3D-elokuvat: elämys vai kärsimys?

Tuli taas viime viikolla käytyä 3D-elokuvissa, vaikka olin jo kauan sitten päättänyt, etten enää ikinä mene teattereissa 3D-näytöksiin. Tällä kertaa oli kuitenkin pakko, koska kyseisessä teatterissa ei esitetty muuta ja oltiin vaimon kanssa sovittu leffaillasta (oltiin pienellä paikkakunnalla).

Ja jälleen kerran 3D onnistui melkein pilaamaan koko elokuvan (Sota Apinoiden Planeetasta). Kuva oli hämärä, lasit painoi nenää ja muutenkin koko homma tuntui turhalta kikkailulta ja huomion harhauttamiselta itse elokuvasta. Kas kun eivät jaa ovella pyykkipoikia, joita voisi kärsimyksen lisäämiseksi kiinnitellä korviin tai muihin kehon ulokkeisiin!

Leffan loppuvaiheessa oli pakko ottaa lasit pois ja katsoa suttuista kuvaa ilman laseja. Silloin taas huomasi, että eihän se elokuva liian hämärä ollutkaan vaan ne täysin turhat kakkulat, joiden läpi ei meinannut nähdä mitään. Oikeasti! Mitä järkeä on pilata elokuvaelämys näin huonosti toimivalla tekniikalla?

Tämä tarina ja narina on sikäli vähän outoja, että ensimmäiset 3D-kokemukseni leffateattereissa oli ihan positiivisia. Mutta ne olikin jätti-screeneiltä IMAX-teattereissa (v. 2001 Sydneyssä ja v. 2006 Bangkokissa). En tiedä mitä tekniikkaa noissa silloin käytettiin, mutta tuolloin 3D-vaikutelma oli oikeasti ihan OK enkä muista murehtineeni mistään epämukavista laseistakaan. Kultaako aika muistot vai onko IMAX-teattereissa oikeasti niin paljon parempaa tekniikkaa kuin nykyisissä perus-teattereissa? Täällä kotisuomessa ei ainakaan ole tullut vuosien varrella vastaan vielä yhtään mukavaa 3D-teatterikokemusta.

Testausta kotona

Kotikäytössä 3D kiinnostaa itseäni kuitenkin edelleen, vaikka juuri kotikäyttöön tarkoitettua 3D:tä onkin viime aikoina haudattu laitevalmistajien taholta. Toissapäivänä vertailin BenQ videotykin ja LG OLED TV:n 3D-kuvia keskenään. Katselin kokonaan kaksi 3D-elokuvaa: Doria etsimässä ja Saapasjalkakissa. Vaihdoin näyttölaitetta muutaman kerran molempien leffojen aikana.

Videotykin ja sen aktiivilasien avulla sai täyden full hd -tarkkuuden ja vaikuttavan 90″ kuvan. OLED-telkkarin passiivilasit (polarisoidut) oli silmille helpommat ja muutenkin mukavammat, mutta kuvan tarkkuus oli heikompi passiivitekniikan takia. Kuvan koko oli telkkarissa kuitenkin niin paljon pienempi (55″), ettei resoluution pudotusta juurikaan huomannut normaalilta katseluetäisyydeltä. Lisäksi OLED -telkkarin täydellinen mustan taso (ja ehkä myös ruudun kaareva muoto) toi kuvaan vielä lisäsyvyyttä ja teki 3D-vaikutelmasta vielä astetta vaikuttavamman. Kumpikaan laite ei aiheuttanut mitään sellaista ärsytystä mitä leffateattereissa olen kokenut. Leffaan pystyi keskittymään melkein yhtä hyvin kuin 2D-versioissa.

Eli yhteenvetona: Jos jatkossa vielä katselen 3D-elokuvia (varmaankaan siis en), teen sen mieluiten OLED-telkkarin välityksellä ja passiivilaseilla. Ehkä välillä voin kokeilla niitä myös aktiivilaseilla videotykillä. Mutta leffateattereiden 3D-näytöksiin minua ei enää saa edes maksamalla. Lopettakaa jo se pelleily! 3D:n ainoa oikea paikka oli lapsuudessani ja on edelleen:

Did you like this? Share it:

Diginiksi: Valkokankaan ympärille mustaa

Tässä ei ole oikeille kotiteatteriharrastajille mitään uutta, mutta ehkä aloittelijalle tai muuten vain satunnaiselle videotykittäjälle hyödyllinen vinkki:

Uutta videotykkiä virittäessä tulin siirtäneeksi valkokankaan toiselle seinälle, jossa oli sivuverhot valmiina. Huomasin, että valkokankaan sivujen rajautuminen tummiin verhoihin nosti huomattavasti katselukokemuksen vaikuttavuutta. Niinpä kokeilin laittaa myös valkokankaan alapuolelle mustan kankaan ja se todellakin viimeisteli vaikutelman.

Nyt leffaa katsoessa ei oikeasti huomaa muuta kuin kuvan ja kaikki häiritsevä ympäriltä katoaa huoneen pimeyteen (ihan kuten oikeissa leffateattereissa). Silloin kun sivu- ja alaverhoja ei ollut, häiritsi kankaan ympärillä olevat rojut ja valkoinen seinä katselua aika pahasti – vaikkei sitä silloin huomannutkaan. Nyt ei tulisi enää mieleenkään palata entiseen.

Erittäin edullinen ja tehokas keino katseluelämyksen parantamiseen. Suosittelen!

Tuo kangas on muuten ylös rullautuvaa mallia (GrandView 90″), jossa itsessään on mustaa reunoilla jonkun verran ja yläosassa enemmänkin.

 

Did you like this? Share it:

BenQ W1210ST

Hankin joku aika sitten uuden videotykin työhuoneeseen, joka on välillä myös peli- ja leffakäytössä. Malliksi valikoitui tarjouksen perusteella BenQ W1210ST. Se on erityisesti pelikäyttöön kehitetty projektori. Huomiota on kiinnitetty esim. nopeaan vasteaikaan. Laite toimii kuitenkin ihan yhtä hyvin leffakäytössä (hanskaa mm. 24fps kuvan ja 3D:n).

Edellinen projektorini oli BenQ W1070, joka on käsittääkseni jonkunlainen klassikko edullisten kotiteatteriprojektorien luokassa. Tämä uudempi W1210ST -malli on ns. lyhyen heittoetäisyyden projektori (siitä tulee lyhenne ST eli “short distance”). Tämän ominaisuuden takia jouduin siirtämään tykkitelineen lähemmäksi kangasta. Omassa käytössäni tästä ominaisuudesta oli siis enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta onhan se näppärää, jos täytyy joskus pienessä tilassa saada seinälle isoa kuvaa. Nyt ei tarvitse roudata tykkiä huoneen perälle.

Toinen ero vanhaan projektoriini on “lens shiftin” puuttuminen. Eli kuvaa ei pysty säätämään optisesti ylös tai alas vaan tykkiteline / valkokangas pitää säätää millilleen oikealle korkeudelle. Se onnistui onneksi aika helposti, mutta harmillinen puute joka tapauksessa muuten loistavassa laitteessa. Myös komponentti-liitännät ovat jääneet pois, joka saattaa ketuttaa joitain retroilijoita. Itse käytän edelleen tuota liitäntää silloin tällöin, kun jaksan kaivaa esiin GameCuben, XBOXin tai PS2:n. Toisaalta noin alhaisen resoluution pelit pelaa muutenkin mieluummin pienemmällä tv-ruudulla.

Muuten laitteesta ei ole löytynyt mitään valittamisen aihetta. Kaukosäädin on valaistu eli sitä on helppo käyttää pimennetyssä huoneessa. Käyntiääni on kohtuullisen hiljainen eli ei ole häirinnyt millään tavalla. Ilmeisesti projektorista löytyy myös vähän tavallista paremmat kaiuttimet, mutta itse en niitä ole vielä testannut, koska käytän työhuoneessa soundbaria. Ja kuva on juuri niin hyvä kuin tämän hintaluokan laitteessa vain voi olla (n. 1000 eur).

Olen viime aikoina käyttänyt projektoria eniten The Last Guardian -pelin pelaamiseen, jossa iso kuva pääsee todellakin oikeuksiinsa. Voisin jopa väittää, että tykin hankkiminen kannattaa jo pelkästään tämän pelin takia. Täydellisen eeppistä menoa ja huikaisevaa visuaalista kerrontaa! Tämä jos joku kannattaa kokea isolta kankaalta!

Did you like this? Share it:

Cineout esittely

Tällä kertaa esittelyssä toinen ylläpitämäni blogi / nettisivu: Cineout.com.

Tuon nettiosoitteen takaa löytyy sivusto, joka on pyhitetty ulkoilmaelokuville. Suomessa ulkoilmaleffat on ymmärrettävistä syistä aika hankalia järjestää. Kesällä illat ovat valoisia ja muina vuodenaikoina ei oikein tarkene. Tuo Cineout-sivusto perustettiinkin silloin, kun asuimme perheen kanssa väliaikaisesti Thaimaassa (ja myöhemmin Espanjassa). Noissa maissa ulkoilmaleffat on huomattavasti järkevämpi konsepti. Itse asiassa ihan mahtava konsepti! Tästä syystä myös blogi on englanninkielinen.

Koko projekti sai alkunsa siitä, kun seisoskelimme silloisen Thaimaan kotimme takapihalla ja vaimo kysyi, että eikös me voitaisi katsoa leffoja tässä pihalla mieluummin kuin sisällä. Innostuin ajatuksesta välittömästi. Meillä sattui vielä olemaan pihalla sellainen katos / terassi, jossa leffaa pystyi katsomaan yläkerrassa tähtitaivaan alla tai sateen sattuessa alhaalla katoksessa. Ja muutaman viikon päästä meillä olikin jo takapihateatteri kasassa. Oli todella siistiä katsella leffoja riippukeinusta gekkojen ja sammakoiden hoitaessa surround-tehosteet.

Tuon screenin rakentaminen oli myös hauska projekti. En osannut yhtään thaimaan kieltä, mutta kävelin silti paikalliseen metalliyritykseen selittämään millaisen häkkyrän haluaisin tilata. Paperille piirtämällä ja elekielellä sain viestin perille ja screenin kehyksen valmistus onnistui täydellisesti.

Ostettiin jopa popcorn-kone autenttisen leffa-tunnelman saavuttamiseksi.

Kankaan kävin tilaamassa yrityksestä, joka valmisti printattuja banderolleja. Jonkun aikaa jouduin selittämään, että haluan banderollin ihan valkoisena ilman mitään kuvitusta ja purjerenkaat reunoihin. Ja vielä mattapintaisen takapuolen eteenpäin. Sekä kankaan että metallikehikon teettäminen oli Thaimassa naurettavan halpaa. Videotykit sen sijaan maksoi enemmän tuolla kuin Suomessa ja malllistokin oli paljon kehnompi.

Myöhemmin rakennettiin samanlainen screeni myös Espajassa (tosin vähän isompana). Suomessakin meillä on tuollainen samanlainen, mutta aika vähän sitä pystyy näissä keleissä käyttämään.

Nykyään ei tehdä enää noin pitkiä reissuja ulkomaille, mutta aihe on edelleen kiinnostava. Ollaan käyty myös tutustumassa moniin oikeisiin ulkoilmateattereihin ja niidenkin arvostelut löytyy tuolta Cineout-blogista. Haaastateltiin myös joitain alalla toimivia ihmisiä. Käykää siis sieltä lukemassa jos aihe kiinnostaa. Ja jos jollain on jotain tähän liittyviä vinkkejä tai linkkejä niin laittakaa kommentteihin. Vaikka en enää sivustoa kovin aktiivisesti päivitäkään, teema on edelleen kiinnostava.

Ja jos vaikka saataisiin elvytettyä sitä Rekolan Kinon elokuvatoimintaa, niin tästä Cineout-harrastuksesta voisi olla senkin suhteen jotain hyötyä…

Be seeing you!

Did you like this? Share it:

Kotiteatteri verkottuu

Päivitin kovan tarjouksen houkuttamana telkkarin astetta nykyaikaisempaan malliin. Kyseessä on vuoden 2011 Panasonic 3D -plasma: Panasonic Viera TX-P46ST32Y. Siitä löytyy mm. sisäänrakennettu verkkoliitäntä sekä erilaisia verkon yli toimivia sisältöpalveluita (esim. YouTube, videovuokraamo ja Facebook).

Aikaisemmin tänä vuonna päivitin kotiteatterini vahvistimen ja siinäkin oli verkkoliitäntä, Spotify ja nettiradiotoiminnot. Telkkariin liitetyistä PS3:sta, XBOX 360:sta, Apple TV:sta ja Elisa Viihde -boksista löytyy myös valtava määrä erilaisia verkkotoimintoja ja myös erilaisia kilpailevia videovuokrauspalveluita. Aletaanko jo olemaan siinä pisteessä, että verkon kautta jaettavaa viihdettä on tarjolla jo liikaakin? Jaksaako normaali kuluttaja oikeasti kirjautua kaikkiin laitteiden tarjoamiin verkkopalveluihin?

Yksi laitteiden verkottumisesta saatava lisähyöty on se, että iPhonea voi nykyään käyttää yhä useamman laitteen kaukosäätimenä. Oman kotiteatterini kohdalla remote-ohjelmat löytyy telkkarin, vahvistimen ja Apple TV:n ohjaamiseen. Käytettävyydessä kännykkä ei tosin vielä mitenkään hakkaa perinteistä yleiskaukosäädintä – Logitech Harmony on edelleen meidänkin perheessä kaikkein kovimmassa käytössä.

Jään mielenkiinnolla odottamaan Applen tämän päivän tuotejulkistuksia. Naitetaanko Apple TV ja iPad toisiinsa entistä tiiviimmin? Kertooko Apple jotain tulevista televisio-malleistaan? Onko kaikilla popcornit valmiina?

Did you like this? Share it:

Digiantenni 17 eurolla

antenni.jpgUudessa kämpässäni ei näy keskusantennilla mitkään muut kuin YLEn digikanavat. Tilanne korjautui, kun Prismasta tarttui mukaan Vivancon 17 euron hintainen sisäantenni. Olohuoneen ikkunalla sekään ei tosin tuonut kanavia näkyviin, mutta makuuhuoneen ikkunalta kanavat löytyivät jo ongelmitta. Hintansa arvoinen laite siis, kunhan oikea sijoituspaikka löytyy.

Did you like this? Share it:

DVD-hinnat laskussa

alien.jpg

DVD-leffojen hinnat ovat nykyään todella lompsaystävällisellä tasolla. Markettien ale-hyllyistä löytyy yhä useammin viiden tähden rainoja polkuhintaan. Yhdeksän DVD-levyn Alien -boksi on tästä hyvä esimerkki. Hain sellaisen eilen Gigantista 23 eurolla.

Toinen hyvä esimerkki on Play.comista tilaamani Beverly Hills kyttä -paketti. Kolme leffaa kahdeksalla eurolla – ei paha!

Tällä menolla HD-soittimen hankinta siirtyy yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Parhaat tarjoukset löytää useimmiten eri foorumeiden (esim. DVDPlaza ja Konsolifin) tarjousketjuja seuraamalla.

Did you like this? Share it:

TV-tason metsästys

(Tämä juttu on jatkoa jutulle Huonekaluja digivehkeille…)

Eipä ole vieläkään löytynyt kaupoista sopivaa tv-tasoa tai laitetelinettä. Piirtelin tietokoneella kuvan, jossa on oikeat mittasuhteet. Löytyiskö tällaista jostain kohtuuhintaan vai pitääkö lähteä puusepän juttusille?

Did you like this? Share it:

Joytech PS3 HDMI Trilink Switcher

Joytechin PS3 HDMI Trilink Switcher on pienikokoinen ja kohtuullisen edullinen sovitin, jonka avulla yhteen HDMI-liitäntään saa kytkettyä kolme HDMI-laitetta. Itse tilasin laitteen CDON.comista hintaan 56,90 euroa.
Lue lisää Joytech PS3 HDMI Trilink Switcher

Did you like this? Share it: