Mopon hankinta ja rekisteröinti Thaimaassa, osa 1

Jos olet farangina (=länsimaalaisena) Thaimaassa ja haluat rekisteröidä hankkimasi mopon omiin nimiisi, kannattaa varautua suhteellisen rankkaan paperityöhön. Tässä oma tarinani mopon hankinnasta.

1. Mopon hankinta

Tämä vaihe on tietysti helppo. Itse ostin käytetyn mopon facebookin kautta löytämäni myynti-ilmoituksen kautta, joten kauppa oli yksinkertainen. Minä annoin rahat ja mopon myyjä antoi mopon + vihreän omistajan kirjan. Tuo vihreä vihkonen on muuten tärkeä juttu ja ilman sitä ei kannata mopoja ostella.

kuva

Lisäksi ostajan ja myyjän pitää allekirjoittaa pari paperia, mutta kerron niistä myöhemmin lisää. Itsekin hoidin paperityöt vasta myöhemmin kauppojen teon jälkeen.

Yksi asia, johon kannattaa myös kiinnittää huomiota on tietysti menopelin hinta. Itse ostin tämän mopon melkeinpä sokkona tarkistamatta edes mallia tai hintatasoa mistään 🙂 Noh, hinta oli vain 23 000 batia, joten kovin paljon kaupoista ei voinut tulla takkiin.

Uusien Hondien hintoja voi vakoilla vaikka täältä (ei tosin sisällä kaikkia malleja): http://www.motorcycle.in.th/staticpages/index.php/Honda_Motorcycle_Price_List

2. Residence certificate

Seuraavaksi farangi tarvitsee todistuksen siitä, että hänellä on pysyvä asunto Thaimaassa. Mitään työlupaa tai sellaista ei tarvita, pelkkä vuokrasopimus ja turistiviisumi riittää.

Proof of residence -paperin saa Immigrationista. Itse hain sitä Chiang Main toimistosta, joka on älyttömän täynnä porukkaa joka ainoa päivä.

Ensin haettiin hakemuspaperi tiskiltä (tai fiksummat varmaan lataa sen valmiiksi täältä) ja täytettiin se.

2013-02-26 12.47.50 pm

Tämän jälkeen seistiin puolisen tuntia jonossa, josta saa:

– Valokopiot passista (etusivu, viiisumisivu + maahansaapumisleima)
– Valokopiot vuokrasopimuksesta (pitää olla vakkari asunto, jos haluaa todistuksen)
– Valokuvat hakemukseen

Tämänkin vaiheen voi tietysti helposti ohittaa, jos hommaa nuo asiat jo valmiiksi ennen kuin marssii immigrationiin.

Sitten kiikutetaan hakemus, valokopiot ja valokuvat sille samalle tiskille, josta hakemuspaperi alun perin haettiin. Sen jälkeen virkailija ottaa paperit vastaan ja kertoo missä vaiheessa kaikki on valmista. Itse sain muistaakseni paperit muutaman tunnin odottelulla. Noutovaiheessa piti paperista maksaa vielä 500 bathin maksu. Itse maksoin 1000 batin setelillä ja vaihtorahoja en olisi saanut takaisin pyytämättä niitä virkailijalta uudelleen 🙂

Mutta tarina ei pääty tähän… se jatkuu seuraavassa jutussa 🙂

Did you like this? Share it:

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.