluttaisiin jotain lisätuloja. Oluen ja viinin maistelua, bändejä ja mitä ikinä…

Noh, itse en jaksa asiaa enää tämän enempää jauhaa. Ehkä tämä aihe vaatii vielä toiset 21 vuotta pohdintaa veneessä kelluen. Kiitos taas kaikille kanssakellujille – varsinkin niille, jotka hoiti omat roinansa pois joelta. Ja niille muillekin vähän huonommin toimineille haluan lähettää tsemppi-terveiset. Ensi kerralla homman voi hoitaa paremmin ja tiedottaa sen tärkeydestä kavereillekin.

Pysytään pinnalla!

 

 

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2018

Viime vuonna muistelin Kaljakellunnan 20-vuotista historiaa useamman jutun voimin. Tänä vuonna tarkoitus on mennä enemmän “tarkkailu-meiningillä”. Jotain live-juttua tehdään myös tapahtuman lähtöpaikalta LiveLähetin facebook-sivulle. Laitan tuotokset jälkikäteen myös tähän blogiin. Parhaiten kuitenkin saat tunnelmista kiinni tulemalla itse paikan päälle. Tapahtuman nettisivut: http://www.kaljakellunta.org/kaljakellunta-2018/

Did you like this? Share it:

Takaisin valkokankaaseen

Viime vuoden lopulla hommasin 4K OLED -telkkarin ja kirjoitin kokemuksista jotain tänne blogiinkin. Sittemmin videotykki alkoi tuntumaan vähän turhalta ja luovuin siitä ja kankaasta kokonaan. Päätös jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä.  Vaikka 4K OLED HDR -telkkarin kuva on älyttömän upea – siis käytännössä virheetön, eivät leffat kuitenkaan näytä yhtä vaikuttavilta telkkarista edes UHD 4K -levyiltä katsottuna. Eli isompaa kangasta tuli kuitenkin lopulta ikävä.

Muutama päivä sitten lankesin. Ensin löysin hyvästä tarjouksesta 100″ Grandview-valkokankaan ja jo seuraavana päivänä marssin ostamaan uutta projektoria. Budjetti oli tiukka, joten päädyin vielä kerran Full HD -projektoriin (BenQ W2000). Entinen tykkini oli malliltaan BenQ W1210ST ja kangas oli Grandview 92″. Vanhojen ja uusien laitteiden välillä ei siis ole kovin suurta eroa, mutta pieni upgradetus tuli kuitenkin tehtyä. Lisäksi siirsin kankaan toiseen huoneeseen, jossa on parempi äänentoisto.

Full HD tykin valitaan vaikutti pari asiaa: Edullisissa 4K-tykeissä käytetään ns. pixel shifting -tekniikkaa eli “feikattua 4K:ta” ja muutenkin noin älytön resoluutio tuntuu vielä hieman turhalta panostukselta leffakäytössä. Elokuvaelämyksen saavuttamisessa kuvan koolla on kuitenkin isompi merkitys kuin pikselien määrällä. Ja Full HD -tykit ovat hintaansa nähden nykyään erittäin hyvä sijoitus. Päätöksenteossa helpotti sekin tosiasia, että oma leffakirjasto koostuu pääasiassa Blu-ray leffoista eivätkä UHD-kiekot nykyisellä hintatasolla ole ollenkaan houkuttava sijoituskohde (muutamia olen toki ostanut demokäyttöä ja testausta varten).

4K-tykin hommaaminen tulee varmaan ajankohtaiseksi sitten, kun aitojen 4K laser-projektorien hinnat tippuu jonnekin 1000-2000 euron välille. Eli ehkä seuraava projektori on sitten sellainen. Nyt olen kuitenkin taas erittäin tyytyväinen full hd -tykittelijä. Suosittelen muillekin!

 

Did you like this? Share it:

Rekolan Kinon paluu

Rekolan Kinon elokuvatoimintaa elvyttävä tapahtuma on viimein toteutumassa. Lisätietoja löytyy webbisivulta ja facebookin tapahtuma-sivulta. Tervetuloa!

P.S. Aiempi Lunki-blogin kirjoitus aiheesta löytyy täältä. Olen myös haastatellut Pop Up Kinon vetäjää Janne Hulkkosta Livelähetin puitteissa (marraskuussa 2017):

Päivitys: Vantaan Sanomien juttu aiheesta: https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/625730-vuosia-kiinni-olleen-rekolan-kinon-toiminta-halutaan-kaynnistaa-uudelleen-leffat

Päivitys 2: Tämän tapahtuman jälkeen järjestettiin toinenkin leffatapahtuma ja sen loppuraportti löytyy perustamamme yhdistyksen nettisivuilta: http://tilajatoiminta.fi/rekolan-kinon-paluu-osa-2-tapahtuman-lopputiedote/

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa

Diginiksi: Pelikonsolien liiketunnistimet ja kamerat

Oletko koskaan tuskaillut Nintendo Wii:n / Wii U:n sensor barin tai Playstation Eye -kameran kanssa ja miettinyt miten vimpulan saisi aseteltua television päälle tai alle? Tuttu tunne. Nykyään televisiot on niin ohuita, ettei niiden päällä saa pysymään yhtään mitään. Yhä useammin televisiot myös asennetaan seinälle, joten niiden allakaan ei ole mitään tasoa kyseisille härpäkkeille.

Itsekin painiskelin tämän ongelman kanssa aiemmin. Aina kun halusin käyttää noita laitteita, jouduin virittämään tv:n alle jonkun väliaikaisen pöydän ja vetämään johdot konsolille. Monesti pelaaminen jäi pelkästään sen takia, etten jaksanut alkaa säätämään.

Tätä kesti kuitenkin vain siihen asti, kunnes hommasin Playstation VR:n. Sen mukana tuli PS4-kamera, joka pysyy ohuenkin tv:n päällä.

Hienointa tässä on se, että itse kameran saa irti telineestä, joka lepää tv:n päällä. Ja tuon telineen päälle voi sitten laittaa myös ne vanhemman malliset tunnistimet.

Nintendo Wii / WiiU tunnistin PS4-telineessä
Playstation 3:n Eye-kamera samassa PS4-telineessä

Nyt kaikkien tunnistimien kaapelit kulkee näytön luo kaapelikourussa ja tv:n päälle nostan aina sen tunnistimen, jota sillä hetkellä tarvitsen. Muut tunnistimet odottaa tv:n ja seinän välissä vuoroaan piilossa. Ei enää piuhojen tai väliaikaisten pöytien virittelyä. Näppärää.

PS4:n oma kamera telineessä, muut tunnistimet ovat tv:n takana jemmassa ja kaapelit kulkee kourussa

Lisää diginiksejä osoitteessa http://lunki.fi/tag/diginiksi/

Did you like this? Share it:

Playstation VR -kokemuksia

Videopeleissä tapahtuu nykyään vain harvoin niin isoja kehitysaskeleita, että aiheesta jaksaisi aidosti innostua. Resoluutio ja graafinen näyttävyys on tietysti parantunut vuosien ja vuosikymmenten myötä, mutta periaatteessa eletään edelleen samaa 3D-pelaamisen aikaa, joka alkoi ensimmäisistä 32-bittisistä konsoleista.

Ensimmäisen Playstationin Wipeout ja Tekken tuntuivat oikeasti paljon upeammilta ja mullistavammilta kuin samojen pelisarjojen uusimmat tekeleet. Uuden Nintendo Switchin Super Mario Odyssey on käsittämättömän hieno, mutta silti se kalpenee Super Mario 64 -pelin aikoinaan aiheuttamille fiiliksille. Samoin alkuperäisen XBOX-konsolin Halo oli ja on edelleen se paras Halo-elämys.

Pyörää on kyllä yritetty keksiä moneen kertaan uudelleen ja toki uusia hienoja pelisarjoja on tullut. Monet pelit ovat myös sellaisia, jotka eivät olisi edes olleet mahdollisia vanhoilla koneilla. Kyseessä on silti pääosin “lisää samaa mutta parempana” -kehityskaaren tuotokset. Kehitys on ollut niin asteittaista ja yllätyksetöntä, että sitä voisi verrata vaikka nyky-Applen meininkiin – ihan hienoa, mutta kuitenkin tylsää kun muistelee menneiden vuosien isoja teknisiä harppauksia ja uutuuden viehätystä.

Liiketunnistimet, kosketusnäytöt ja 3D toivat mukanaan vähän isomman kehitysaskeleen ja hypen, mutta lopulta nekään ei olleet niin mullistavia juttuja. Uusinta Pleikkaa ja XBOXia pelataankin edelleen samanlaisilla padiohjaimilla kuin ennenkin. Ja vaikka meilläkin on kotona Wii U ja Switch, pelataan niitäkin ensisijaisesti perinteisillä Classic-ohjaimilla kosketusnäyttöjen ja liiketunnistimien jäädessä usein kokeilujen asteelle. 3D:kin alkaa olla telkkareissa pikkuhiljaa unholaan jäänyt kokeilu.

Noh, joka tapauksessa… Syy miksi aloin naputtamaan tätä blogijuttua on tuo Playstation VR eli Playstation 4 -konsolin virtuaalilasit. Ne onnistui yllättämään itseni todella rajusti. Uskaltaisin melkein väittää, että kyseessä on se kauan kaivattu “seuraava iso askel” interaktiivisen viihteen saralla.

Sain eilen omat kakkulani, kuten aiemmassa jutussa kerroin. VR-kokemus ei ollut itselleni uusi, sillä olin jo aiemmin lainannut laseja kaveriltani ja kokeillut joitain ilmaisia demoja. Nyt pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa kokeilemaan täysiä pelejä ja vielä kunnollisen äänentoiston kanssa (surround / kuulokkeet). Ja hurahdin täysin!

Ilmaiset VR-pelit

Aiemmat kokemukseni perustui siis ilmaisiin maistiaisiin. Ne onkin ihan oiva tapa päästä sinuiksi uuden teknologian kanssa. Paketin mukana tuleva PlayStation VR Worlds on mukava pika-katsaus siihen mitä mahdollisuuksia virtuaali-teknologia tuo tullessaan. PSN Storesta ilmaiseksi ladattava The Playroom VR on myös mukavaa viihdettä varsinkin lasten kanssa (ei uskoisi ilmaispeliksi). Samoin Storesta ilmaiseksi saatava virtuaalinen “mini näytelmä” Allumette oli silmiä avaava kokemus. Itselleni se olikin se isoin WAU-elämys näistä ilmaisista softista, koska se sai minut ymmärtämään, että kyseessä on myös tarinankerrontaan vaikuttava uusi ulottuvuus.

Moss

Mutta mitä tapahtuu kun yhdistetään Allumetten satukirja -tyylinen kerronta ja Playroom VR -pelin osaksi kehitetty tasoloikka-demo ja höystetään yhdistelmä ylisöpöllä hiiri-hahmolla ja mielettömän upeilla kentillä? No siitä syntyy tietysti Playstation VR -pelien uusi kuningas: Moss.

Vaikka en ole vielä pelin puolivälissäkään, on pelin hienous tullut jo selväksi. Välillä on vain pakko pysähtyä ihmettelemään kenttiä.. ensin tuolilla istuen ja päätä käännellen, välillä taas seisaaltaan maailmaa eri kulmista kurkotellen. Tätä on täysin mahdotonta selittää ihmiselle, joka ei ole koskaan kokeillut virtuaalilaseja tai Mossin kaltaista peliä.

Pelaajan eteen avautuu eräänlainen kolmiulotteinen mini-näyttämö, jota pääsee tarkkailemaan jumalankaltaisesta näkökulmasta samaan aikaan päähahmoa ohjaten. Ja kentät on todella upeita! Sanoisin, että PS VR on hintansa arvoinen jo pelkästään tämän pelin ansiosta (ainakin, jos Playstation 4 Pro löytyy ennestään).

Dirt Rally VR

Toinen täysversio-peli, jonka tällä hetkellä omistan, on Dirt Rally VR. Olin tähän asti pelannut kyseisen pelin perus-versiota tavallisella PS4:llä ja XBOX Onella ja ihastellut sen upeaa pelattavuutta. Kyseessä on yksi hienoimmista ajopeleistä koskaan ja käytössäni on ollut myös rattiohjain. Silti nuo kokemukset menetti kaiken hohtonsa sillä hetkellä, kun käynnistin pelin ensimmäisen kerran VR-tilassa. Laseilla ja ratilla pelattuna kokemus on aivan mieletön!

Ne jotka ei ole VR:ää kokeilleet eivät taaskaan voi tajuta mistä puhun. Vasta sen jälkeen, kun on oikeasti istunut virtuaali-Minin puikoissa ja ajanut öistä rallipolkua sata lasissa, tajuaa ettei paluuta tavallisella näytöllä pelaamiseen enää ole. Hienointa tässä on tietysti se, että katseen voi kääntää mihin suuntaan haluaa, jolloin mutkat, vauhti ja koko pelialue on helpompi hahmottaa. Jos kurkottaa sivulle, on näkymä sama kuin oikeasti katsoisi sivuikkunasta ulos. Jos taas kurkottaa eteenpäin, näkee enemmän konepeltiä jne. Eli kyseessä on ihan aito kolmiulotteinen ohjaamo ja ajokokemus. 

Rakensin joskus monta vuotta sitten kolmen näytön ajosimulaattorin ja kirjoitin siitä myös tänne blogiin. Dirt Rally VR jättää tuonkin kokemuksen kauas taakse. Ainoa huono puoli on se, että PS VR -lasien resoluutio ei ole niin hyvä, että kaukana näkyvät radan yksityiskohdat pystyisi näkemään tarkasti. Vauhdin huumassa tämä kuitenkin menettää suurelta osin merkityksensä. Ja kuten aiemmin jo sanoin, ei ne uudet Tekkenitkään enää niin mullistavilta tunnu, vaikka resoluutio on vuosien varrella noussut moninkertaiseksi. Nyt eletään virtuaalitodellisuuden ensimmäistä sukupolvea ja teknisistä rajoituksista huolimatta käsillä on taas ne kuuluisat isoimmat elämykset.

(Erikoisesti muuten Moss-pelissä tuota resoluution heikkoutta ei tule lainkaan ajateltua. Siinä kun voi kurkottaa lähemmäs mihin tahansa kohtaan, jolloin haluamansa yksityiskohdan voi katsella tarkempana.)

Littlstar ja 360-videot

Pelien lisäksi virtuaalilasit mahdollistaa myös 360-asteen videoiden katselun. Eli ihan kuin itse olisi kameran paikalla katselemassa eri suuntiin päätä käännellen. Itselläni on Samsungin Gear 360 -kamera, jonka tallenteita voi katsella Littlstar -ohjelmiston avulla PS VR:n kautta. Pitää vain ajaa videot ensin Samsungin softan läpi ja sen jälkeen muuttaa tiedostopääte pieniksi kirjaimiksi (Littlstar ei jostain syytä hyväksy isoilla kirjoitettua MP4-päätettä).

Videoiden katselumahdollisuus tuo huomattavaa lisäarvoa PS VR:lle, koska sen ansiosta laite kelpaa muuhunkin kuin vain Sonyn tarjoaman sisällön kuluttamiseen. Videoiden katselussa lasien keskinkertainen resoluutio tosin tulee kaikkein ikävimmin esille, koska silmä on herkempi huomaamaan aidossa videokuvassa näkyvät virheet ja parempi antamaan anteeksi pelien pikselit.

360-asteen videot ovat tietysti parhaimmillaan silloin, kun ne on kuvattu 360-asteen näkyvyyden lisäksi stereoskooppisena eli kahdella linssillä (3D). Tällaisen sisällön kuvaamiseen tarvittaisiin kuitenkin Insta360 Pro 8K -kamera tai muu vastaava (hinta melkein 4000 eur).

…Ainiin ja tietysti Littlstar-softalla on mahdollista katsoa myös VR-pornoa.. jos nyt sellainen sattuu jotain nörttiä kiinnostamaan. Voin vain kuvitella miten kyseisellä allalla odotellaan sitä, että nämä laitteet yleistyy. VHS:n väitettiin aikoinaan voittaneen Beta-nauhan formaattisodassa juuri pornon ansiosta. Nyt edes kilpailua ei ole eli luulisi vähintään teinipoikia kiinnostavan 😀

Yhteenveto

Loppu-disclaimerina täytyy sanoa, etten ole vielä päässyt testaamaan PC:n Oculus Riftiä tai muitakaan PS VR:n kanssa kilpalevia hökötyksiä. Joissain on kuulemma parempi resoluutiokin. Itse en kuitenkaan PC-koneista tykkää, joten PS VR on käytännössä ainoa vaihtoehto virtuaalitodellisuudesta nauttimiseen ja tähän mennessä olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Joulupukilta ja Sonylta toivoisin nyt paljon lisää jotain yhtä hyvää kuin Moss ja Dirt Rally. Maailmani ei ole noiden jälkeen enää entisensä.

Isot suositukset!

Did you like this? Share it:

Playstation VR (uusi versio)

Tänään saapui Saksan Amazonista tilaamani PS VR -paketti. Kyseessä on uusi malli, jota Suomesta ei vielä saa. Uudessa mallissa on muutama parannus verrattuna alkuperäiseen malliin:

  • HDR-kuva siirtyy boksin läpi telkkarille (vanhassa ei siirtynyt eli boksi piti irrottaa, jos halusi nauttia HDR-kuvasta)
  • Kuulokeliitäntä ja säätimet on integroitu itse kypärään (ei enää johdossa roikkuvaa remote-pulikkaa)
  • Kuulokkeille on omat näppärät kiinnityspaikat kypärässä eli ne kulkee nyt kypärän mukana
  • Yksinkertaisempi rakenne yleisesti

Laite vaikuttaa kaikinpuolin loistavalta. Hintakin oli ihan siedettävä ja toimitus tapahtui UPS:n kyydillä suoraan kotiovelle. Aika outoa, ettei tätä vieläkään saa Suomesta.

Did you like this? Share it: