Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Tässä video eilisestä Kaljakellunnasta. Oli todella upea reissu! Kiitos kaikille! Roskaamiseen ei törmätty juuri lainkaan ja muutenkin hyvä fiilis oli aistittavissa kaikkialla. Todellinen hyvän mielen tapahtuma. Tämän paremmin ei voi kesäpäivää viettää!

LUE MYÖS:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Mediamylly Kaljakellunnan ympärillä on taas perinteiseen tapaan käynnissä. Tässä joitain otteita.

Radio Rock otti tapahtumaan nihkeän kielteisen kannan tämän aamun lähetyksessä. Onneksi yksi kuuntelija (Sakke) tunsi tapahtuman taustat vähän paremmin. Hän soitti lähetykseen ja kertoi Kellunnasta muutaman faktan. Oli hienoa puhetta! Kyseinen henkilö tuntui olevan hyvin sisällä Kellunnan filosofiassa 🙂

Kuuntele Saken soitto Radio Rockin lähetykseen tästä podcastista (kohdasta 38:00 eteenpäin):

(Radio Rockin juontajille tiedoksi, että nämä järjestysvastuut yms. asiat on kyllä käsitelty moneen kertaan julkisesti, esim. tässä jutussa ja siihen linkatussa haastattelussa.)

Myös Vantaan Sanomat on tehnyt kellunnasta kaksi juttua:

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/545170-kaljakellunta-tuo-tuhannet-lillumaan-keravanjokeen-samanlaista-tapahtumaa-saa-etsia

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/546254-nain-vantaalla-varaudutaan-kaljakelluntaan-keravanjoen-pohja-puhdistettiin

YLE taas raportoi näin: https://yle.fi/uutiset/3-9756142

Noista siivouskuluista oli muuten puhetta jo viime vuoden Kellunta-jutussa.

Suomen Kuvalehti julkaisi myös hauskan sarjakuvan (kiitos Kyllikille tästä bongauksesta):

Aikamoista. Toivottavasti huomenna ei tarvitse lukea mitään ikäviä uutisia tämän aiheen tiimoilta. Ollaan kaikki ihmisiksi ja pysytään pinnalla, eikös joo?


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

LUE MYÖS:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 5

20-vuotisen Kaljakellunta-perinteen syväluotaava analysointi jatkuu 😉 Tällä kertaa pari sanaa alkupäräisestä reitistä. Ensimmäset kaksi vuotta (1997 ja 1998) lähdettiin Rekolan ja Päiväkummun väliseltä sillalta (Laurintie). Reitin päätös oli Tikkurilan Vernissa-talolla, ennen vesiputousta. Myös vuosina 2003 ja 2008 kelluttiin tuota samaa reittiä, mutta noina vuosina startti siirrettiin kuitenkin vähän edemmäs, Koivukylän ja Päiväkummun väliselle valkoiselle sillalle. Siellä oli uimarannan ansiosta enemmän tilaa isolle osallistujamäärälle.

Itse olen aina tykännyt eniten tästä alkuperäisestä reitistä juuri sen haasteellisuuden ja vaihtelevuuden takia. Tuo vuosi 2008 jäi kuitenkin viimeiseksi kerraksi tuolla reitillä. Syyn voi jokainen itse päätellä tästä 2008 videoklipistä:

Nykyisillä osallistujamäärillä ja jatkuvasti kasvavilla kelluntavälineillä tuosta ei tulisi enää yhtään mitään!

Vaikka joki on nykyreiteillä syvä ja leveä, kannattaa silti olla varovainen. Pysykää pinnalla!


Lue juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 6

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 4

Kaljakellunta-perinteen aloituksesta on nyt siis kulunut tasan 20 vuotta. Se on viidesosa koko Suomen itsenäisyyden ajasta. Suomi 100 -leimaa tälle happeningille on silti varmaan turha pyydellä, vaikka ihan aiheellisesti voidaan jo puhua pysyvästä kansanhuvista / perinteestä.

Myös toinen kelluntaan liittyvä muistoni täyttää tänä vuonna pyöreitä. Käytiin nimittäin tasan kymmenen vuotta sitten (2007) Laosissa kokeilemassa sikäläistä kaljakellunta-aktiviteettia: Tubingia. Se oli aivan mahtavaa! Samalla se oli kuitenkin malliesimerkki siitä millä tavalla päihteitä ja vesileikkejä ei pidä yhdistää.

Joenrannan ravintoloissa myytiin täysin avoimesti kaikkia mahdollisia päihteitä oluesta viinaan ja huumeisiin. Raakaa laolao-viinaa sai ilmaiseksi. Sen jälkeen päihtyneet turistit kiipeili lukuisiin kivikkoisen joenrannan liaaneihin ja hyppyköysiin helposti arvattavin seurauksin.

Muistaakseni pelkästään vuonna 2011 kuoli 27 turistia lukemattomista loukkaantumisista puhumattakaan. Jossain vaiheessa koko touhu pantiin ainakin väliaikaisesti kieltoon. Nykytilasta en ole varma, mutta tässä yksi kohtuullisen tuore uutinen aiheesta: http://www.news.com.au/world/asia/another-australian-has-died-in-the-party-destination-of-laos/news-story/c7d668f819a5705d73a20c5c652ae2ca

Lunkin Matkamittari-osiosta löytyy meidän tubing-reissun muistot ja tässä vielä tänään koostettu video:

Muistakaa siis Kaljakellunnassa se kaikkein tärkein asia:

Pitäkää järki päässä ja pysykää pinnalla! Huolehtikaa myös kavereista!


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, OSA 5

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 1
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 2
Kaljakellunta 1997-2017, OSA 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 3

Tässä jutussa muutamia lainsäädännöllisiä ja käytännön vinkkejä Kaljakellunnan 20-vuotisen historian kunniaksi:

YLE uutisoi: Hiprakassa ei saa ajella ruohonleikkurilla tai lennättää dronea, mutta soutaa ja suppailla saa

Muutama lainaus tuosta jutusta:

Päältäajettavan ruohonleikkurin tai mönkijän ajaminen sekä kuvauskopterin lennättäminen on rangaistavaa humalassa, mutta vaikkapa soutajalle promillerajaa ei ole.

Dronen lennättäminen päihtyneenä on puolestaan ilmaliikennejuopumus, koska kopteri vertautuu rikoslaissa moottorikäyttöiseen ajoneuvoon.

Vesiliikenteessä promilleraja on korkeampi: rangaistavuuden raja kulkee yhdessä promillessa. Raja koskee sekä aluksen kipparia että aluksen ohjaamiseen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä toimivaa.

Myös muiden huumaavien aineiden kuin alkoholin käyttö vesillä tarkoittaa vesiliikennejuopumusta, jos ne huonontavat ohjauskykyä.

Lain mukaan vesikulkuneuvoja ovat veteen tukeutuvat ja vesillä liikkumiseen tarkoitetut kulkuvälineet ja laitteet. Tämä sisältää myös tuulen voimalla purheella tai varjolla liikuteltavat laitteet.
Vesiliikennejuopumus ei kuitenkaan koske soutuvenettä tai siihen rinnastettavaa vesikulkuneuvoa. Eli vaikkapa kanootilla, purjelaudalla ja suosioon nousseella suppilaudalla voi liikkua myös päihtyneenä ilman rangaistusta.

Viime vuonna joku näytti tulleen Australiasta asti koptereineen (video alla). Toivottavasti ei ollut hiprakassa 🙂

Minkäköhänlainen oikeustaistelu tulisi, jos kaljakelluja hukkuisi päihtyneen kopterilennättäjän aiheuttaman onnettomuuden takia…

Mutta jos ihan vakavasti puhutaan niin tietyt pelisäännöt on hyvä pitää mielessä ja järki päässä. Kaljakellunta.org -sivuston turvallisuus-osiosta löytyy asiallisia vinkkejä.

Itse lisäisin tuohon vielä vinkin kuivista varavaatteista. Nyky-kellujilla on ollut käsittämättömän hyvä tuuri säiden suhteen ja happening on sattunut lähes poikkeuksetta aurinkoiselle päivälle. Vuoden 1998 kellunta-kuvista saattaa kuitenkin tarkkasilmäinen huomata, että joskus on koettu vähän kylmempääkin kyytiä. Jos kylmä iskee märissä vaatteissa niin olo muuttuu oikeasti todella nopeasti kurjaksi. Varavaatteet voi laittaa vaikka kahteen päällekkäiseen muovipussiin (molemmat solmulla kiinni). Oikeita vedenpitäviä pussukoita saa myös sekatavarakaupoista kuten esim. Biltemasta (4, 8 ja 16 litraisia). Isoin maksoi muistaakseni n. 15 euroa. Sadetakki voi myös osoittautua päivän pelastajaksi. Vaikka vaatteet kastuisikin, pitää sadetakki lämmön sisällään hyvin.

Ja tähän loppuun vielä pakollinen muistutus siisteydestä: Ottakaa mukaan jätesäkki ja korjatkaa joelta pois vähintään omat roskanne. Siivoustalkootkin on näköjään tulossa seuraavalle päivälle (ks Facebook-tapahtuma).


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, OSA 4

Lue myös:

Kaljakellunnan syntyhistoria
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Kaljakellunnan 20 v -fiilistelyt jatkuu. Eilen löysin valokuvia vuoden 1998 Kaljakellunnasta. Skannasin ja laitoin ne videomuotoon (alla). Kyseessä oli historian toinen kellunta. Tämä video on lisätty myös aiemmin kirjoittamaani Kaljakellunnan historiikkiin. Kuvien ottaja on vielä hämärän peitossa. Muistaako kukaan kuka oli kameran takana vai kiersikö se?

“Musiikki”: CC Vokula 6000 … ja allekirjoittanut hanurissa 🙂


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 3

Lue myös:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 1997-2017, osa 1

Tasan 20 vuotta on kulunut historian ensimmäisestä Kaljakellunnasta ja melkoinen määrä vettä on valunut tuona aikana Tikkurilan Vernissa-talon vesiputouksesta. Osaisikohan joku oikeasti arvioida tuon vesimäärän?

Tämän vuoden tapahtumasta näyttää löytyvän infoa Facebookista, joten ei siitä sen enempää, etten joudu oikeuteen.

Tänä vuonna on tapahtumaperinteen 20 v -juhlavuosi, jonka takia tavoitteenani on jatkaa tarinointia itse tapahtumapäivänä paikan päältä. Jos vaikka saisi live-videota tänne Lunki-blogiin tai jotain.. Pitää miettiä. Ainakin jonkinlaisen analyysin tulen tekemään ilmiön nykytilasta.

Jos Kaljakellunnan syntyhistoria kiinnostaa niin olen kirjoittanut siitä jutun tänne: http://lunki.fi/tarinoiden-aarelle-osa-1-kaljakellunta/.

Haluan jälleen kerran toivottaa hyvää kelluntaa kaikille osallistujille! Kehotan myös tuttuun tapaan pitämään järjen päässä. Roskaaminen on pöljää. Hukkuminen tai loukkaantuminen on totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla. Cheers! Nähdään jorpakossa.


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Lue myös:
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7


Korjaus: Jutun kuvassa luki alunperin vuosi 2000, mutta tarkemmin muistellen se taisi olla 2001. Eli korjattu.

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2016

IMG_3852

Eilinen kaljakellunta oli 20. kerta, kun kyseistä happeninkiä järjestettiin. Öö.. tai siis ei “järjestetty”, koska kyseisellä tapahtumalla ei ole “järjestäjää”. Pitäisikö siis käyttää sanaa toteutettiin? No.. Joka tapauksessa happening oli jälleen suuri menestys. Porukkaa oli tuhansittain, aurinko paistoi ja hyvää mieltä riitti sekä kellujilla että katselijoilla.

Myös media on tuttuun tapaan tarttunut aiheeseen. Tässä muutama ote:

Vantaan Sanomat 30.7.2016:

Vantaanjoella vietetty Kaljakellunta vaikutti lauantaina alkuillasta sujuneen rauhallisesti. Komisario Esa Pennanen Helsingin poliisilaitokselta kertoi hieman ennen puolta seitsemää illalla, että hänen korviinsa ei ollut kantautunut tapahtumaan liittyviä ongelmia.

– Ainahan sitä roskaa tulee, mutta mitään mainittavaa ongelmaa ei ole ollut, Pennanen toteaa.

MTV.fi 30.7.2016:

Helsingin kaupungin Stara hoitaa käytännössä kellujien jälkien siivoamisen. Staran projektipäällikkö Jake Hakulinen arvioi siivoamisen maksavan yleensä noin 50 000 euroa.

Turvallisuus ja siisteys… Niinpä niin. Nämä tapahtuman kaksi eri puolta jaksaa puhuttaa vuodesta toiseen. Kaljakellunta on kokoonsa ja riskeihinsä nähden käsittämättömän lungi ja leppoisa tapahtuma, jolla on erittäin hyvä turvallisuushistoria. Kaljakellujat eivät rähise, eivät tappele eivätkä onneksi myöskään huku tai loukkaa itseään pahasti. Hyvä fiilis on tarttuvaa ja vetää sivusta katselijoidenkin suut hymyyn. Kaljakellunta tuo paljon positiivista näkyvyyttä Helsingille ja Vantaalle – ja jopa koko Suomelle. Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät ole Kaljakellunnasta kuulleetkaan.

Roskaaminen on ollut todellinen ongelma. Mutta. Seurasin eilisen kellunnan rannalta käsin. Ajoin koko reitin polkupyörällä aloituspisteestä päätöspisteeseen ja osan matkaa takaisinkin. Seurasin tapahtumaa joen rannassa kymmenisen tuntia. Olin yllättynyt siitä miten moni hoiti jätteensä täydellisen asiallisesti pois rannasta tai jätelavoille / roskikseen. Uskaltaisin jopa väittää, että jätettä oli rannoilla vähemmän kuin silloin, kun osallistujia oli vielä murto-osa nykyisestä. Eli kyllä suurin osa kellujista ymmärtää nykyään toimia oikein ja hoitaa oman osuutensa siisteyden takaamiseksi. Myös jotkut pullonkerääjät näyttivät auttavan roskienkin siivoamisessa starttipaikalla. Iso peukku näille tyypeille! Ja tietysti alapeukku niille harvoille sotkijoille, joita monituhatpäiseen porukkaan tietysti mahtuu aina.

Mutta palataanpa vielä tuohon kustannuspuoleen… Minun on hyvin vaikea käsittää sitä miten Suomessa voidaan käyttää 50 000 euroa veronmaksajien rahoja yhden joen rannan pätkän siivoamiseen. Onkohan kaikki palvelut varmasti kilpailutettu? En ole itse tehnyt tai nähnyt mitään laskelmia, mutta tämän poimin eräästä facebook-keskustelusta:

“Jos siivoukseen uppoaisi 50 000€, niin kaava voisi olla tällainen: 10 siivoojaa hommissa kolme viikkoa (á 30€, sis työnantajakulut) jonka lisäksi 20kpl jätelavoja jätemaksuineen, ja 4 000€ jäisi byrokratiaan yms.. Onko siellä kymmenen tyyppiä siivoamassa kolme viikkoa?”

Kuten sanoin, en ole itse tehnyt laskelmia, joten olisi kiva kuulla miten tuollainen rahamäärä saadaan kaadettua tähän siivoushommaan. Toisaalta ongelman ratkaisun kannalta tällä ei ole juurikaan väliä ja asialla on sikäli turha spekuloida. Tämän totesin jo kuusi vuotta sitten, kun kävin henkilökohtaisesti keskustelemassa asiasta Helsingin ja Vantaan kaupungin edustajien kanssa. Kyseisen kokouksen muistio löytyy täältä: Kaupungit mukaan Kaljakellunnan suunnitteluun.

Kustannuksista uutisoidessa unohdetaan myös aina mainita se, että tapahtuma tuo alueelle tuhansia ihmisiä. He eivät ole mitään virtuaalisia pokemoneja vaan oikeita ihmisiä, jotka kuluttavat reissuillaan rahaa ja käyttävät alueen palveluita. En ole vielä nähnyt yhtään laskelmaa, jossa olisi ynnätty kaupungin menot ja kellujien alueelle tuomat tulot.

Sekin kannattaisi joskus huomioida laskelmia ja numeroita pyöritellessä, että tapahtuma itsessään toteutuu aina täysin nolla-budjetilla. Kuinka paljon kaupunki joutuisi kaatamaan euroja kaivoon, jos se yrittäisi polkaista näin suurta näkyvyyttä saavuttavan kesätapahtuman pystyyn itse? Tuoreessa muistissa on mm. MTV Push -tapahtuma, jonka järjestämiseen kaupunki käytti 425 000 euroa. NYT-liitteen jutussa arvioitiin, että tapahtumaan osallistui n. 100 ihmistä. Tämä on tietysti kärjistetty esimerkki, mutta se laittaa miettimään asioita hieman erilaisesta perspektiivistä.

Kaljakellunnalla ei ole virallista järjestäjää. On myös hyvin vaikea uskoa, että sille saataisiin mitään lupaa, jos sitä yritettäisiin virallisesti järjestää. Kaljakelluntaa on monesti verrattu vappuun. Eihän sekään ole kenenkään järjestämä ja siinäkin kaupunki joutuu maksamaan siivouskulut. Jos ihmisiä kelluttaa, heillä on täysi oikeus harrastaa sitä Keranvanjoessa tai Vantaanjoessa. Suomi on onneksi vielä sen verran vapaa maa, että edes poliisilla ei ole oikeutta estää ihmisten kokoontumisia, vaikka se tapahtuisikin uimalelujen kanssa joessa.

Jos ja kun Kaljakellunta on ja tulee olemaan osa pääkaupunkiseudun kaupunkikulttuuria niin mielestäni siitä kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen positiivinen irti.

Nähdäkseni ainoa vaihtoehto nykyiselle menolle olisi se, että Helsingin ja Vantaan kaupungit yhdessä lähtisivät mukaan tapahtuman “järjestämiseen”. Tällainen viralliseksi tapahtumaksi muuntautuminen näyttää onnistuneen mm. Espanjassa järjestetettävässä Transsegre -jokitapahtumassa. Tässä videoklippejä kyseisestä tapahtumasta:

Itse en enää nykyään ole millään tavalla mukana Kaljakellunta-tapahtuman kehittämisessä enkä edes osallistu keskusteluihin, jotka koskee päivämääriä, reittejä tms. Eli en ole todellakaan oikea henkilö kertomaan mitä tapahtuman kanssa kannattaisi jatkossa tehdä tai kannattaisiko sille tehdä yhtään mitään.

Pieni toivomus silti vanhalta kelluntaveteraanilta: Mitä ikinä tapahtumalle jatkossa tapahtuukaan, pitäkää kellunta maksuttomana. Säilyttäkää hyvä fiilis. Pysykää pinnalla!

Kaljakellunan historiasta lisää täällä: http://lunki.fi/?p=154

– Mikko Kiuru

Lisäys 1.8.2016: Myös tämä uutinen oli mielestäni fiksu: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001231391.html. Tuossa tosin olisi voinut hieman taustoittaa sitä miksi tällaisella tapahtumalla ei oikein voi olla järjestäjää ja kuinka nettisivun ylläpitäjätkin vedettiin oikeuteen… Eli voisiko vaikka joku tutkiva journalisti työkseen tai huvikseen selvittää miten Transsegre on onnistunut muuttamaan jokitapahtuman viralliseksi ilotteluksi?

Lisäys 2.8.2016: Tässä alla ruutukaappaus Kaljakellunta 2016 -ryhmästä. Nostaisipa media esille myös näitä toisen tyypin kellujia! Iso peukku Jarnolle!

ruutukaap

Lisäyksenä vielä videoklippi Kaljakellunnasta 2016:

Did you like this? Share it:

Kaljakellunnan syntyhistoria

kellukuvaTämä teksti on julkaistu aiemmin lähes samassa muodossa omalla Facebook-sivullani. Haluan jakaa tämän myös täällä Lunki-blogissa, koska se on hyvä esimerkki tarinasta, jollaisia täällä olisi tarkoitus julkaista lisääkin. Päivitän tätä juttua aina kun aihetta siihen ilmenee.

Jos joku on kiinnostunut kuulemaan asiasta haastattelun muodossa niin Yle Areenasta voi kuunnella allekirjoittaneen radiohaastattelun vuodelta 2014: http://areena.yle.fi/radio/2345198.

Lyhyt paikallisuutinen vuodelta 2016 löytyy Vantaan Sanomista: http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/417113-joessa-kaljakellutaan-taas-nain-kaikki-alkoi


Kaljakellunnan syntyhistoria

Kaljakellunta on tapahtumana paisunut ja vakiintunut sellaiseksi ilmiöksi, että sen alkuhistorian taltioiminen johonkin muotoon lienee ihan perusteltua. Ja pitäähän jälkipolvillekin jäädä jotain ihmeteltävää 🙂

Jos joku muu muistaa yksityiskohtia mitä en ole tähän kirjoittanut niin kommentoikaa! Muutenkin juttu on kirjoitettu vain omasta näkökulmastani ja kaikkien muidenkin muistot olisi kiva kirjata ylös.

Taustoja

Olen itse osallistunut lähes jokaiseen Kaljakelluntaan sen historian alusta asti. Olen ollut tapahtumassa mukana veneellä vuosina 1997-2008 sekä 2013 ja 2017. Kuivin jaloin rannalta katselijana olin vuosina 2009-2011 ja 2014-2016. Vain vuosi 2012 jäi kokonaan väliin, koska silloin olin kaverin polttareissa. 

Olen siis ollut 14 kertaa kellumassa veneellä ja kuusi kertaa rannalta katselijana. Tältä pohjalta voin sanoa tuntevani tapahtumaperinteen historian melko hyvin.

Perustin myös tapahtuman alkuperäisen nettisivun vuonna 2000. Sivusto uudistettiin vuonna 2003 ja silloin sinne avattiin myös avoin keskustelualue. Sivuille lisätiin myös valokuvia sekä turvallisuusvinkkejä. Uuden sivuston toteutukseen osallistui muutamia vapaaehtoisia henkilöitä. Graafinen suunnitelma tuli yhdeltä, keskustelupalstan toteutus toiselta jne.

Luovuin nettisivuston ylläpitämisestä ja kaljakellunta.com domainista vuoden 2005 kellunnan jälkeen, koska tapahtuma oli silloin paisunut jo niin isoksi, että pelkäsin sen jo aiheuttavan ongelmia nettisivusta vastaavalle taholle. Myös roskaongelma oli paisunut niin isoksi, että koin parhaaksi antaa viestikapulan eteenpäin uusille porukoille, jotka ottaisi tiedotushommat hanskaan vähän paremmalla asenteella.

Uudet ylläpitäjät löytyi nopeasti ja he ottivat tehtävän myös vakavammin kuin me alkuperäiset kellujat. Uudet kaverit yrittivät mm. puuttua roskaamisongelmaan hankkimalla kelluntaan roskiksia ja parantamaan turvallisuutta mm. joelle virittettävillä turvanaruilla. Kyseiset kaverukset eivät toimineet eivätkä esiintyneet tapahtuman järjestäjinä vaan ns. vapaaehtoisina “kellunta-aktivisteina”. Koko kelluntaperinteen ideanakin on aina ollut, että sillä ei ole virallista järjestäjää vaan kyseessä on vapaamuotoinen ja avoin kokoontuminen joella.

Mutta kuinkas kävikään… Vuonna 2009 olin todistajana oikeudenkäynnissä, jossa nämä sivuston uudet ylläpitäjät / kellunta-aktivistit olivat syytettynä tapahtuman luvattomasta järjestämisestä.

Tuo oikeudenkäynti oli täysin päätön sillä sivuston uudet ylläpitäjät olivat sulkeneet sivuston heti kun poliisi sitä pyysi. Syytteet koskivat vuoden 2008 tapahtumaa ja tässä vaiheessa jo 2009 kelluntakin oli jo toteutunut ilman, että nettisivu enää edes oli pystyssä. Tapahtuman tiedotusasiat oli tuossa vaiheessa jo siirtyneet kokonaan Facebookiin eikä virallisella Kaljakellunta-sivustolla ollut enää mitään tekemistä tapahtuman toteutumisen kanssa.

Syytetyt olivat ainoat henkilöt, jotka olivat yrittäneet tehdä Kellunnasta vähän ongelmattomamman. Mukava palkinto joutua oikeuteen yleishyödyllisestä aktiivisuudesta. Noh, nuo syytteet tietysti kaatui oikeudessa. Suomessa saa siis edelleen kokoontua ja kokoontumisista saa myös kirjoittaa nettiin. Onkohan yhtään roskaajaa tai oikeasti lakia rikkonutta henkilöä koskaan yritetty rangaista toilailuistaan?

Nettisivun sulkeminen ja sen ylläpitäjien jahtaaminen oikeusteitse johti tietysti siihen, ettei kukaan enää halunnut tuota vastuuta itselleen ottaa. Kaljakellunta.com -domain vie nykyään jollekin mainossivulle, joten turvallisuus- tai siivousvinkkejä on sieltä turha etsiä. Myös tapahtuman siivousvastuu jäi tämän episodin myötä Vantaan ja Helsingin kaupunkien itse toteutettavaksi. Kävin itsekin keskustelemassa tuosta aiheesta vuonna 2010 kaupunkien edustajien kanssa: http://digitaalinenelama.com/?p=5131

Vuoden 2011-2012 tienoilla Kaljakellunnan siivousta yritettiin hoitaa ainakin osittain vapaaehtoisvoimin. Tämä “Kaljakellunnan siivousryhmä” ilmeisesti onnistuikin jollain tavalla tavoitteessaan sillä ryhmän vetäjälle myönnettiin Vuoden kaupunkiteko -palkinto. Itse en ole kyseiseen ryhmään osallistunut.

Mutta palataanpa nyt ihan sinne perinteen alkujuurille, jonka takia tätä juttua aloin kirjoittamaankin…

1990-luku

Kaljakellunta ei syntynyt tyhjästä eikä se myöskään ollut ensimmäinen “olutperinne”, jonka kellumisen aloittanut porukka sai aikaiseksi. Ennen Kaljakelluntaa sama porukka ravasi kerran vuodessa metsässä kahden yön virkistymisretkillä. Kyseinen “metsäreissuperinne” sai alkunsa vuonna 1991 ja kesti kymmenisen vuotta. Olin itse noissakin mukana jokaisella reissulla lukuunottamatta ensimmäistä eli vuoden 1991 sessiota. Joka vuonna tapahtumalle annettiin eri nimi. Näitä nimiä oli mm. Ekotrippi, Menninkäisfestarit, Lullalystit, Professorien palaveri, Erätulilla, Kuudes savotta, Palvin paistatus, Reiska seiska, Naisten kymppisäkki, Yhdestoista käsky jne.

Metsäreissun idea oli pitkälti sama kuin Kaljakellunnassa eli kuka tahansa sai osallistua, kunhan ei tullut häiriköimään ja osasi viedä metsästä roskansa mennessään. Parhaimpina vuosina metsäpippaloihin osallistui yli 100 henkilöä eli sen suosio kasvoi tiettyyn pisteeseen asti vähän samalla tavalla kuin myöhemmin Kaljakellunnan. Metsäperinne kuitenkin hiipui vuosituhannen vaihteessa.

Vaikka metsäreissut ja Kaljakellunta olivatkin erillisiä ja erilaisia tapahtumia, oli niiden taustalla sama kaveriporukka ja ideologia siitä, että hauskaa voisi pitää muutenkin kuin tupakansavuisissa ja kalliissa baareissa notkumalla. Ja uusiin ihmisiinkin tutustuu mukavammin kaikille avoimissa ilmaisissa ulkoilmatapahtumissa olutta siemaillen. Jos tällaisia tapahtumia ei ole tarjolla, ne pitää itse kehittää!

Idean synty

Kaljakellunta järjestettiin ensimmäisen kerran 1997. Idea syntyi muistaakseni joidenkin juhlien jälkeen, kun olimme kavereiden kanssa kävelemässä joen rannassa. Krapula on tunnetusti oikealla tavalla hoidettuna aika luova olotila ja tuolloin monet kuningasideat saatiinkiin bileitten jälkeisinä aamuina porukalla. Kaljakellunta oli yksi niistä.

Tuohon aikaan kaveriporukkamme keskuksena toimi kahden kaverini asuttama vanha omakotitalo Rekolassa, Keravanjoen rannassa. Taloa kutsuttiin lempinimellä “Vokula”. Juhlat siellä olivat melko kosteita ja niihin osallistui valtavat määrät ihmisiä. Talo toimi myös kaveriporukan bändien treenikämppänä sekä yhteisenä hengailumestana. Talon sisuksissa hiotui mm. sellaiset timantit kuin “Nollat Taulussa” ja “CC Vokula 6000” (bändejä siis).

Myös vuosien 1996 ja 1997 Roskilde Festival -reissuilla oli suuri vaikutus siihen ketä Vokulassa juhli ja ketkä Kaljakelluntaperinnettä lähtivät luomaan. Mukana taisi olla henkilöitä Vantaalta, Helsingistä ja Espoosta. Porukkaan kuului sekä tyttöjä että poikia. Tästä ympäristöstä ja näistä ihmisistä Kaljakellunta sai alkunsa.

Kaljakellunnan alkuperäinen käsikirjoitus oli simppeli: Seuraavien juhlien jälkeen korkkaisimme aamuoluet joessa kelluen! Kelluntavälineeksi kävisi mikä tahansa ullakolta löytyvä puhallettava vene tai vaikka naapuritontilta napattu styroksinpala.

1997: Historian ensimmäinen Kaljakellunta

Annoimme tapahtumalle nimen “Keravanjoen Kaljakellunta”. Ideana oli siis kellua niin pitkälle, kuin joki päivän aikana veisi. Lopullisena tavoitteena oli mahtipontisesti “kellua mereen asti”. Kellunta -sana tosin osoittautui hieman harhaanjohtavaksi sillä joki ei kovinkaan monessa kohdassa virtaa niin paljoa, että siinä voisi liikkua pelkästään kellumalla. Melat oli siis pakollinen lisävaruste.

Ensimmäinen kellunta alkoi Vokula-talolta, Rekolan ja Päiväkummun välisen sillan (Laurintie) pohjoispuolelta. Heti alussa vastaan tuli koski tuon sillan kohdalla ja se piti ohittaa kävellen.

Kellunta päättyi lähelle Tikkurilaa. Muistaakseni vain pari kaveria pääsi Vernissa-talolle asti muiden jäädessä mattolaitureille Ohratielle. Ensimmäisen vuoden kelluntaan taisi osallistua seitsemisen henkilöä. Pitäisi varmaan kysyä kavereilta, että mikä se kokoonpano tarkasti oli… Erään solistin muistan ainakin pulikoineen joessa ilman mitään kelluntavälinettä eikä ne styroksitkaan tainneet kellumista kovin pitkälle kestää…

1998

Toinen kaljakellunta oli heti ensimmäisen tapahtuman jälkeen selviö. Älytön päähänpisto oli osoittautunut niin hauskaksi, että se oli aivan pakko ottaa uusiksi! Startti oli tuttuun tapaan Vokula-bileitten jälkeisenä aamuna. Vuoden 1998 kelluntaan osallistui suunnilleen kaksinkertainen määrä osallistujia eli n. 15 tai ainakin yli 10. Starttipaikaksi valittiin Laurintien sillan eteläpuoli, jolloin vältettiin alkutaipaleen koski. Päätöspaikka oli Vernissa-talo, jonne tällä kertaa taisikin päästä huomattavasti isompi määrä kellujia.

Toisen onnistuneen kaljakellunnan jälkeen oli entistä selvempää, että tästä tulisi jokavuotinen perinne. Muistikuvat näistä ensimmäisistä vuosista on hieman hataria, mutta sen muistan, että jompi kumpi kahdesta ensimmäisestä kellunasta oli todella sateinen ja kylmä. Se ei kuitenkaan estänyt hauskanpitoa vaan päinvastoin antoi oman extreme-lisänsä muutenkin hulluun tempaukseen.

1999

Vuosi 1999 on ensimmäinen, josta itselläni on tallessa valokuvamateriaalia. Voisin lisätä niitä jonnekin albumiin, mutta ensin pitäisi kysyä lupa niissä kuvissa näkyviltä ihmisiltä… (Korjaus: Vuoden 1998 kuvat löytyi ja ne on jutun lopussa).

Kolmanteen kaljakelluntaan osallistui taas n. kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen verattuna eli pari-kolmekymmentä. Starttipaikaksi valittiin Heurekan ranta Tikkurilassa. Reitti-idea alkoi muokkautua sellaiseksi, että joka vuosi kellunta alkaisi siitä mihin se edellisenä vuonna oli päättynyt. Lopullisena tavoitteena oli edelleen päästä merelle asti. Vuoden 1999 kellunta päättyi Suutarilan tienoille (nurmialue siinä joen itäpuolella).

2000

Vuonna 2000 varasin kaljakellunta.com -domainin ja avasin tapahtumalle nettisivun. Sivu oli naurettavan simppeli. Siinä oli vain yksi tai kaksi kuvaa vuoden 1999 kellunnasta ja lyhyt selostus tästä hassusta tempauksesta. Se kuitenkin riitti puskaradion kasvattamiseen oman kaveriporukkamme ulkopuolelle.

Neljännen kaljakellunnan reitti oli erilainen kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Startti tehtiin Kehä 3:n Kesoililta (taitaa nykyään olla joku muu huoltoasema, mutta siis siinä Niittytien päässä). Huoltoasemalla oli helppo täyttää veneet paineilmalla. Reitti päättyi Tapaninvainiolle eli kyseessä taisi olla koko kelluntahistorian lyhyin reitti.

2001

Viides kaljakellunta oli ensimmäinen, jolloin rikottiin medianäkyvyyden raja. Iltasanomat teki tuolloin jutun Kaljakellunnasta, johon osallistui jo useita kymmeniä ihmisiä. Startti tapahtui Keravanjoen ja Vantaanjoen risteyksestä ja päättyi Pikkukoskelle. Tässä vaiheessa kävi myös selväksi, että pidemmälle ei jokea pitkin pystyisi kulkemaan, koska Pikkukosken jälkeen edessä oli vaarallisia kivikoita ja koskia.

2002

Vuonna 2002 tehtiin poikkeuksellinen päätös. Koska Pikkukoski oli osoittautunut kaikkien kelluntojen lopulliseksi päätöspaikaksi, päätettiin peruuttaa taaksepäin ja siirtää reitti kokonaan Vantaanjoelle. Starttipaikaksi valittiin Kuninkaantie Vantaankoskella. Reitti osoittautui kuitenkin kelluntaa ajatellen huonoksi sillä joki oli koko reitin todella leveä ja suora. Tällaista reittiä oli vähän tylsä kellua. Niinpä 2002 kaljakellunta jäi ainoaksi vuodeksi, jolloin kyseistä reittiä kelluttiin.

Tähän kuudenteen kelluntaan osallistui viitisenkymmentä henkilöä / venekuntaa. Joen vartta kulki myös yksi porukka jeepillä roskia keräten. Kuvia tästä vuodesta on jo aika paljon. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, jolloin tapahtumaan osallistui melkoisen paljon ihmisiä, joita me perinteen alullepanijat emme edes tunteneet.

2003

Vuonna 2003 liikkeelle päätettiin lähteä perinteen alkuperäisistä maisemista. Startti päätettiin kuitenkin siirtää Laurintieltä Koivukylän ja Päiväkummun väliselle “valkoiselle sillalle”, koska siellä oli paremmin tilaa isolle osallistujamäärälle.

Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun kaljakellunnasta tehtiin video. Videon tekivät lakkautetun Moon TV:n entiset työntekijät. Video saatiin myös editoitua valmiiksi, mutta sitä ei koskaan julkaistu missään muualla kuin koulutyönä tekemälläni Kaljakellunta CD-ROMilla. Rompulla oli videon lisäksi valokuvia, tapahtuman historiikki ja turvallisuusvinkkejä.

En nyt osaa sanoa oliko tässä tapahtumassa kymmeniä vai jopa yli sata osallistujaa, mutta melkoinen määrä porukkaa siellä oli. Päätöspaikkana toimi perinteisesti Vernissa-talo.

2004

Kahdeksas Kaljakellunta starttasi taas Heurekan rannasta. Päätöspaikka oli Kirkonkylänkoskella. Itselläni ei ole kovinkaan paljoa muistikuvia tästä vuodesta. Sitä samaahan se kuitenkin aina on ollut eli varmaan kivaa oli 🙂

2005

Yhdeksäs Kaljakellunta lähti Vantaanjoen ja Keravanjoen risteyksestä ja päättyi pikkukoskelle. Tämä vuosi oli siis se, jolloin porukkaa oli joessa niin älyttömästi, että päätin luopua nettisivuston ylläpidosta. Mutta nämä asiathan tulikin jo kerrottua tuolla jutun alussa.

Vuodesta 2006 eteenpäin asiat onkin listattu Wikipediaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaljakellunta

Disclaimer / Loppusanat:

Allekirjoittanut ei suosittele alkoholin liiallista nauttimista vesillä. En myöskään hyväksy roskaamista, luonnon tärvelemistä tai muitakaan laittomuuksia. Kaljakellunta on nykyään täysin eri luokan tapahtuma kuin se minkä me kaveriporukalla vuonna 1997 polkaisimme käyntiin. Itse en ole ollut enää vuosiin mukana keskustelemassa tapahtuman päivämääristä tai muistakaan sen toteutumiseen liittyvistä asioista.

Kaljakelluntaa voi mielestäni luonnehtia uudenlaiseksi yhteisölliseksi tapahtumaperinteeksi. Sen 20-vuotisen historian aikana ei ole sattunut yhtään vakavaa loukkaantumista eikä suureksi onneksi myöskään hukkumista. Pelkään kyllä, että jonain vuonna jompi kumpi näistä saattaa tapahtua. Toivottavasti silloinkin muistetaan, että Suomi on vapaa maa ja jos joku haluaa hypätä jokeen niin sitä ei ainakaan vielä (onneksi) voida lailla kieltää.

Haluan vielä kerran muistuttaa nykyisille ja tuleville kellujille turvallisuuden ja hyvän meiningin merkityksestä. Roskaaminen on pöljää – loukkaantuminen ja hukkuminen totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla.

 

– Mikko Kiuru


Linkkejä aiheeseen liittyen:

Kaljakellunta-oikeudenkäynnnin puolustusasianajaja (nyt jo edesmennyt) Ville Oksanen kirjoitti oikeudenkäynnistä aikoinaan lehdistötiedotteen:
http://www.turre.com/voitto-kaljakellujien-yllapito-vapautetttu-syytteista-vantaan-karajaoikeudessa/

(Kellunta-oikeudenkäyntiä Ville kuvaili yhdeksi uransa tärkeimmistä saavutuksista. Ville ajoi monia muitakin tärkeitä asioita ja oli myös allekirjoittaneen arvostama ihminen. Tavatkaamme myöhemmin ja nostakaamme maljat siellä jossain!)

—–

Kaljakellunta-aiheiset sivut, jotka on julkaistu alkuperäisen sivuston sulkeuduttua: http://www.kaljakellunta.org

—–

4.8.2014 – Vantaan kaupunginmuseo ja Kaljakellunta kohtaavat: http://muistaakseni.blogspot.fi/2014/08/museo-kelluu.html

12.10.2014 – Kaljakellunta kelpaa jo museoon (Helsingin Uutiset): http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/325901-tiesitko-taman-kaljakellunta-kelpaa-jo-museoon

31.7.2015 – Uutinen lupa / järjestäjä / siivous / vastuu -ongelmiin liittyen: http://yle.fi/uutiset/vantaa_kielsi_vessat_kaljakellujilta/8194030

31.7.2015 – Saman aiheen jatkoa: http://yle.fi/uutiset/kaljakellujien_vessatarpeet_tyydytetaan_sittenkin/8195841

1.8.2015 – Omia valokuviani vuoden 2015 Kaljakellunnasta: http://lunki.fi/?p=205

2.8.2015 – YLE uutisoi kellunnasta näin: http://yle.fi/uutiset/tuhannet_saapuivat_kumivenein_ja_ilmapatjoin_tamanvuotiseen_kaljakelluntaan__video/8197244

26.8.2015 – Kaljakellunta taas YLEN uutisissa:
Vantaa heltymässä kaljakellujille – ottaa harteilleen roskat ja vessat?

29.8.2015 Vantaan Sanomat lööpittää:
lehti

 

 

 

 

 

2016: Kirjoitin ylös tuoreita (2016) ajatuksia Kaljakelluntaan liittyen: http://lunki.fi/kaljakellunta-2016/

2017 – Naputtelin vähän lisää tarinaa 20-vuotisen Kaljakellunnan kunniaksi:
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

3.8.2017: Vantaan Sanomat: Kaljakellunta tuo tuhannet lillumaan Keravanjokeen – “Samanlaista tapahtumaa saa etsiä”

Did you like this? Share it: