Thaimaassa 1/2012

Tein tammikuussa 2012 kahden viikon reissun Thaimaahan. Matkareitti oli: Helsinki – Phuket – Chiang Mai – Bangkok – Surathani – Koh Phangan – Koh Tao – Koh Phangan – Koh Samui – Phuket – Helsinki. Kyseessä oli työmatka, mutta vedin reissun silti minimibudjetilla. Tässä jotain yleisiä muistiinpanoja tekstimuodossa…

1. Lennot Phukettiin

Lennot löysin Finnmatkojen äkkilähtöistä (595 euroa). 11 tunnin suora lento oli persettä puuduttava kokemus, mutta onneksi sain molempiin suuntiin käytäväpaikan eli jaloittelu oli helppoa. Kone oli ihan ok, mutta juomat piti tietysti nykytyylin mukaisesti itse maksaa (olut 3,5 euroa, viini 4,5 euroa).

2. Phuket

Phuketissa vuokrasin mopon heti lentokentän viereisestä auto-/mopovuokraamosta (World Rent A Car). Hintaa mopolle tuli 250 batia / päivä (seuraavalla käynnillä hinta putosi jo 200 batiin). Ajelin mopolla koilis-Phuketiin, Ao Porin kylään, jossa tapasin erään bisnestuttavan. Sieltä ajeltiin vilkasta moottoritietä pitkin valtavaan ostoskeskukseen, Central Festivaliin. Siitä tuli ihan mieleen Bangkokin Siam Paragon tms. Sekä järjetön moottoritie että tuo kauppakeskus sopisi tosiaan paremmin Bangkokiin kuin trooppiselle saarelle… Phuketilla on monet kasvot!

Sitten ajeltiin vielä vuorten yli Patong Beachille ja siitä pohjoiseen katsastaen samalla kaikki vastaan tulevat rannat (Kamala, Bang Tao, Nai Thon…) Ilta vietettiin vielä Ao Porin suunnalla, jossa myös yövyin viidakkomaisemissa.

Seuraavana päivänä suuntasin Nai Yang biitsille, joka sijaitsee aivan Phuketin lentokentän eteläpuolella. Bungan otin lentokentälle menevän tien varresta, Family Houses -resortista. Bungalovi oli melko kallis (1200 batia), mutta sisälsi ilmastoinnin, lämpimän suihkun, tv:n ja jääkaapin… Reissun kallein yö.

Nai Yang -ranta osoittautui oikein hauskaksi ja omaan makuuni sopivaksi mestaksi. Ranta ei ole mitenkään ihan överi-turisti ja lisäksi sen pohjoispäässä on kansallispuistoalue, jossa on myös leirintäalue. Ja turistit rantatuoleineen eivät ulotu tuone puistoalueen puolelle eli rannalla saa olla halutessaan myös omassa rauhassa.

3. Chiang Mai

Aamulla lensin suoralla Air Asian lennolla Phuketista Chiang Maihin. Check in hoitui näppärästi netin kautta. Lentolipun sai tulostettua automaatista, kun näytti sille vain kännykkään tullutta viivakoodia. Matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten homma hoitui tosi kivuttomasti. Air Asian lentoihin ei sisältynyt sapuskoita tai muita palveluita, mutta hinta oli kohdillaan (veroineen 4167 bath).

Chiang Mai oli itselleni täysin uusi tuttavuus. Vietin mestoilla kaksi yötä ja molemmat yöt vietin bisnes-tuttavien nurkissa kahdessa eri omakotitalossa. Bisnesten lisäksi kerettiin myös katsastamaan hieman maisemia. Ajeltiin myös mopoilla läheiselle kansallispuistoalueelle (Huey Tung Tao), jota suomalaisittain kutsutaan myös krapulajäveksi. Siellä voi syödä, juoda ja jopa tubeilla! Vuosittain järvellä järkätään myös Reggae-festarit.

Mopon vuokra oli 200 batin pintaan per päivä. Liikenne Chiang Maissa oli paljon leppoisampaa kuin Phuketin isoilla teillä, mutta välillä sai aika pitkään ajella ennenkuin löysi sopivaa u-käännöspaikkaa. Kerran eksyinkin mopoillessani kauppareissulla, mutta Nokian Maps pelasti.

Chiang Mai jätti tosi hyvät fiilikset ja tulen takuuvarmasti palaamaan noihin maisemiin vielä uudelleen. Itse asiassa tekisi melkein mieli muuttaa sinne. Kalustetun omakotitalonkin saisi hintaan 250 eurolla / kk..

4. Bangkok

Sitten olikin vuorossa Bangkok Airwaysin aamulento Bangkokiin (n 2500 bath jos muistan oikein). Kyseinen lentoyhtiö on kuuluisa hyvästä palvelusta eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Lentokentällä suuntasin suoraan loungeen, jossa oli hyvät tarjoilut (syömiset ja juomiset täysin ilmaisia). Olin tehnyt self check-inin netissä, mutta olin unohtanut hakea varsinaisen matkalipun tiskiltä. Tämän huomattuaan loungen tytöt kävivät hoitamassa asian puolestani ja kiikuttivat minulle paperisen Boarding passin. Tätä minä kutsun palveluksi! Lennollakin tarjoilu pelasi sapuskan suhteen.

Matka Bangkokin lentokentältä hotellille hoitui näppärästi uutta lentokenttäjunaa käyttäen (Airport Rail Link). Junamatka lentoasemalta Ratchaprarop-asemalle maksoi vain 40 batia, mutta junan lähtöä joutui odottelemaan parikymmentä minuuttia. Ajallisesti se ei siis välttämättä tuo säästöä takseihin verrattuna, mutta helppous ja edullisuus ovat junan ehdottomia valtteja. Lentokenttäjunasta voi myös vaihtaa skytrainiin Phaya Thai-asemalla. Metroon puolestaan pääsee hyppäämään Makkasanin asemalta.

Bangkokissa vietin vain yhden yön. Pakolliset shoppailut oli tehty parissa tunnissa ja kerkesin nauttimaan myös hotellin uima-alataasta. Majoitus oli reissun toiseksi kallein (750 bath).

5. Matka Koh Phanganille

Seuraavana aamuna suuntasin taas kerran lentokentälle. Juna ei kulkenut ennen kuutta, joten otin mittaritaksin. Taksin hinta oli muistaakseni n. 300 bathia ja matka sujui viiden aikaan aamulla tosi rivakasti. Tällä kertaa lentoyhtiönä oli taas Air Asia eli ilmaisia aamupaloja oli turha odottaa. Lento Surathaniin sujahti kuitenkin hetkessä ja matka oli erittäin kohtuullisen hintainen (veroineen 1834 bath).

Surathanin lentokentällä suuntasin vihreälle/pinkille tiskille, josta ostin minibussi+lauttalipun Koh Phanganille. Hintaa minibussille + lautalle taisi tulla jotain 500-700 bathia, en muista ihan tarkkaan. Minibussimatka kentältä satamaan oli aika pitkä ja kuski ajeli sellaista 150 km/h nopeutta. Välillä rupesi melkein huolestuttamaan matkan turvallisuus. Eli vaikka Air Asian lento Surathaniin on erittäin edullinen, suosittelen kuitenkin suoraa lentoa Samuille. Ei se hintaero nyt kuitenkaan niin iso ole, varsinkin kun sinne lentää se paremman palvelun Bangkok Airways.

Lautaksi oli pakko valita Lomprayahin katamaraani, koska Raja Ferry oli jo kerennyt lähteä. Lomprayah on kyllä nopea, mutta kovassa merenkäynnissä porukka usein oksentelee. Ja niin kävi tälläkin kertaa. Itse en onneksi kärsi heikosta vatsasta joten matka sujui mukavasti keinumisesta huolimatta. Oksentelevat ihmiset ei tosin ole ihan mukavinta seuraa.

6. Koh Phangan

Koh Phanganilla kaikki oli suurinpiirtein samassa jamassa kuin pari vuotta sitten, jolloin viimeksi kävin siellä. Tällä kertaa suurin kehitys-ylläri oli Thong Nai Pan -rannoille menevän tien tasoittuminen ja muuttuminen suurelta osin päälystetyksi. Vielä viime reissulla sinne sai ajaa kunnon viidakkopolkua pitkin. Nyt sai ajella mopolla melkein herrasmiestyyliin.. Haad Sadet -rannallekin käännytään nykyään liikenneympyrästä! Noh, eihän siitäkään vielä montaa vuotta ole, kun samaa muutosta hämmästeltiin Haad Riniin johtavalla vuoristoradalla…

Jossain mielessä kehitys oli mennyt myös positiivisessa mielessä taaksepäin. Esim Thongsalan ärsyttävät liikennevalot oli sammutettu eikä kypärä- ja huumeratsioitakaan tullut tällä kertaa vastaan. Thongsalaan oli avattu myös uusi yrttisauna. Aiemmilta reissulita tutuksi tullut Jumunity-baari oli sen sijaan kadonnut… Se oli ainoa tietämäni baari, jossa drinkit sai tilata baaritiskiltä keinussa keinuen 🙂

Phanganilla tuli tietysti taas ajeltua mopolla melkein joka päivä. Vakkari-mopovuokraamoni oli kadonnut, joten jouduin maksamaan pyörästä 200 bath / pv (50 bathia enemmän kuin normaalisti). Phanganin yksi parhaimpia puolia on tietysti upeat biitsit. Haad Yao, Mae Haad, Haad Salad ja Haad Rin tulikin kaikki testattua sekä päivä- että ilta-aikaan. Thongsalan kuntosalia testasin viitenä päivänä ja Thongsalan saunan lisäksi kävin testaamassa myös viime reissulla tutuksi tullutta Wat Phon yrttisaunaa. Myös uusi Hot Pan BBQ -mesta tuli testattua.

Ekan yön Phanganilla vietin Leam Son -Resortissa, koska tähtäimessä ollut Moon Beach Bungalows oli täynnä. Laem Son sijaitsee myös ihan siistin biitsin rannalla ja yö bungalovissa (hintaan nähden liian karussa) kustansi 400 bathia. Seuraavana päivänä suuntasinkin lähemmäs Thongasalaa ja majoituin Sea Gate Resortiin. Sain siistin bungan nettiyhteydellä ja lämpimällä vedellä hintaan 500 bath / yö.

7. Koh Tao

Yhden yön vietin Koh Taolla. Sään suhteen reissu oli vähän epäonninen, koska juuri tuo vuorokausi oli todella sateinen. Kävin kuitenkin melomassa kajakilla Freedom Beatchilla ja vietin myös iltaa Sairee-rannalla. Yön vietin kävelymatkan päässä satamasta, resortissa, jossa bungan hinta oli 400 bath / yö. Seatran-lautan hinta oli muistaakseni 350 bathia per suunta. Seatran-lauttoja on muuten kahta eri mallia, toisessa on mukavan isot kansitilat ja toisessa taas vähän liian pienet. Taon reissulla mulle sattui just noi pienemmät botskit. Lomprayahilla (100 bathia kalliimpi) näytti olevan paljon enemmän asiakkaita ja siksi myös ahtaampaa. Itse suosittelen meritransua!

8. Koh Samuin kautta takaisin Phukettiin

Taon reissun jälkeen vietin vielä pari päivää Phanganilla, jonka jälkeen otin lautan Samuille. Lautta + taksi lentokentälle kustansi muistaakseni 450 bathia. Seatran-lautan satama oli vielä mukavan lähellä Samuin lentokenttää.

Suora lento Samuilta Phuketiin hoitui taas Bangkok Airwaysilla ja lounge tarjosi jälleen hyvät aamiaiset. Lisää apetta saatiin lentokoneessa, vaikka lento oli todella lyhyt. Lennon hinta oli vähän alle 3000 bath.

Phuketissa vuokrasin taas lentokentän vierestä mopon ja majoituin Family Houses -resorttiin. Matkakassa oli tässä vaiheessa tosin jo niin pakkasella, että otin simppelin fanihuoneen (600 bath). Sieltäkin löytyi silti jääkaappi ja tv. Reissun viimeinen päivä kului mukavalla Nai Yang -biisillä.

Siinäpä sen reissun notet.. On se Thaimaa vaan hieno maa! Kiitos kaikille, jotka matkalla tapasin!

P.S. Ei muuten tullut koko kahden viikon reissulla syötyä yhtään länkkäri-sapuskaa. Kallein ateria, jonka nautin maksoi 180 batia (BBQ kanaa rannalla). Yleensä ruokaan meni päivässä alle 100 batia, vaikka söin aina ulkona. Tällaisen jälkeen paluu Suomeen on aika karu kokemus.. Vaan toisaalta kukapa hullu tuonne pakkaseen lähtisikään ruokapaikkaa etsimään…

Did you like this? Share it:

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.