.Mac -palvelu

Olen käyttänyt .Mac palvelua nyt noin puolitoista kuukautta. Kyseessä on Applen tarjoama internet-palvelu, joka maksaa 99 euroa vuodessa. Hintaan sisältyy jos jonkinlaista ominaisuutta, joista kerron nyt omat kokemukseni..

Ehdottomasti hyödyllisin toiminto .Macissä on useamman eri Macin tietojen synkronoiminen internetin välityksellä. Jos siis lisään kirjanmerkin Safariin, yhteystiedon osoitekirjaan tai vaikkapa kalenterimerkinnän iCaliin työpaikalla, löytyy samat tiedot automaattisesti myös kotikoneelta heti automaattisen synkronoinnin jälkeen. Pelkästään tämä toiminto sai minut vakuuttumaan .Macin hyödyllisyydestä.

Toinen tärkeä .Mac-ominaisuus on iLife-ohjelmilla tehtyjen tuotosten julkaiseminen sen avulla. Varsinkin iPhoton ja iWebin täydellinen hyödyntäminen vaatii .Mac-tilin avaamista. Omat nettisivustot, blogit, podcastit, videot, kuvagalleriat ja photocastit voi kaikki julkaista iLifestä yhdellä napin painalluksella, mutta vain mikäli on hankkinut iLifen lisäksi .Mac-tilin.

Kolmas itseäni kiinnostanut ominaisuus on .Macin Groups-toiminto. Sen avulla voi helposti perustaa eräänlaisen intranetin / extranetin esimerkiksi omalle yhdistykselleen, urheiluseuralleen, perheelleen, työporukalleen tai vaikka kaveripiirilleen. Kutsutut henkilöt pääsevät salasanasuojatuille Group-sivuille rekisteröityään itselleen ilmaisen .Mac ID tunnuksen. Group-sivustolla on postituslista/keskustelupalsta, ryhmän yhteinen kalenteri, jaettu verkkokovalevy (Group iDisk), jäsenlistaus, linkkilista sekä linkit kyseiselle ryhmälle tarkoitetuista salasanasuojatuista www-sivuista, blogeista ja kuvagallerioista.

Muita .Macin vuosimaksuun sisältyviä palveluita ovat mm. 1 gigatavun tallennustila / verkkokovalevy (iDisk), oma .Mac-sähköposti ja varmuuskopiointiohjelmisto. Vaikka hinta on melko suolainen, on paketissa ominaisuuksia todella paljon. Harmi vaan että monet .Macin palveluista ovat melko rajoitettuja eikä esim. kotisivujen päivittäminen ole yhtä nopeaa kuin normaalin (esim. ADSL-liittymän mukana tulevan) kotisivutilan avulla.

Palvelun käytettävyys on kuitenkin niin Applemaisen yksinkertaista, että .Maciin on helppo tykästyä. Mielestäni 99 euroa on kuitenkin hieman liikaa, koska iLife-pakettikin maksaa vain 79 euroa. Suosittelen varauksella.

Did you like this? Share it:

Kaatuileva GarageBand 3

Yritin tehdä elämäni ensimmäistä podcastia tällä iLifen mukana tulevalla GarageBand-ohjelmalla, mutta ei onnistunut. Ohjelma kaatui useaan otteeseen. Viimein sain esikois-podcastini nauhoitettua, mutta työ meni hukkaan, kun ohjelma taas kaatui enkä saanut palautettua nauhoitusta enää takaisin. Enpä jaksa ihan heti yrittää uudelleen. Sen ehdin kuitenkin toteamaan, ettei kaikkien MP3-biisien siirtäminen Mediaselain-ikkunasta jostain syystä onnistunut. Toiset taas tuli aikajanalle mukisematta. Kuvatkin voi raahata mediaselaimesta podcast-raidalle ja tehdä siten kuvituksen omaan lähetykseensä.

Varmaan kiva ohjelma nille, joilla se toimii. Jos ohjelman uudet podcast-ominaisuudet kiinnostaa, kannattaa katsoa Steve Jobsin demo niistä. GarageBand -osuus alkaa videossa kohdasta 39:18. Toimisipa mullakin noin hyvin..

Lisäys: Sain viimein podcastin tehtyä, kun jätin kuvituksen lisäämättä. Jostain syystä oma ohjelmani ei ollenkaan tykkää siitä, että podcast-raidalle raahataan kuvia. Julkaisu oli todella helppoa. Kun podcast on valmis, projekti siirretään yhdellä klikkauksella iWebiin, joka rakentaa podcastista uuden blogimerkinnän. Kannattaa siis ensin luoda kyseinen blogi iWebin puolella ja vasta sitten lisätä podcast sinne. iWebistä julkaisu tapahtuu jälleen yhdellä napilla .Mac -sivuille.

Pääasiassa GarageBand on tarkoitettu musiikin tekemiseen, mutta sitä en lahjattomuuteni vuoksi lähde edes kokeilemaan. Olen kuitenkin aimmin testannut GarageBandin aikaisempaa versiota musiikin äänityksessä ja hyvinhän se siitä suoriutuu. Pieni musiikin teorian ymmärrys ei olisi kuitenkaan olisi pahitteeksi siinä hommassa. Itseni kaltaisille musiikillisesti lahjattomille GarageBand antaa mahdollisuuden koostaa valmiista “silmukoista” omaa musiikkia, vaikkei ikinä olisi koskenut yhteenkään soittimeen.

Podcast-toiminnot ovat varmasti kysytty lisäominaisuus tähän Applen “kotiäänistudioon” ja varmasti monelle syy tutustua GarageBandiin ylipäätään. Itselläni ja monilla muillakin ikätovereillani on tallessa vielä 70- ja 80-luvuilla äänitettyjä lapsuuden horinoita C-kasetilla. GarageBand on uuden vuosituhannen nauhoitusväline ja .Mac on Applen tarjoama helppo media omien tuotosten julkaisemiseen.

Did you like this? Share it:

Ärsyttävä iWeb

iLife-paketin uusin jäsen, iWeb on ideana loistava ja tukee hyvin Applen ajatusta digitaalisesta elämästä. Kyseessä on siis www-sivujen, blogien ja podcastien tekemiseen tarkoitettu helppokäyttöinen ohjelma, joka toimii saumattomasti iLifen muiden osien ja .Mac -palvelun kanssa. Hyvä idea ei kuitenkaan riitä vaan sen pitäisi myös toimia. Ongelmia onkin luvattoman paljon tässä 1.0 -versiossa.

Olen tähän mennessä tehnyt pari valokuvagalleriaa, yhden videosivun ja yhden blogin. Kaikki on julkaistu .Macissä sen tarjoamassa salasanasuojatussa Groups-osiossa (eräänlainen intra/extranet). Julkaisu on helppoa ja se tapahtuu yhtä Julkaise-nappia klikkaamalla. “Inspektori” ikkunasta valitaan julkaistaanko sivusto julkisella puolella vai jollekin ryhmälle. Julkisellekin puolelle on mahdollista määritellä salasana. Groups-puolelle salasanaa ei voi määritellä, koska sinne ei muutenkaan pääse kuin kyseisen ryhmän jäsenet.

Sivustojen ulkoasu on mahdollista valita muutamista “Työpohjasta”. (Miksiköhän Apple ei tässä yhteydessä käytä “Teemat” nimeä?) Työpohjia voi myös muokata itse, mutta ainakaan blogissa en jaksanut vaihtaa kuin otsikon kokoa ja fonttia. Sekin taisi olla liikaa sillä nyt joudun tekemään saman homman joka kerta, kun lisään blogiin uuden merkinnän. Tyyliä ei siis voi ilmeisesti mitenkään tallentaa seuraavaa käyttökertaa varten. Typerää!

Valokuva-gallerioiden tekeminen on myös helppoa. iPhotossa vain valitaan albumi tai halutut kuvat ja klikataan sitten iWeb-nappia. Kuvat voi julkaista joko valokuvasivulla tai blogissa. Jos julkaisee enemmän kuin yhden kuvan blogiin, tulee sinne yhtä monta uutta blogimerkintää kuin oli valinnut kuvia. Kerrassaan typerää!

Onneksi valokuvasivut sentään toimivat järkevästi eli yhdelle sivulle tulee kaikista kuvista kuvakkeet ja niitä klikkaamalla avautuu isompi versio. Myös kuvaesitys-toiminto tulee automaattisesti sivulle. Kuvaesityksessä käytetään Applen suosimaa heijastusefektiä enkä ainakaan toistaiseksi löytänyt mitään tapaa miten sen saisi kytkettyä pois päältä.

Suurin ärsyttävyys iWebissä on se, ettei sivustoa voi ylläpitää tai päivittää kuin siltä tietokoneelta, jolla se on alunperin luotu. Yritin lisätä työpaikan koneelta uuden kuvagallerian .Mac -sivulle, mutta se johti siihen, että aiemmin kotikoneelta julkaisemani toinen kuvasivu katosi. Ei mitään järkeä!

Puutteista huolimatta iWebissä on ainesta, kunhan Apple ensin korjaa nämä todella typerät mokat, joiden takia koko softa on melkein käyttökelvoton.

Did you like this? Share it:

iDVD 6

Uusi iDVD 6 on iMovien tapaan hieman paranneltu versio edellisen vuoden versiosta. Joitain uusia teemoja, hieman parempi DVD:n muokattavuus ja tuki laajakuva-valikoille, mutta muita suuria uudistuksia en löytänyt ainakaan tämän ensimmäisen testiprojektin aikana. En tosin törmännyt ongelmiinkaan, joten valitukseen ei ole aihetta. Pudotusalueet ovat iMovien tapaan kelluvassa layerissä. Ulkoisen DVD-tallentimen omistajia ilahduttaa varmasti tieto siitä, että uuden version pitäisi polttaa levyt mukisematta myös heidän laitteistollaan.

Näin se kehitys kehittyy. Hitaasti mutta varmasti.

13.12. lisäys: Unohtui mainita tuo uusi Magic iDVD ominaisuus.. Sen avulla oman DVD:n saa koostettua äärimmäisen nopeasti raahaamalla videot ja kuvat omiin lokeroihinsa ja valitsemalla haluamansa teeman. Musiikin voi myös lisätä kuvaesityksiin. Magic iDVD on erittäin helppokäyttöinen ja nopea tapa omien DVD-levyjen tekemiseen.

Did you like this? Share it:

iMovie HD 6

iLife-paketissa mukana tuleva videoeditintiohjelma, iMovie on myös kokenut joitain uudistuksia tämän vuoden versiossa. Merkittävin uudistus on uusi Teemat -toiminto, jolla saa näyttävän näköisiä efektejä esim. videon alkuun ja loppuun. Pudotusvyöhykkeet on omassa kelluvassa layerissään eli esim still-kuvien lisääminen videoon onnistuu helposti raahaamalla ne Media-ikkunasta. Editointi-valikon alta avautuu toinen valikko, josta löytyy mm. uusia ääni- ja videoefektejä. Hyvä uudistus on myös se, että nyt useampaa videoprojektia voi pitää työpöydällä auki samaan aikaan.

iMovie HD 6 jätti itsestään pikatestin perusteella ihan positiivisen kuvan. Uusissa ominaisuuksissa on potentiaalia ja vanhoja ärsyttävyyksiä on karsittu. Mitään iPhoton kanssa tapahtunutta WAU-elämystä ei syntynyt, mutta hyvä fiilis tästä kuitenkin jäi.

Did you like this? Share it:

Loistava iPhoto 6

Uusi iLife 06-paketti on tehnyt todella hyvän vaikutuksen, vaikka en tähän mennessä ole päässyt testaamaan vasta kuin iPhotoa ja iWebiä. iWebistä en osaa vielä sanoa mitään, mutta ainakin iPhoto on todella paljon parempi kuin vanha 5-versio.

Tietokoneellani on n. 10 000 kuvaa, joista suurin osa on 3-6 megapikselin kokoisia. Koko kirjaston rullaaminen on silti todella nopeaa. Sitä ei voi käsittää ennenkuin näkee omin silmin. Kuvia voi muokata tai katsella koko ruudun tilassa ja vierelle saa halutessaan vielä vertailukuvan. Näin muokattavaa kuvaa on helppo verrata alkuperäiseen samalla kun tekee kopioon korjauksia. Valmiit tehosteet ovat myös näppäriä. Esim pehmennyksellä ja sävyjen korostamisella saa monista tylsistäkin kuvista näyttävän näköisiä. Ja kaikki tapahtuu parilla efektinapin klikkauksella!

Pinnan alla on varmasti vielä paljon kaikkea muutakin uutta, mihin en vielä ole ehtinyt tutustumaan. Uusi iLife on kuitenkin hintansa arvoinen jo pelkästään tämän iPhoton ansiosta. Tämä on Applea parhaimmillaan!

Did you like this? Share it:

5.1 surroundista 7.1 järjestelmään

Lisäsin joku aika sitten olohuoneen takaseinään kaksi kaiutinta lisää. Ennen äänentoistojärjestelmässäni oli vain yhdet takakaiuttimet, mutta nyt niitä on siis yhteensä jo neljä.

DVD-hyllystä oli jo pitkään löytynyt DTS ES ja Dolby Digital EX -levyjä, mutta en uskonut äänentoiston enää merkittävästi paranevan 5.1 tilasta ylöspäin mentäessä. Päätin kuitenkin kokeilla ja onneksi sen tein. Tilavaikutelma on nimittäin nyt huomattavasti parempi kuin ennen. Suosittelen! Kannattaa ainakin kokeilla omassa kotiteatterissa, jos kaiuttimia sattuu jäämään jostain pari yli ja oma vahvistin tukee noita kuvassa näkyviä äänitiloja.

Did you like this? Share it:

Kun aloittelija järkkäriin siirtyi

Siirryin tänään DSLR-aikaan hankkimalla Konica Minolta Dynax 5D -kameran. Jenkkilässä laite tunnetaan myös nimellä Konica Minolta Maxxum 5D. Netti on pullollaan tätä mallia ylistäviä arvosteluja, joten ei siitä sen enempää. Konica Minoltahan on myynyt kameraliiketoimintansa Sonylle, joten tämä oli viimeinen hetki ostaa näitä kameroita tällä arvomerkillä varustettuna 🙂

Jokainen voi nyt sitten tämän blogin kautta itse päätellä, että opinko tätä hienoa laitetta käyttämään ja opinko ylipäätään lisää valokuvauksesta. Tähän asti olen kuvaillut lähinnä hupimielessä, mutta nyt tavoitteet on ainakin pienen askeleen korkeammalla.

To be continued…

Did you like this? Share it:

XBOX 360 ja HDTV

Nyt on tullut testattua Xympyrää jo monen eri näyttötyypin kanssa. Perustietona mainittakoon, että XO on suunniteltu käytettäväksi 1280×720 HDTV-resoluutioon kykenevän näyttölaitteen kanssa. Tämän tarkkuuden saa käyttöön vain komponenttikaapelilla ja VGA-kaapelilla. Premium-paketissa tulee mukana komponenttikaapeli, mutta kaapelissa on pieni kytkin, jolla sen saa toimimaan myös huonompana komposiittikaapelina. Kannattaa siis tarkistaa, että kytkin on oikeassa asennossa! Veikkaan, että melko moni perhe katselee tälläkin hetkellä täysin turhaan huonoa pelikuvaa kalliista taulu tv:stä.

Tässä omat kokemukseni huonoimmasta parhaimaan kouluarvosanoilla kuorrutettuna.

1. Perinteinen 29″ kuvaputki-TV (komposiitti-kaapeli)
Kuvanlaatu on tietysti aluksi ihan säväyttävä, jos on ennen pelannut vain Pleikkari kakkosella ja komposiitti-kaapelilla. Todellisuudessa kuvanlaatu on kuitenkin täyttä sutta ja sekundaa. Värien rajat väreilee ja todellisesta edistystä vanhasta konsolisukupolvesta on vaikea huomata, koska resoluutio on maksimissaankin 720×576. Ei uutta XBOXia ole tällaiseen käyttöön tarkoitettu!
Arvosana: 6

2. Litteä 17″ LCD tietokonemonitori (VGA-kaapeli)
XBOXin asetukista saadaan käyttöön näytön oma natiiviresoluutio (1280×1024) ja kuva on sen mukainen! Kuva on todella terävä ja värit ovat kirkkaat. Tämä on halpa tapa päästä nauttimaan HDTV-viihteestä ilman kalliita sijoituksia uuteen näyttöön. Ongelmana on kuitenkin, että vain harvat pelit osaavat näyttää kuvan oikeissa mittasuhteissa tällaisella näytöllä. Monet pelit venyttävät kuvan pystysuunnassa koko ruudun kokoiseksi ja kuvasta tulee kuin venytetty purukumi. Toiset pelit taas tiputtavat resoluution 640×480 tasolle, jotta kuvasuhde pysyisi oikeana. Hyödyn saaminen tästä yhdistelmästä on siis pelikohtaista ja kokemusteni mukaan melkoista arpapeliä. Jotkut pelit kuitenkin toimivat oikein eli jättävät ruudun ylä- ja alaosaan mustat palkit ja säilyttävät terävän resoluution. Tällaisten pelien pelaaminen on täyttä herkkua näinkin pienellä näytöllä (katsotaanhan monitoria huomattavasti lähempää kuin televisiota). Näytön sijoittaminen olohuoneen pöydälle saattaa tosin aiheuttaa ongelmia. Ja muissa huoneissa tuskin taas on Dolby Digital äänentoistoa…
Arvosana: 5 tai 8 (riippuen pelistä)

3. Perinteinen 21″ kuvaputkimonitori (VGA-kaapeli)
Resoluutioksi voi valita minkä vain haluaa, koska kuvaputkimonitorilla ei ole varsinaista natviiviresoluutiota. Itse valitsin kokeiluiden jälkeen XO:n natiivin 1280×720 tarkkuuden. Perinteisessä kuvaputkimonitorissa kuvaa voi venyttää ja litistää, joten kuvasuhteen saa aina oikeaksi. Kuvanlaatu on todella hyvä! Ainoa huono puoli on jättimäisen monitorin sijoitusongelma.
Arvosana: 8

4. Litteä 32″ LCD taulu-TV (komponenttikaapeli)
Testit tekivät kyllä vaikutuksen niihin, jotka eivät ennen olleet nähneet XO:n HDTV-kuvaa. Itselleni tämä ei tuonut enää uusia elämyksiä monitoritestien jälkeen. Iso kuva on tietysti parempi ja sijoitusongelmat katoavat. Näytön natiiviresoluutio oli 1366×768.
Arvosana: 9

5. Litteä 42″ Plasma-TV (komponenttikaapeli)
Isompi koko ja väreiltään ja kontrastiltaan LCD:tä realistisempi plasmatekniikka hoitavat pisteet kotiin. Tosin ihan jokaiseen kämppään ei välttämättä näin jättimäinen TV enää sovi. Vaikutelma oli todella erinomainen ja peli-ilta venyi pitkäksi. Yllättävän pitkään tuli myös tuijotettua musiikkisoittimen visualisoijaa.. johtui ehkä osin peli-illan virvokkeista 🙂 Tämän näytön natiiviresoluutio oli 1280 x 768.
Arvosana: 10

Did you like this? Share it: