Kaljakellunnan syntyhistoria

kellukuvaTämä teksti on julkaistu aiemmin lähes samassa muodossa omalla Facebook-sivullani. Haluan jakaa tämän myös täällä Lunki-blogissa, koska se on hyvä esimerkki tarinasta, jollaisia täällä olisi tarkoitus julkaista lisääkin. Päivitän tätä juttua aina kun aihetta siihen ilmenee.

Jos joku on kiinnostunut kuulemaan asiasta haastattelun muodossa niin Yle Areenasta voi kuunnella allekirjoittaneen radiohaastattelun vuodelta 2014: http://areena.yle.fi/radio/2345198.

Lyhyt paikallisuutinen vuodelta 2016 löytyy Vantaan Sanomista: http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/417113-joessa-kaljakellutaan-taas-nain-kaikki-alkoi


Kaljakellunnan syntyhistoria

Kaljakellunta on tapahtumana paisunut ja vakiintunut sellaiseksi ilmiöksi, että sen alkuhistorian taltioiminen johonkin muotoon lienee ihan perusteltua. Ja pitäähän jälkipolvillekin jäädä jotain ihmeteltävää 🙂

Jos joku muu muistaa yksityiskohtia mitä en ole tähän kirjoittanut niin kommentoikaa! Muutenkin juttu on kirjoitettu vain omasta näkökulmastani ja kaikkien muidenkin muistot olisi kiva kirjata ylös.

Taustoja

Olen itse osallistunut lähes jokaiseen Kaljakelluntaan sen historian alusta asti. Olen ollut tapahtumassa mukana veneellä vuosina 1997-2008 sekä 2013 ja 2017. Kuivin jaloin rannalta katselijana olin vuosina 2009-2011 ja 2014-2016. Vain vuosi 2012 jäi kokonaan väliin, koska silloin olin kaverin polttareissa. 

Olen siis ollut 14 kertaa kellumassa veneellä ja kuusi kertaa rannalta katselijana. Tältä pohjalta voin sanoa tuntevani tapahtumaperinteen historian melko hyvin.

Perustin myös tapahtuman alkuperäisen nettisivun vuonna 2000. Sivusto uudistettiin vuonna 2003 ja silloin sinne avattiin myös avoin keskustelualue. Sivuille lisätiin myös valokuvia sekä turvallisuusvinkkejä. Uuden sivuston toteutukseen osallistui muutamia vapaaehtoisia henkilöitä. Graafinen suunnitelma tuli yhdeltä, keskustelupalstan toteutus toiselta jne.

Luovuin nettisivuston ylläpitämisestä ja kaljakellunta.com domainista vuoden 2005 kellunnan jälkeen, koska tapahtuma oli silloin paisunut jo niin isoksi, että pelkäsin sen jo aiheuttavan ongelmia nettisivusta vastaavalle taholle. Myös roskaongelma oli paisunut niin isoksi, että koin parhaaksi antaa viestikapulan eteenpäin uusille porukoille, jotka ottaisi tiedotushommat hanskaan vähän paremmalla asenteella.

Uudet ylläpitäjät löytyi nopeasti ja he ottivat tehtävän myös vakavammin kuin me alkuperäiset kellujat. Uudet kaverit yrittivät mm. puuttua roskaamisongelmaan hankkimalla kelluntaan roskiksia ja parantamaan turvallisuutta mm. joelle virittettävillä turvanaruilla. Kyseiset kaverukset eivät toimineet eivätkä esiintyneet tapahtuman järjestäjinä vaan ns. vapaaehtoisina “kellunta-aktivisteina”. Koko kelluntaperinteen ideanakin on aina ollut, että sillä ei ole virallista järjestäjää vaan kyseessä on vapaamuotoinen ja avoin kokoontuminen joella.

Mutta kuinkas kävikään… Vuonna 2009 olin todistajana oikeudenkäynnissä, jossa nämä sivuston uudet ylläpitäjät / kellunta-aktivistit olivat syytettynä tapahtuman luvattomasta järjestämisestä.

Tuo oikeudenkäynti oli täysin päätön sillä sivuston uudet ylläpitäjät olivat sulkeneet sivuston heti kun poliisi sitä pyysi. Syytteet koskivat vuoden 2008 tapahtumaa ja tässä vaiheessa jo 2009 kelluntakin oli jo toteutunut ilman, että nettisivu enää edes oli pystyssä. Tapahtuman tiedotusasiat oli tuossa vaiheessa jo siirtyneet kokonaan Facebookiin eikä virallisella Kaljakellunta-sivustolla ollut enää mitään tekemistä tapahtuman toteutumisen kanssa.

Syytetyt olivat ainoat henkilöt, jotka olivat yrittäneet tehdä Kellunnasta vähän ongelmattomamman. Mukava palkinto joutua oikeuteen yleishyödyllisestä aktiivisuudesta. Noh, nuo syytteet tietysti kaatui oikeudessa. Suomessa saa siis edelleen kokoontua ja kokoontumisista saa myös kirjoittaa nettiin. Onkohan yhtään roskaajaa tai oikeasti lakia rikkonutta henkilöä koskaan yritetty rangaista toilailuistaan?

Nettisivun sulkeminen ja sen ylläpitäjien jahtaaminen oikeusteitse johti tietysti siihen, ettei kukaan enää halunnut tuota vastuuta itselleen ottaa. Kaljakellunta.com -domain vie nykyään jollekin mainossivulle, joten turvallisuus- tai siivousvinkkejä on sieltä turha etsiä. Myös tapahtuman siivousvastuu jäi tämän episodin myötä Vantaan ja Helsingin kaupunkien itse toteutettavaksi. Kävin itsekin keskustelemassa tuosta aiheesta vuonna 2010 kaupunkien edustajien kanssa: http://digitaalinenelama.com/?p=5131

Vuoden 2011-2012 tienoilla Kaljakellunnan siivousta yritettiin hoitaa ainakin osittain vapaaehtoisvoimin. Tämä “Kaljakellunnan siivousryhmä” ilmeisesti onnistuikin jollain tavalla tavoitteessaan sillä ryhmän vetäjälle myönnettiin Vuoden kaupunkiteko -palkinto. Itse en ole kyseiseen ryhmään osallistunut.

Mutta palataanpa nyt ihan sinne perinteen alkujuurille, jonka takia tätä juttua aloin kirjoittamaankin…

1990-luku

Kaljakellunta ei syntynyt tyhjästä eikä se myöskään ollut ensimmäinen “olutperinne”, jonka kellumisen aloittanut porukka sai aikaiseksi. Ennen Kaljakelluntaa sama porukka ravasi kerran vuodessa metsässä kahden yön virkistymisretkillä. Kyseinen “metsäreissuperinne” sai alkunsa vuonna 1991 ja kesti kymmenisen vuotta. Olin itse noissakin mukana jokaisella reissulla lukuunottamatta ensimmäistä eli vuoden 1991 sessiota. Joka vuonna tapahtumalle annettiin eri nimi. Näitä nimiä oli mm. Ekotrippi, Menninkäisfestarit, Lullalystit, Professorien palaveri, Erätulilla, Kuudes savotta, Palvin paistatus, Reiska seiska, Naisten kymppisäkki, Yhdestoista käsky jne.

Metsäreissun idea oli pitkälti sama kuin Kaljakellunnassa eli kuka tahansa sai osallistua, kunhan ei tullut häiriköimään ja osasi viedä metsästä roskansa mennessään. Parhaimpina vuosina metsäpippaloihin osallistui yli 100 henkilöä eli sen suosio kasvoi tiettyyn pisteeseen asti vähän samalla tavalla kuin myöhemmin Kaljakellunnan. Metsäperinne kuitenkin hiipui vuosituhannen vaihteessa.

Vaikka metsäreissut ja Kaljakellunta olivatkin erillisiä ja erilaisia tapahtumia, oli niiden taustalla sama kaveriporukka ja ideologia siitä, että hauskaa voisi pitää muutenkin kuin tupakansavuisissa ja kalliissa baareissa notkumalla. Ja uusiin ihmisiinkin tutustuu mukavammin kaikille avoimissa ilmaisissa ulkoilmatapahtumissa olutta siemaillen. Jos tällaisia tapahtumia ei ole tarjolla, ne pitää itse kehittää!

Idean synty

Kaljakellunta järjestettiin ensimmäisen kerran 1997. Idea syntyi muistaakseni joidenkin juhlien jälkeen, kun olimme kavereiden kanssa kävelemässä joen rannassa. Krapula on tunnetusti oikealla tavalla hoidettuna aika luova olotila ja tuolloin monet kuningasideat saatiinkiin bileitten jälkeisinä aamuina porukalla. Kaljakellunta oli yksi niistä.

Tuohon aikaan kaveriporukkamme keskuksena toimi kahden kaverini asuttama vanha omakotitalo Rekolassa, Keravanjoen rannassa. Taloa kutsuttiin lempinimellä “Vokula”. Juhlat siellä olivat melko kosteita ja niihin osallistui valtavat määrät ihmisiä. Talo toimi myös kaveriporukan bändien treenikämppänä sekä yhteisenä hengailumestana. Talon sisuksissa hiotui mm. sellaiset timantit kuin “Nollat Taulussa” ja “CC Vokula 6000” (bändejä siis).

Myös vuosien 1996 ja 1997 Roskilde Festival -reissuilla oli suuri vaikutus siihen ketä Vokulassa juhli ja ketkä Kaljakelluntaperinnettä lähtivät luomaan. Mukana taisi olla henkilöitä Vantaalta, Helsingistä ja Espoosta. Porukkaan kuului sekä tyttöjä että poikia. Tästä ympäristöstä ja näistä ihmisistä Kaljakellunta sai alkunsa.

Kaljakellunnan alkuperäinen käsikirjoitus oli simppeli: Seuraavien juhlien jälkeen korkkaisimme aamuoluet joessa kelluen! Kelluntavälineeksi kävisi mikä tahansa ullakolta löytyvä puhallettava vene tai vaikka naapuritontilta napattu styroksinpala.

1997: Historian ensimmäinen Kaljakellunta

Annoimme tapahtumalle nimen “Keravanjoen Kaljakellunta”. Ideana oli siis kellua niin pitkälle, kuin joki päivän aikana veisi. Lopullisena tavoitteena oli mahtipontisesti “kellua mereen asti”. Kellunta -sana tosin osoittautui hieman harhaanjohtavaksi sillä joki ei kovinkaan monessa kohdassa virtaa niin paljoa, että siinä voisi liikkua pelkästään kellumalla. Melat oli siis pakollinen lisävaruste.

Ensimmäinen kellunta alkoi Vokula-talolta, Rekolan ja Päiväkummun välisen sillan (Laurintie) pohjoispuolelta. Heti alussa vastaan tuli koski tuon sillan kohdalla ja se piti ohittaa kävellen.

Kellunta päättyi lähelle Tikkurilaa. Muistaakseni vain pari kaveria pääsi Vernissa-talolle asti muiden jäädessä mattolaitureille Ohratielle. Ensimmäisen vuoden kelluntaan taisi osallistua seitsemisen henkilöä. Pitäisi varmaan kysyä kavereilta, että mikä se kokoonpano tarkasti oli… Erään solistin muistan ainakin pulikoineen joessa ilman mitään kelluntavälinettä eikä ne styroksitkaan tainneet kellumista kovin pitkälle kestää…

1998

Toinen kaljakellunta oli heti ensimmäisen tapahtuman jälkeen selviö. Älytön päähänpisto oli osoittautunut niin hauskaksi, että se oli aivan pakko ottaa uusiksi! Startti oli tuttuun tapaan Vokula-bileitten jälkeisenä aamuna. Vuoden 1998 kelluntaan osallistui suunnilleen kaksinkertainen määrä osallistujia eli n. 15 tai ainakin yli 10. Starttipaikaksi valittiin Laurintien sillan eteläpuoli, jolloin vältettiin alkutaipaleen koski. Päätöspaikka oli Vernissa-talo, jonne tällä kertaa taisikin päästä huomattavasti isompi määrä kellujia.

Toisen onnistuneen kaljakellunnan jälkeen oli entistä selvempää, että tästä tulisi jokavuotinen perinne. Muistikuvat näistä ensimmäisistä vuosista on hieman hataria, mutta sen muistan, että jompi kumpi kahdesta ensimmäisestä kellunasta oli todella sateinen ja kylmä. Se ei kuitenkaan estänyt hauskanpitoa vaan päinvastoin antoi oman extreme-lisänsä muutenkin hulluun tempaukseen.

1999

Vuosi 1999 on ensimmäinen, josta itselläni on tallessa valokuvamateriaalia. Voisin lisätä niitä jonnekin albumiin, mutta ensin pitäisi kysyä lupa niissä kuvissa näkyviltä ihmisiltä… (Korjaus: Vuoden 1998 kuvat löytyi ja ne on jutun lopussa).

Kolmanteen kaljakelluntaan osallistui taas n. kaksinkertainen määrä edelliseen vuoteen verattuna eli pari-kolmekymmentä. Starttipaikaksi valittiin Heurekan ranta Tikkurilassa. Reitti-idea alkoi muokkautua sellaiseksi, että joka vuosi kellunta alkaisi siitä mihin se edellisenä vuonna oli päättynyt. Lopullisena tavoitteena oli edelleen päästä merelle asti. Vuoden 1999 kellunta päättyi Suutarilan tienoille (nurmialue siinä joen itäpuolella).

2000

Vuonna 2000 varasin kaljakellunta.com -domainin ja avasin tapahtumalle nettisivun. Sivu oli naurettavan simppeli. Siinä oli vain yksi tai kaksi kuvaa vuoden 1999 kellunnasta ja lyhyt selostus tästä hassusta tempauksesta. Se kuitenkin riitti puskaradion kasvattamiseen oman kaveriporukkamme ulkopuolelle.

Neljännen kaljakellunnan reitti oli erilainen kuin koskaan ennen tai sen jälkeen. Startti tehtiin Kehä 3:n Kesoililta (taitaa nykyään olla joku muu huoltoasema, mutta siis siinä Niittytien päässä). Huoltoasemalla oli helppo täyttää veneet paineilmalla. Reitti päättyi Tapaninvainiolle eli kyseessä taisi olla koko kelluntahistorian lyhyin reitti.

2001

Viides kaljakellunta oli ensimmäinen, jolloin rikottiin medianäkyvyyden raja. Iltasanomat teki tuolloin jutun Kaljakellunnasta, johon osallistui jo useita kymmeniä ihmisiä. Startti tapahtui Keravanjoen ja Vantaanjoen risteyksestä ja päättyi Pikkukoskelle. Tässä vaiheessa kävi myös selväksi, että pidemmälle ei jokea pitkin pystyisi kulkemaan, koska Pikkukosken jälkeen edessä oli vaarallisia kivikoita ja koskia.

2002

Vuonna 2002 tehtiin poikkeuksellinen päätös. Koska Pikkukoski oli osoittautunut kaikkien kelluntojen lopulliseksi päätöspaikaksi, päätettiin peruuttaa taaksepäin ja siirtää reitti kokonaan Vantaanjoelle. Starttipaikaksi valittiin Kuninkaantie Vantaankoskella. Reitti osoittautui kuitenkin kelluntaa ajatellen huonoksi sillä joki oli koko reitin todella leveä ja suora. Tällaista reittiä oli vähän tylsä kellua. Niinpä 2002 kaljakellunta jäi ainoaksi vuodeksi, jolloin kyseistä reittiä kelluttiin.

Tähän kuudenteen kelluntaan osallistui viitisenkymmentä henkilöä / venekuntaa. Joen vartta kulki myös yksi porukka jeepillä roskia keräten. Kuvia tästä vuodesta on jo aika paljon. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, jolloin tapahtumaan osallistui melkoisen paljon ihmisiä, joita me perinteen alullepanijat emme edes tunteneet.

2003

Vuonna 2003 liikkeelle päätettiin lähteä perinteen alkuperäisistä maisemista. Startti päätettiin kuitenkin siirtää Laurintieltä Koivukylän ja Päiväkummun väliselle “valkoiselle sillalle”, koska siellä oli paremmin tilaa isolle osallistujamäärälle.

Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun kaljakellunnasta tehtiin video. Videon tekivät lakkautetun Moon TV:n entiset työntekijät. Video saatiin myös editoitua valmiiksi, mutta sitä ei koskaan julkaistu missään muualla kuin koulutyönä tekemälläni Kaljakellunta CD-ROMilla. Rompulla oli videon lisäksi valokuvia, tapahtuman historiikki ja turvallisuusvinkkejä.

En nyt osaa sanoa oliko tässä tapahtumassa kymmeniä vai jopa yli sata osallistujaa, mutta melkoinen määrä porukkaa siellä oli. Päätöspaikkana toimi perinteisesti Vernissa-talo.

2004

Kahdeksas Kaljakellunta starttasi taas Heurekan rannasta. Päätöspaikka oli Kirkonkylänkoskella. Itselläni ei ole kovinkaan paljoa muistikuvia tästä vuodesta. Sitä samaahan se kuitenkin aina on ollut eli varmaan kivaa oli 🙂

2005

Yhdeksäs Kaljakellunta lähti Vantaanjoen ja Keravanjoen risteyksestä ja päättyi pikkukoskelle. Tämä vuosi oli siis se, jolloin porukkaa oli joessa niin älyttömästi, että päätin luopua nettisivuston ylläpidosta. Mutta nämä asiathan tulikin jo kerrottua tuolla jutun alussa.

Vuodesta 2006 eteenpäin asiat onkin listattu Wikipediaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaljakellunta

Disclaimer / Loppusanat:

Allekirjoittanut ei suosittele alkoholin liiallista nauttimista vesillä. En myöskään hyväksy roskaamista, luonnon tärvelemistä tai muitakaan laittomuuksia. Kaljakellunta on nykyään täysin eri luokan tapahtuma kuin se minkä me kaveriporukalla vuonna 1997 polkaisimme käyntiin. Itse en ole ollut enää vuosiin mukana keskustelemassa tapahtuman päivämääristä tai muistakaan sen toteutumiseen liittyvistä asioista.

Kaljakelluntaa voi mielestäni luonnehtia uudenlaiseksi yhteisölliseksi tapahtumaperinteeksi. Sen 20-vuotisen historian aikana ei ole sattunut yhtään vakavaa loukkaantumista eikä suureksi onneksi myöskään hukkumista. Pelkään kyllä, että jonain vuonna jompi kumpi näistä saattaa tapahtua. Toivottavasti silloinkin muistetaan, että Suomi on vapaa maa ja jos joku haluaa hypätä jokeen niin sitä ei ainakaan vielä (onneksi) voida lailla kieltää.

Haluan vielä kerran muistuttaa nykyisille ja tuleville kellujille turvallisuuden ja hyvän meiningin merkityksestä. Roskaaminen on pöljää – loukkaantuminen ja hukkuminen totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla.

 

– Mikko Kiuru


Linkkejä aiheeseen liittyen:

Kaljakellunta-oikeudenkäynnnin puolustusasianajaja (nyt jo edesmennyt) Ville Oksanen kirjoitti oikeudenkäynnistä aikoinaan lehdistötiedotteen:
http://www.turre.com/voitto-kaljakellujien-yllapito-vapautetttu-syytteista-vantaan-karajaoikeudessa/

(Kellunta-oikeudenkäyntiä Ville kuvaili yhdeksi uransa tärkeimmistä saavutuksista. Ville ajoi monia muitakin tärkeitä asioita ja oli myös allekirjoittaneen arvostama ihminen. Tavatkaamme myöhemmin ja nostakaamme maljat siellä jossain!)

—–

Kaljakellunta-aiheiset sivut, jotka on julkaistu alkuperäisen sivuston sulkeuduttua: http://www.kaljakellunta.org

—–

4.8.2014 – Vantaan kaupunginmuseo ja Kaljakellunta kohtaavat: http://muistaakseni.blogspot.fi/2014/08/museo-kelluu.html

12.10.2014 – Kaljakellunta kelpaa jo museoon (Helsingin Uutiset): http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/325901-tiesitko-taman-kaljakellunta-kelpaa-jo-museoon

31.7.2015 – Uutinen lupa / järjestäjä / siivous / vastuu -ongelmiin liittyen: http://yle.fi/uutiset/vantaa_kielsi_vessat_kaljakellujilta/8194030

31.7.2015 – Saman aiheen jatkoa: http://yle.fi/uutiset/kaljakellujien_vessatarpeet_tyydytetaan_sittenkin/8195841

1.8.2015 – Omia valokuviani vuoden 2015 Kaljakellunnasta: http://lunki.fi/?p=205

2.8.2015 – YLE uutisoi kellunnasta näin: http://yle.fi/uutiset/tuhannet_saapuivat_kumivenein_ja_ilmapatjoin_tamanvuotiseen_kaljakelluntaan__video/8197244

26.8.2015 – Kaljakellunta taas YLEN uutisissa:
Vantaa heltymässä kaljakellujille – ottaa harteilleen roskat ja vessat?

29.8.2015 Vantaan Sanomat lööpittää:
lehti

 

 

 

 

 

2016: Kirjoitin ylös tuoreita (2016) ajatuksia Kaljakelluntaan liittyen: http://lunki.fi/kaljakellunta-2016/

2017 – Naputtelin vähän lisää tarinaa 20-vuotisen Kaljakellunnan kunniaksi:
Kaljakellunta 1997-2017, osa 1
Kaljakellunta 1997-2017, osa 2
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7

3.8.2017: Vantaan Sanomat: Kaljakellunta tuo tuhannet lillumaan Keravanjokeen – “Samanlaista tapahtumaa saa etsiä”

Did you like this? Share it:

Tarinoiden äärelle

Lunki.fi sivuilla tullaan jatkossa julkaisemaan tarinoita erilaisista projekteista sekä niiden tiestä ideasta toteutukseen. Tarinat voidaan kertoa esimerkiksi haastattelujen muodossa.

“Projekti” sanalla tarkoitetaan tässä yhteydessä laajasti mitä tahansa ilmiötä, joka on saanut alkunsa ideasta ja kulkenut jollain tavalla mielenkiintoisen matkan tyhjästä todellisuuteen. Aihe voi olla pieni tai suuri, paikallinen tai globaali. Rajaa ei myöskään vedetä kaupallisten ja yleishyödyllisten aiheiden välille.

Tiedätkö jonkun tällaisen aiheen, jonka taustoista olisi mielenkiintoista kuulla lisää? Vinkkejä voi antaa sähköpostilla tai tämän jutun kommenttiosioon.

Esimerkki Cineout-blogin puolella tehdystä haastattelusta:
KinoKivinokka – interview

Eli vähän tällä idealla siis lähdettään liikkeelle täällä Lunkissakin.


Did you like this? Share it:

Muutama sana ideasta

Joskus päähän putkahtavat ideat ovat sellaisia, että ne eivät millään tavalla liity oman yrityksen tai työpaikan toimintaan. Tällaisia visioita tekisi kuitenkin joskus mieli lähteä toteuttamaan tai ainakin ideoimaan eteenpäin. Lunki on tällaisten hankkeiden hautomo. Suurin osa ideoista jää aina idea-asteelle, mutta joistain saattaa syntyä ihan oikeita projekteja.

Tässä vaiheessa Lunki on pelkästään tämä nettisivu, joka toimii lähinnä allekirjoittaneen henkilökohtaisena blogina. Myöhemmin tästä saattaa kuitenkin kehittyä jotain vähän laajempaakin toimintaa.

(juttua päivitetty 2.3.2017)

Did you like this? Share it:

Täysi-ikäinen Kaljakellunta 2014

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 3.8.2014 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Ja näin on taas yksi Kaljakellunta onnistuneesti takana. Kukaan ei tänäkään vuonna hukkunut eikä ilmeisesti muutakaan vakavaa sattunut. Roskaa varmaankin jäi taas rannoille, mutta tähän täytyy heti todeta, että tapahtumaa pitkään seuranneena olin yllättynyt siitä, ettei sotku ollut starttipaikalla läheskään niin paha kuin joskus aiempina vuosina.

Ehkäpä roskalavat ja siivouspartiot tekivät tehtävänsä entistä paremmin? Vai olisiko osallistujat jo tunteneet vastuunsa paremmin? Vaikea sanoa, mutta harvoin starttipaikka on näyttänyt näin siistiltä klo 17:20 Kaljakellunnan iltapäivänä. Ja nyt sentään tehtiin kaikkien aikojen kävijäennätys!

Tietysti kun tällaisen kommentin menee sanomaan niin heti löytyy tuhatpäinen joukko ihmisiä, jotka pystyvät vedenpitävästi todistamaan sen kuinka Kaljakellunta on (jälleen kerran) tuhonnut Suomen arvokkaimman lohijoen kamalalla ympäristökatastrofiin verrattavalla terrorismilla. Eli ehkä parempi jättää tämä aihe sikseen. Ongelmia varmasti aiheutui ja se on kaikilla tiedossa. Ainoa mihin aikaa kannattaa mielestäni käyttää, on miettiä miten haittoja voidaan jatkossa vähentää vielä entisestään.

Aikuistuuko 18-vuotias Kaljakellunta?

Nyt kun kaljakellunta-perinne on kasvanut aikuiseen 18 vuoden ikään, on ehkä muutenkin syytä viettää tovi erilaisten kehitysajatusten äärellä. Jatkuuko perinne entiseen tapaansa tästä eteenpäinkin keräten vuosi vuodelta lisää osallistujia? Joudutaanko tapahtuma kenties jossain vaiheessa jakamaan usealle päivälle, jotta kaikki mahtuisivat jorpakkoon ilakoimaan? Voisiko tapahtumaa kehittää vähitellen johonkin virallisempaan suuntaan?

Kaljakellunnalla ei ole koskaan ollut virallista järjestäjää, joten sen kehittäminen johonkin tiettyyn suuntaan voi olla haastavaa. Silti tapahtuma on kasvanut niin järjettömiin mittasuhteisiin, että asiasta on pakko käydä jotain keskustelua. Tässä oma korteni kekoon ja keskustelun avaus aiheesta.

Mallia muualta?

Espanjassa on jo 30 vuoden ajan järjestetty Transsegre-tapahtumaa, joka on kaksi päivää kestävä joki-/kelluntatapahtuma. Sivusto on katalaanin kielinen, joten kielitaidoton joutuu ottamaan siitä selvää Google Translatorin avulla.

Transsegre is the most important festival known around the Lands of Lleida has become almost a collective summer festival that takes place in the town of Balaguer.

Heat, water, rampant imagination and a festive atmosphere are the main ingredients of this festival, a celebration that claims the natural recovery of the river by a decrease crazy and competitive each year brings together more enthusiastic participants of the original buildings craft.

The race lasts two days crazy. The first part of the tour begins Saturday afternoon in an atmosphere of joy. The boats leave Camarasa reservoir and begin the descent to the beach calm waters of St. Lawrence.

At night, the park Transsegre every year is a big party entertained with a show that opens Transsegre, and a great concert that lasts until dawn.

Sunday, the festival continues water. At ten in the morning, participants came to fruition Saturday, struggling with the aftermath, leaving the rush of Partidor Gerb, and make a journey of more than four kilometers to finish again Balaguer.

Everyone participates in the celebration, because while boaters make efforts to finish the race, and the accompanying large audience with fun entertainment groups that are shorter waiting from land.

Eli kyseessä on ilottelu, jossa kuljetaan jokea pitkin kahden päivän ajan ja samalla reitin varrella järjestetään musiikkitapahtumia ym. ohjelmaa. Kuvagalleriaa selaamalla ja videoita katselemalla selviää, että yhtymäkohtia tämän tapahtuman ja Kaljakellunnan välillä on paljon. Erojakin tietysti on ja suurimpana varmasti se, että Transsegre on jo kauan sitten tehnyt muuntautumisen epävirallisesta ilottelusta viralliseksi tapahtumaksi. Sivuston alalaidasta löytyy kunnioitettava rivi (ilmeisesti) virallisten tukijoiden logoja:

Vaikka tolkuton sääntelypolitiikka tekeekin Suomesta täysin poikkeuksellisen kieltolandian niin voitaisiinko tässä asissa toimia samalla tavalla kuin muualla EU:ssa? Voitaisiinko Kaljakellunnalle muodostaa jonkunlainen voittoa tavoittelematon organisaatio, jota tukisivat erilaiset tahot? Viime aikoina uutisoidut överisääntelyt huomioon ottaen epäilen tätä vahvasti. Enkä oikeasti tiedä miten tuo Transsegre-tapahtuma on tarkalleen ottaen organisoitu ja onko järjestäjät vapautettu vastuusta mahdollisissa loukkaantumis- tai hukkumistilanteissa. Selvitettäviä asioita olisi varmasti paljon.

Transsegre järjestetään maassa, jossa viinit ja muutkin viinakset voi ostaa ruokakaupasta ja alaikäisillekin tarjotaan viiniä. Kannabistakin saa vapaasti kasvattaa ja käyttää. Kulttuurierot tämän maan ja meidän oman kieltolandian välillä ovat siis suuret. Viime kesänä kävin Barcelonassa ulkoilmaelokuvatapahtumassa ja sinne sai mennä oman picnic-korin kanssa tai halutessaan juomat sai ostaa alueen myyntipisteestä. Koko tapahtuma-alue oli anniskelualuetta eikä omien juomien ja ostettujen välille rakennettu keinotekoisia aitoja. Tältä pohjalta voi tuntua mahdottomalta, että näiden kahden EU-maan välillä voisi olla mitään yhteistä – varsinkaan alkoholipitoiseen tapahtumaan liittyen.

Toisaalta Kallio Block Partyn ja Ravintolapäivän tapaiset happeningit herättelevät toivoa siitä, että Suomessakin voitaisiin olla menossa avoimempaan suuntaan tapahtumakulttuurisssa. Pysyköön sääntelyneuroosin omaavat virkaintoilijat niissä kaupallisissa tapahtumissa eväskoreja kyttäämässä ja vapautetaan pienimuotoisemmat voittoa tavoittelemattomat tapahtumat kukkahattutätien ikeestä! Miten olis?

Muutoshalukkuutta vai muutosvastarintaa?

Mutta ennen kuin kirjoituksen aihe menee ihan sivuraiteille niin palataan sen aikuistumis-kysymyksen juurelle: Halutaanko, että Kaljakellunta jatkuu kuten tähänkin asti ns. villinä kokoontumisena vai tulisiko sitä yrittää yhteisesti kehittää johonkin suuntaan?

Voisiko Kaljakellunta-perinteestä oikealla tavalla kehittämällä muodostua Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhteinen kesätapahtuma, josta olisi huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa? Voisiko Kaljakellunnasta tulla yksi pääkaupunkiseudun matkailun vetonaula ilman että sitä säädeltäisiin ja holhottaisiin pilalle? Mielestäni tähän voisi pyrkiä. Onhan Kaljakellunta jo nyt ulkomaita myöten tunnettu tapahtumaperinne eikä Suomesta löydy varmaan enää ainuttakaan ihmistä, joka ei tietäisi siitä. Tällaisen tietoisuuden luominen paikalliselle tapahtumalle ei taatusti ole helppoa tai halpaa.

Missä tästä asiasta voisi käydä avointa keskustelua? Kaljakellunnan virallinen sivusto suljettiin poliisin pyynnöstä jo vuonna 2008, joten ainoa foorumi keskusteluille taitaa olla sosiaalinen media. Jonkun pitäisi vaan uskaltaa tehdä avaus aiheesta. Vantaa? Helsinki? Panimoliitto? Batman?

P.S. Ylen Aikainen kävi haastattelemassa allekirjoittanutta Kaljakellunnan historiaan liittyen. Haastattelun voi kuunnella täältä:
http://areena.yle.fi/radio/2345198.

Tuo haastattelu tehtiin tämän kirjoitukseni pohjalta: Kaljakellunnan syntyhistoria (linkki ja sen takana oleva juttu päivitetty 7/2015)

Did you like this? Share it:

15. Kaljakellunta lähenee! Fear and loathing – Beerfloating!

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 23.7.2011 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Pian Keravanjoki ja Vantaanjoki täyttyvät taas iloisista kaljakellujista. Tapahtumaperinne on pitkä ja itselläni on siitä melkoisen perusteellinen kokemus. Tänä vuonna (kuten parina aiempanakin) tulen osallistumaan kelluntoihin korkeintaan rannalta käsin valokuvaajana. Omia tuttujani ei joessa enää taida lillua, joten tämäkin setä saa jäädä rannalle.

Turussa järjestettiin viikko sitten ns. Botellón-piknik, josta jäi myös jälkeen melkoinen sotku. Mediassa asiaa on käsitelty taas näyttävästi (esim näin). Keskustelu vastuun ja vapauksien tasapainosta saa varmasti taas kaljakellunnan jälkeen lisää vettä myllyyn. Toivon sydämestäni, ettei tämän vuoden kellunnassa tapahdu mitään niin suurta ylilyöntiä, että keskustelu keikahtaisi pahasti tuomitsevampaan suuntaan.

Tähän asti Keravanjoen Kaljakellunta (huom. tapahtuman alkuperäinen nimi) on roskaamiskritiikkiä lukuunottamatta saanut erittäin paljon positiivista näkyvyyttä lähinnä sen mainion (pähkähullun) perusajatuksen ja hyvän turvallisuushistorian takia. Ja kaikkein tärkeintähän tapahtumassa on aina ollut se ratkiriemukas positiivinen fiilis, jota ei oikeastaan voi ymmärtää ennenkuin itse jättää arkimurheet taakse ja astuu paattiin. Kaljakellunta on myös värikäs kaupunkitapahtuma, jota voi seurata myös rannalta. Tapahtuman perusluonteeseen on aina kuulunut myös, ettei sillä ole virallista järjestäjää ja ettei kukaan pyri hyötymään siitä taloudellisesti.

On ehkä turha toivoa, että mikään massatapahtuma voisi onnistua täysin ongelmitta, mutta ongelmien vähättely tai niiden sivuuttaminen olisi täysin pöljää. Onkin täysin käsittämätöntä, että vielä 2010 -luvulla joudutaan ihmisiä valistamaan siitä, ettei luontoa saa sotkea. Ja se ensimmäinen hukkuminen olisi sitten se kaikista pahin vitsaus, joka tapahtuessaan pilaisi ihan koko tapahtuman.

Haastankin kaikki nyt tiedotustalkoisiin! Kirjoittakaa blogeihin, Twitteriin ja Facebookiin! Tuomitkaa sotkeminen, mutta tehkää se positiivisella tavalla. Asioiden vastustaminen saa yleensä ne vain vahvistumaan. Toivotetaan kellujille turvallista matkaa ja pyydetään heitä korjaamaan jälkensä. Jos joku nakkaa roskia rannalle tai jokeen, siitä voi ja siitä tulee huomauttaa. Yleisellä asenneilmapiirillä voi olla yllättävän suuri vaikutus niihin hölmöimpiinkin kavereihin.

Pysytään pinnalla!

nimimerkillä,
– Pinnalla vuodesta 1997

Did you like this? Share it:

Kaupungit mukaan Kaljakellunnan suunnitteluun

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 21.10.2010 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Elokuussa kirjoittamani blogijutun jälkeen sain kutsun Helsingin rakennusviraston järjestämään kokoukseen, jossa oli tarkoitus pohtia Kaljakellunnan roskaamisongelmaa. Kokous pidettiin eilen ja tässä yhteenveto miittinkistä:

Ensinnäkin suuret kiitokset Helsingin rakennusvirastolle, joka järjesti tämän lämminhenkisen tapaamisen aiheen tiimoilta. Juuri tällaista lähestymistapaa peräänkuulutin silloin, kun Kaljakellunta.com -ylläpitäjät vedettiin oikeuteen.

Tapaamisessa oli mukana Helsingin rakennusviraston, Staran sekä Vantaan kaupungin viheralueyksikön edustajat. Lisäksi mukana oli “Kaljakellunnan siivousryhmä” -nimisen Facebook-ryhmän perustaja sekä minä.

Välihuomautus: Olen yksi alkuperäisistä Kaljakellunta-perinteen aloittajista. Olen osallistunut tähän mennessä jokaiseen kelluntaan alkaen vuodesta 1997, kahteen viimeiseen tosin rannalta käsin. Lähdin mukaan kokoukseen, koska sain kutsun ja koska olin itsekin tällaista lähestymistapaa viranomaisille ehdottanut. En edustanut kokouksessa Kaljakelluntaa vaan olin paikalla sen taustoja tuntevana yksityishenkilönä.

Kokouksessa käytiin ensin läpi tämän vuoden Kaljakellunnan kustannuksia. Ne nousivat Helsingin Rakennusviraston mukaan n. 30 000 euroon eikä mukaan ole vielä laskettu yksittäisiä pihojen yms siivouksia. Jätteen määräksi arvioitiin 4-6 lavallista. Suurin ongelma siivouksissa oli ympäriinsä sinne tänne levinneiden roskien kerääminen maastosta. Vantaan edustaja puolestaan kertoi Kellunnan aiheuttavan Vantaan kaupungille yleensä n. 20 000 euron laskun. Itse en vieläkään ihan ymmärrä miten noin valtavia summia saadaan kulutettua pelkkään siivoukseen, mutta en puuttunut tähän yksityiskohtaan sen tarkemmin, koska se ei mielestäni ole oleellista ongelman ratkaisun kannalta.

Oman puheenvuoroni käytin Kaljakellunnan historiasta kertomiseen. Kerroin myös Kaljakellunnan nettisivujen ylläpitäjiä vastaan nostetuista syytteistä sekä oikeudenkäynnin vapauttavasta tuomiosta. Todettiin yhteisesti, että tapahtumaa ei voida näillä näkymin estää, joten sen ongelmiin pitää vain yrittää löytää mahdollisiman toimivat ratkaisut.

Kun ongelmat ja tapahtuman taustat oli käyty läpi, siirryttiin vapaamuotoiseen keskusteluun, jossa haettiin erilaisten ideoiden kautta ratkaisua roskaamisongelmaan. Kaikki ideat tuntuivat kuitenkin kaatuvan lakiteknisiin asioihin, rahankeräyslakiin ja pelkoon siitä voitaisiinko siivouksesta vastaava taho katsoa tapahtuman järjestäjäksi. Ville Oksanen on kirjoittanut tästä aiheesta hyvän jutun, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Kokouksen lopussa päädyttiin kokeilemaan näitä toimenpiteitä:

1. Helsingin ja Vantaan kaupungit osallistuvat jatkossa ongelmien ennaltaehkäisyyn tuomalla joen varteen jätelavoja ja jätesäkkejä (sellaisia isoja keräysastioita). Paikat, joihin nämä keräyspisteet tulee päätetään sitten, kun seuraavan Kaljakellunnan reitti on selvillä. “Kaljakellunnan siivousryhmä” suosittelee kaupungille tarkempia sijoituspaikkoja. Helsingin kaupungin puolella asiasta vastaa Elina Nummi ja Vantaan kaupungin puolella Pirjo Kosonen.

2. Kaljakellunnan siivoukseen pyydetään mukaan urheiluseuroja tai muita yhdistyksiä, jotka voisivat mahdollisesti hyödyntää tapahtumaa rahankeräyksessä. Hienointa olisi jos joku tällainen seura saisi sponsoritukea tai muuta rahallista korvausta sen verran, että se suostuisi ottamaan päävastuun siivouksista. Mahdollisesti kyseinen yhdistys voisi kerätä kellujilta myös vapaaehtoisia kannatusmaksuja. Jarno Eskelinen (Kaljakellunnan siivousryhmä) lupasi ottaa vastuun tällaisten yhteistyötahojen etsimisessä.

3. Tiedottamiseen kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota. Kellujille yritetään tavalla tai toisella saada se viesti perille, ettei roskaamisessa ole mitään järkeä ja se pilaa koko tapahtumaperinteen maineen sekä ympäristön. Asiaa yritetään korostaa Facebookin ja Kaljakellunta.com -sivuston kautta. Lisäksi voitaisiin harkita banderollien ripustamista siltojen kaiteisiin tms. Tällaisiin pitäisi kuitenkin hakea luvat etukäteen eikä kokouksessa vielä päätetty kuka tällaisesta tiedotuksesta voisi vastata.

Netti on kuitenkin varmaan se mitä kautta kaikki tieto parhaiten leviää ja tähän tiedotuskampanjaan kuka tahansa voi osallistua tavallisen kaupunkilaisen ja veronmaksajan ominaisuudessa. Itse ainakin lupauduin tekemään parhaani. Soitin tänään myös WWF:lle ja kysyin voisivatko he omalta taholtaan tiedottaa roskaamisen aiheuttamista ongelmista. Ajattelin, että mereen ajautuva jäte voisi olla kyseistä järjestöä kiinnostava aihe. WWF kuitenkin kieltäytyi, koska eivät halua olla mitenkään mukana tapahtumassa eivätkä suosittele oluen juontia. Hmmmm.. Noh ainakin yritin.

Ja yritys jatkuu!!

Haastan nyt jokaisen kaljakellujan mukaan tiedotuskampanjaan! Levittäkää tietoa siistin kellumisen tärkeydestä ja roskaamisen typeryydestä. Kaljakellunta on kasvanut valtaviin mittasuhteisiin eikä se enää voi jatkua samalla meiningillä. Jos perinnettä halutaan vielä jatkaa, on jokaisen osallistujan tunnettava myös vastuunsa. Levittäkää tietoa. Kirjoittakaa facebookiin ja blogeihin. Vaikuttakaa mielipiteisiin. Tehdään tästä hyvä juttu!

Kiitos!

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2010 jälkipyykkiä

(Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 9.8.2010 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017)

Kaljakellunta 2010 on nyt sitten takana ja jokavuotinen debatti roskaamisesta ja tapahtuman laillisuudesta on taas kuumimmillaan. Tässä oma puheenvuoroni keskusteluun (tuo linkin takaa löytyvä video ei tosin ole minun tekemä).

Ensin vähän taustaa..

Olen yksi niistä alkuperäisistä henkilöistä, jotka aloittivat kelluntaperinteen vuonna 1997 (olin silloin 22-vuotias ja nyt 35). Olen osallistunut tähän mennessä joka ikiseen Kaljakelluntaan (yhteensä 14) – kahteen viimeiseen tosin rannalta käsin tarkkailijana. Olen myös sama henkilö, joka vuonna 2000 avasi alkuperäisen Kaljakellunta.com -nettisivuston. Vastasin sivuston ylläpidosta ja sisällön päivittämisestä vuoteen 2005 asti, jolloin luovutin sen eteenpäin uusille “kellunta-aktiiveille”. Sivuston rakentamisessa oli mukana useita kellunta-aktivisteja, joita en henkilökohtaisesti vieläkään edes tunne. Yksi pystytti keskustelualueen, toinen suunnitteli ulkoasun, kolmas avasi postituslistan jne. Yhteydenpito tapahtui netin kautta.

Viime vuonna olin Vantaan kärjäoikeudessa todistamassa kun nykyiset sivuston ylläpitäjät olivat syytettynä tapahtuman järjestämisestä. Syytetyt todettiin syyttömiksi – meidän kaikkien onneksi! Langettava tuomio olisi ollut katastrofi meidän kaikkien kansalaisoikeuksien (sananvapaus ja kokoontumisvapaus) kannalta.

Yhteenvetona uskaltaisinkin siis väittää, että minulla on melkoisen hyvä näkemys Kaljakellunta -tapahtuman luonteesta, historiasta ja myös ongelmista. Siksi rohkenen avautua tämän härdellin hanskaamisesta jatkossa..

Hyötynäkökulma

Jos joku ihmettelee mitä järkeä koko kelluntatapahtumassa on, hän ei ilmeisesti ole koskaan osallistunut kyseiseen tapahtumaan. Kaljakellunnan filosofia avautuu vasta, kun jättää arkimurheet taakseen, kävelee kauppaan ostamaan kumiveneen ja kaljaa… ja hyppää virran vietäväksi. Eräs ystäväni totesi joskus aika osuvasti: “Ei Kaljakellunta ole mikään laji, se on mielentila.” Tuohon voisi vielä lisätä että “Ei siinä mitään järkeä ole, mutta helvetin rentouttavaa se on!”

Maailman rennoin fiilis onkin ehkä se syy tämän meemin leviämiseen ja tapahtuman suosion älyttömään kasvuun. Missään muussa tapahtumassa en ole kokenut samaa aitouden ja aidon ilon tunnetta. Kukaan ei pyri hyötymään tapahtumalla, osallistuminen ei maksa mitään ja silti siellä on älyttömän hauskaa! Lisäksi kaikki ovat ns. samalla viivalla… Kaikki ovat tehneet saman hölmöltä tuntuvan päätöksen hypätä jokeen koko päiväksi kellumaan. Koulutustaustalla, työpaikalla tai pankkitilin saldolla ei kellunnassa ole merkitystä. Kaljakellunnan fiiliksestä kertoo jotain ne tuhannet valokuvatkin, joita netti on pullollaan. Yritäpä etsiä sieltä naamoja, joissa suupielet ei olisi korvissa.

Kesä on Suomessa niin lyhyt, että siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi vetää perisuomalaiset rähinäkännit, hakata puoliso tai hukkua kuten niin monet juhannuksena. Kaljakellunnassa ei vielä (luojan kiitos) ole hukkunut tai vakavasti loukkaantunut ketään. Tapahtumassa on sen sijaan aistittavissa ihmeellinen yhteisöllisyyden tunne, jota nykypäivänä on erittäin vaikea mistään löytää. Rock-tapahtumatkin ovat nykyään lähes poikkeuksetta ylikaupallisia, ylihintaisia ja ylivalvottuja karjatiloja, joista on tehokkaasti karsittu kaikki vapauden tunne. Kaljakellunta on vaihtoehtokulttuuria parhaimmillaan… tai pahimmillaan – riippuen näkökulmasta. Kauneus on katsojan silmässä eikä musiikkitalo varmaankaan vastaa kaikkien näkemystä vapaa-ajan tarpeista.

Ongelmat

Tiedostan varsin hyvin myös tapahtuman ongelmat. Olen muutamana vuotena ollut siivoamassa kaljakellunnan jälkiä – joskus yksinkin. Ei mitään mieltä ylentävää touhua! Tein kahden vuoden takaisesta kellunnasta myös YouTubeen roskaamiskriittisen videon (alla) ja levitin sitä facebookin kautta mahdollisimman monille. Olin tuolloin kaksistaan erään ystäväni kanssa siivoamassa kellujien jätöksiä. Lisäksi kirjoitin nettiin kirjeen kaikille kellujille.

Myös tämän vuoden kellunnassa olin pari tuntia siivoamassa ja jaoin kaikille halukkaille jätesäkkejä. Törmäsin myös kellujiin, jotka kertoivat olevansa itsekin mukana siivousasenteella. Vapaaehtoisia siis löytyisi, mutta toiminta pitäisi organisoida jotenkin.

Valittajia ja kaiken hauskan kieltäjiä löytyy aina joka paikasta. Ongelman ratkaisijoita sen sijaan todella vähän. Tekisi melkein mieli kärjistäen sanoa että “Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa.”

Tässä oma korteni kekoon:

Fakta on se, että Kaljakellunta on paisunut sen ideologiaan ja resursseihin nähden liian isoksi. Tapahtumaa ei kuitenkaan voi eikä kannata kieltää, joten sen kanssa on elettävä ja haitat minimoitava. Virallisen järjestäjän pestiä tuskin kukaan haluaa itselleen, koska vastuun ottaminen humalaisista kellujista on suhteettoman iso riski. Eikä virallinen järjestäjä tällaiselle tapahtumalle mitään lupaa varmasti saisikaan.

Virkavalta on tähän mennessä tehnyt mielestäni aika paljon vain pahentaakseen asiaa. Alkuperäisillä Kaljakellunnan www-sivuilla oli tapahtuman pelisäännöt. Ne kuuluivat yksinkertaisuudessaan: “Jokaisen osallistujan tulee huolehtia itsestään, kavereistaan sekä mukanaan tuomista jätteistä.” Lisäksi sivustolla oli vinkkejä siihen miten kellunnasta selviää turvallisesti ja terveenä kotiin. Tällä hetkellä kukaan ei halua vastata tiedottamisesta, koska poliisi on pelotellut kaikki tapahtumaa virallisesti edustavat maan alle. Edes pelisääntöjä ei lue tällä hetkellä missään. Virallisten nettisivujen keskustelualueella pyrittiin organisoimaan vapaaehtoisten siivoustalkoita. Myös tämä keskustelualue suljettiin poliisin pyynnöstä.

Virallisilla netisivuilla oli myös asiaansa vihkiytyneet ja asian vakavasti ottavat ylläpitäjät, jotka tekivät vapaaehtoisesti töitä tapahtuman turvallisuuden ja siisteyden puolesta. Muistaakseni he jopa kustansivat omasta pussistaan jonain vuonna jätelavankin. Heidät palkittiin haasteella oikeuteen. Olin itsekin vielä kaksi vuotta sitten mukana virittämässä tapahtuman päätöspaikalle turvanaruja yhdessä nettisivujen ylläpitäjien kanssa. Nuokin toimet virkavalta tosin yritti keskeyttää ja keräsi ylös paikallaolijoiden yhteystiedot. Erikoinen tapa motivoida vapaaehtoisia toimintaan!

Toistan nyt aiemman näkemykseni siitä miten tässä olisi kannattanut toimia: Poliisin olisi pitänyt kutsua kellunta-aktivistit vapaamuotoiseen ja hyvähenkiseen tapaamiseen keskustelemaan ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Väkeä olisi varmasti saatu koolle kellunnan virallisen keskustelualueen ja facebookin välityksellä. Siivoustalkoot olisi saatu varmasti pienellä vaivalla kasaan ja tiedotusta asiallisen käytöksen puolesta olisi voitu lisätä. Mutta näin ei toimittu. Sen sijaan nettisivut suljettiin, niiden ylläpitäjät vedettiin oikeuteen ja kaikki tapahtuman kehittämiseksi töitä tehneet yritettiin saada negatiiviseen valoon. Vielä vuosi ennen oikeudenkäyntiä kellunnan päätöspaikalle saatiin yrityslahjoituksena jätelava, mutta tänä vuonna sellaista ei enää kuulunut. Miksiköhän?

Mutta se jälkiviisastelusta… Ja kiitosta täytyy antaa virkavallalle siitä, etteivät ole vielä koskaan puuttuneet varsinaiseen kelluntaan millään verukkeella. Jossain vaiheessa varmasti tulee tapahtumaan joku isompi tapaturma, mutta vapaassa maassa hölmöilyjäkään ei voi kieltää. Se on se vapauden hinta.

Mutta takaisin aiheeseen… Mitäs jos toimittas jatkossa näin:

1. Kaljakellunnan tiedottamiseen panostetaan huomattavasti enemmän. Nettisivuille ja sosiaalisiin medioihin kaikki informaatio selvässä muodossa. Kerrotaan myös faktat roskaamisesta ja muista tapahtuman ongelmista.

2. Hankitaan jätelava päätöspaikalle (ja ehkä myös aloituspaikalle). Tällainen saatiin jo yhtenä vuonna yritysrahoituksella ja uskon, että se saataisiin jatkossakin, jos luvassa on positiivista näkyvyyttä. Jos lavaa ei saada sponssilla niin tuskin se kaupungillekaan liian iso ponnistus on tuollaista kustantaa.. Muut vaihtoehdot taitaa tulla joka tapauksessa kalliimmaksi.

3. Kerätään koolle (em. sivuston ja Facebookin kautta) vapaaehtoisten joukko, jotka ovat valmiita osallistumaan siivoukseen.. Siivousurakka voitaisiin organisoida esim. seuraavasti:

– Kerätään koolle kolme 3-5 hengen siivousryhmää.

– Ensimmäinen ryhmä lähtee liikkeelle päivän alussa, virittää starttipaikalle jätesäkit ja jakaa niitä ja neuvoo ihmisiä. Ja kasaa roskia. Tämän vuoden siivouskokemuksella voin sanoa, montaa henkeä ei olisi tarvittu paikan siivoamiseen. Kolmen tunnin “työvuoron” jälkeen tämä ensimmäinen ryhmä voisi jatkaa matkaansa kelluen. Samalla he voivat jakaa jätesäkkejä ja kerätä joesta ja rannoilta roinaa (jos sitä nyt tehokkaan tiedotuksen jälkeen olisi). Oman veneen perässä voisi olla vaikka toinen vene roskia varten. Rannoille kasattaisiin isompia kasoja niissä kohdissa, joissa roskaa olisi paljon. Näihin kasoihin voisi tyhjentää myös oman “roskaveneen sisällön”.

– Toinen ryhmä aloittaisi retkensä vähän myöhemmin, kun alkuhärdelli on ohi. He kasaisivat täyttyneet jätesäkit ja muut roskat starttipaikalta ja taukopaikoilta isoihin kasoihin seuraavan päivän noutoa varten. Ja voisivat sen jälkeen jatkaa matkaansa samaan tapaan kelluen ja siivoillen.

– Kolmas ryhmä lähtisi myöhään, kun starttipaikka on jo hiljentynyt ja kelluntajoukko menee edellä. Tämän jälkiporukan vastuulla on lopputarkistus ja -siivoilu.

– Lisäksi voisi olla vielä yksi vapaaehtoinen kaksikko, joka kulkisi illemmalla koko kelluntareitin pakettiauton kanssa rantoja pitkin joen molempia puolia. Näiden tehtävänä olisi kerätä satunnaisiin paikkoihin jääneet roskakasat ja veneet pakun konttiin ja tyhjentää paku päätöspaikan roskalavalle. Tällaista kokeiltiin muistaakseni vuonna 2004, jolloin kelluntareitin vierellä ajoi joku porukka jeepillä keräten roskia ja soittaen musiikkia.

Nuo siivoustalkoisiin osallistujat voisivat olla joko tavallisia vapaaehtoisia kellujia tai esim. jonkun yhdistyksen tai urheiluseuran porukkaa. Niillähän on yleensä rahankeräyslupa ja jos jostain saataisiin kustannettua heille pieni palkkio, se voisi mennä heidän edustamalleen organisaatiolle rahankeruuna. Lisäksi sama seura voisi myydä päätöspaikalle jääneet ehjät kumiveneet esim. kirpputorilla.

Sekin olisi tietysti mahdollista, että joku järjestö keräisi starttipaikalla vapaaehtoisia 2 euron tukimaksuja, joilla katettaisiin siivouskustannukset. Jos tieto kahden euron maksusta tulisi etukäteen kaikille Facebookin ja nettisivujen kautta, varmasti suurin osa sen maksaisi mielellään. Näillä osallistujamäärillä kassaan voisi tulla ihan kohtuullinen siivousbudjetti. Se pitäisi tietysti varmistaa, että kukaan ei alkaisi tapahtumasta liikaa hyötymään vaan suurin osa rahoista oikeasti käytettäisiin Keravanjoen ja Vantaanjoen hyödyksi.

Ja vielä yksi kaverini keksimä rahankeräystapa: Annetaan jollekin taholle lupa makkaran, limun ja veden myyntiin tauko- startti- ja päätöspaikoilla. Ainakin tänä vuonna rahaa olisi tullut melko reippaasti. Luvan hinta voisi olla esim. 25% myyntituloista ja tällä katettaisiin siivousporukan tukirahat.

Että semmosta… Tärkeintä varmaan tässä vaiheessa olis saada varmuus siitä, ettei kellunnan eteen hyödyllistä työtä tekeviä lähdetä enää syyttelemään mistään. Ja sit joku ideariihi pystyyn…

Missäs foorumissa näistä ideoista nyt sit vois jutella? Onko kukaan mun kanssa samoilla linjoilla? Olisko pollisilla tai jollain kaupungin edustajilla kiinnostusta järkätä jotain tilaisuutta aiheesta? Jos on niin facebook-ryhmän kautta varmaan kannattas kutsua koolle.

– Mikko Kiuru

Did you like this? Share it:

Jatkuuko Kaljakellunta?

Tämä juttu on alunperin julkaistu toisessa blogissa 20.10.2005 ja siirretty tänne vasta helmikuussa 2017.

Kummalliset Kansanhuvit -kirjassakin esitelty Kaljakellunta on perinne, joka on kasvanut vuosi vuodelta isommaksi tapahtumaksi ja on sen myötä vähitellen tullut myös suuren yleisön tietoon. Tänä vuonna osallistujamäärä kuitenkin räjähti niin suureksi, että poliisikin ilmoitti puuttuvansa jatkossa asiaan.

Ongelmia aiheuttivat pääasiassa roskat tai oikeastaan niitä maastoon kylväneet osallistujat. Kaljakellunnan ideana on aina ollut se, että jokainen tuo mukanaan omat eväänsä sekä kellukkeensa. Kirjoittamattomaan (ja nettisivuille kirjoitettuunkin) sääntöön on kuulunut se, että jokainen huolehtii omista roskistaan. Näin ei tänä vuonna enää tapahtunut. Aikaisempinakin vuosina samaa on tapahtunut pienemmässä mittakaavassa, mutta näin suurilla osanottajamäärillä asiasta tulee todellinen ongelma.

Itse olen toiminut tämän “ei kenenkään järjestämän” tapahtuman tiedottajana jo vuodesta 1997. Olen pitänyt kelluntaa aina kesän ja koko vuoden parhaana tapahtumana. Nyt en kuitenkaan tule enää jatkamaan näissä tehtävissä, koska tapahtuman toteuttaminen vaatisi siivousten ja muiden asioiden ennalta järjestelyä. Myöskään kukaan muu alkuperäisistä kaljakelluntaperinteen aloittajista ei ole ilmoittanut halukkuuttaan vastuun ottamiseen. Edessä on siis koko tapahtuman käännepiste.

Mikäli joku haluaa ottaa tapahtuman tiedottamisen ja perinteen jatkamisen vastuulleen, ottakaa yhteyttä. Muuten Kaljakellunnan nettisivut (ja mahdollisesti koko perinne) sammuvat.

Päivitys 5.11.2005
Kaljakellunta-tapahtumalle on löytynyt kiinnostuneet jatkajat, jotka aikovat hoitaa homman asiallisesti. Lisätietoa on tulossa Kaljakellunnan nettisivuille pian.

Did you like this? Share it: