Kaljakellunta 1997-2017, osa 1

Tasan 20 vuotta on kulunut historian ensimmäisestä Kaljakellunnasta ja melkoinen määrä vettä on valunut tuona aikana Tikkurilan Vernissa-talon vesiputouksesta. Osaisikohan joku oikeasti arvioida tuon vesimäärän?

Tämän vuoden tapahtumasta näyttää löytyvän infoa Facebookista, joten ei siitä sen enempää, etten joudu oikeuteen.

Tänä vuonna on tapahtumaperinteen 20 v -juhlavuosi, jonka takia tavoitteenani on jatkaa tarinointia itse tapahtumapäivänä paikan päältä. Jos vaikka saisi live-videota tänne Lunki-blogiin tai jotain.. Pitää miettiä. Ainakin jonkinlaisen analyysin tulen tekemään ilmiön nykytilasta.

Jos Kaljakellunnan syntyhistoria kiinnostaa niin olen kirjoittanut siitä jutun tänne: http://lunki.fi/tarinoiden-aarelle-osa-1-kaljakellunta/.

Haluan jälleen kerran toivottaa hyvää kelluntaa kaikille osallistujille! Kehotan myös tuttuun tapaan pitämään järjen päässä. Roskaaminen on pöljää. Hukkuminen tai loukkaantuminen on totaalisen dorkaa! Pysykää pinnalla! Niin mekin tehtiin jo 90-luvulla. Cheers! Nähdään jorpakossa.


Juttusarjan seuraava osa: Kaljakellunta 1997-2017, osa 2

Lue myös:
Kaljakellunta 1997-2017, osa 3
Kaljakellunta 1997-2017, osa 4
Kaljakellunta 1997-2017, osa 5
Kaljakellunta 1997-2017, osa 6
Kaljakellunta 1997-2017, osa 7


Korjaus: Jutun kuvassa luki alunperin vuosi 2000, mutta tarkemmin muistellen se taisi olla 2001. Eli korjattu.

Did you like this? Share it:

Blogien fuusio

Tänne blogiin kirjoittelu on ollut tauolla jo aika pitkään (videoiden tekemisestä nyt puhumattakaan). Syynä tähän paussiin on ollut kodin remontointi, joka on vienyt usean kuukauden ajalta kaiken kaiken ylimääräisen ajan. Nyt tilanne alkaa rauhoittumaan ja jatkossa on aikaa näille nettihommillekin.

Ensitöikseni päätin yhdistää vanhan Digitaalinen Elämä -blogin tähän Lunkiin. Eli jatkossa myös tekniikka-aiheiset jutut julkaistaan täällä Lunkissa “digitaalinen elämä” katagorian alla. Linkki tähän aihekategoriaan löytyy myös tämän sivun ylälaidasta.

Saman yhdistämisen teen myös Matkamittari -blogille eli senkin sisällöt tulee löytymään jatkossa täältä Lunki.fi -osoitteesta. Blogien yhdistämisessä ja vanhojen postausten siirtämisessä menee vielä hetki, koska haluan tässä yhteydessä myös palauttaa vanhoista postauksista näkyviin ainakin osan.

Aiheet, jotka ei sovi digi- tai matkailu-osioihin, julkaistaan yleisessä Lunki-kategoriassa, jonne tulee kaikkea sekalaista maan ja taivaan väliltä. Ja nuo kategoriat siis löytyy nyt tuolta sivun ylälaidasta. Vanhaa sisältöä siirrän tänne näkyviin vähitellen kunhan ehdin.

Jatkossa ei sitten tarvitse enää muistaa kuin yksi osoite ja se on: Lunki.fi. Kiitos.

HIP HEI ja Hyvää Kesän jatkoa kaikille! 

Did you like this? Share it:

Video: Testissä Honda Zoomer-X skootterin kaljaboksi

Tämä video on vuodelta 2014, mutta se on aiemmin julkaistu vain rajatulle ryhmälle Facebookissa. Nyt on aika julkistaa testin tulokset kaikelle kansalle. Vanhoja videoita julkaisemalla voikin kivasti pelata lisäaikaa uuden videon kuvaukselle 🙂

Kannattaa huomioida, että nuo isot Chang-olutpullot on todellakin aika isoja. Tai siis oli. Nykyäänhän pullot on vähän eri näköisiä ja koko juoma on blandattu piloille. Mutta en nyt ala siitä avautumaan enempää. Rest in peace Chang! Olkoon tämä samalla kunnianosoitus tuolle entiselle suosikki-oluelleni.

Did you like this? Share it:

Sentti Miljoonaksi – Paljon melua tyhjästä?

Aiemmassa blogijutussa kerroin oman videobloggaamiseni taustoista ja mainitsin myös Sentti Miljoonaksi -projektin. Tässä vähän lisää muistelua aiheesta. Mukana myös pari lehtijuttua skannattuna (Vartti ja Helsingin Sanomat). Ne todistaa ainakin sen, ettei nykyinen “tubetus-buumi” mikään ihan uusi ilmiö ole. Pääsi sitä nettivideoita tekemällä uutisiin jo viime vuosikymmenelläkin 😀

Tuo Hesarin juttu kiteytti mielestäni hyvin koko projektin ytimen ja samalla tämän meidän Sääntö-Suomen asennevamman: Paljon melua tyhjästä!

Se mikä tämän projektin nosti pinnalle oli se, että myytiin sentti huutokaupassa ja luvattiin sen ostajalle 1% koko projektin tuotosta. Ja siitäkös nettikansa raivostui. Ja virkamiehet tuomitsi koko homman laittomaksi. Tässä voisikin olla hyvä vinkki nyky-tubettajille: Tehkää jotain niin älytöntä, että kukkahattutädit ja -sedät herää talviuniltaan. Saatte melko varmasti pärstänne sosiaalisen median lisäksi myös valtamedian palstoille!

Vartti 19.11.2006:

Helsingin Sanomat joskus samoihin aikoihin:

Mutta jos vakavasti puhutaan niin Sentti-projekti oli oikeasti opettavainen ja hauska hanke. Tuon puuhastelun siivittämänä rohkaistuttiin Villen kanssa omien oikeiden yrityshankkeiden pyörittämiseen. Ja vaikka ne eivät ole (vielä toistaiseksi) mitään valtavan suuria menestystarinoita olleetkaan, on silti tosiasia, että ilman Sentti Miljoonaksi -nettivideoprojektia olisi nämäkin hienot seikkailut saattaneet jäädä kokematta. Ja kerranhan sitä eletään. Duunataan vielä kun ehditään!

Sentti Miljoonaksi -projektista on jäänyt Helenan palaute-nurkan lisäksi itselleni erityisesti mieleen yksi video, jossa haastateltiin ihmisiä Helsingin keskustassa. Kysymykset kuului:

  • Miten tekisit sentistä miljoonan?
  • Mitä tekisit miljoonalla eurolla?

Tässä kyseinen video-jakso uudelleen julkaistuna:

(Videon kuvauksesta, editoinnista ja laadusta laadusta vastasi pääasiassa Ville, en minä.)

P.S. Tuossa Vartti-jutun kuvassa voi muuten tarkoilla silmillä nähdä samankaltaisuutta fanittamaani The Prisoner tv-sarjaan, josta myös nettifoorumeilla käyttämäni nimimerkki “Prisoner” juontaa juurensa. Oliko kyseessä hauska sattuma vai pyysikö toimittaja tarkoituksella meitä tekemään tämän asennon? Oliko hänkin Prisoner-fani?

Who is number One?

Be seeing you!

Did you like this? Share it:

Videojutut ja niiden tarkoitus

Olen siis aloittanut tubetuksen eli vloggauksen kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin ja demonstroin. Nuo termit “tubetus” ja “vloggaus” on kyllä aika dorkia mielestäni. Videobloggaus olisi paljon kuvaavampi ja yksiselitteisempi termi. Mutta mitä väliä nimestä…

Formaattina video ei ole itselleni mitenkään uusi. Olen tehnyt videoita muihin blogeihin vuosien varrella aika paljonkin. En tosin millään pro-asenteella vaan ihan harrastuksena, nopeasti ja iMovie-tasoisena. Ensimmäinen nettivideo-projekti, jota lähdin yhden kaverini kanssa tekemään, alkoi vuonna 2006.. eli muutama kilo sitten 🙂

Tuolloin ei ollut tubettajista tietoakaan. Tuohon aikaan sisältöä (podcasteja ja videopodcasteja) haettiin iTunesista. Ja sinne mekin ensimmäisellä videoprojektilla mentiin. Voi jopa olla, että meidän “video-show” oli Suomen ensimmäinen video-podcast. Sen nimi oli “Sentti Miljoonaksi” ja siinä kokeiltiin miten paljon sentin kolikko saadaan kasvamaan korkoa eri bisneksiä yrittämällä.

Heti ensimmäisten videoiden jälkeen saimme kimppuumme viranomaiset – ja sen ansiosta myös kävijäryntäyksen nettisivuillemme. Juu, ratsastetiin vähän Sääntö-Suomella… 😉 Pitää ehkä joskus kirjoittaa joku pidempi muistelu tuosta projektista. Hauskaa oli ja tuon projektin seurauksena ruvettiin kaverini kanssa molemmat yrittäjiksi. Eli ihan hyödyllistäkin tällainen harrastelu voi olla. Terkut Villelle!

Jatkossa teen siis videobloggausta tänne Lunki.fi sivustolle. Aiheet tulee vaihtelemaan laidasta laitaan. Taustalla on halu paitsi kiinnostavan sisällön tarjoamiseen myös omien kuvaus- ja editointitaitojen kehittämiseen.

Videojuttujen aiheita voi ehdottaa tämän jutun kommentteihin tai emaililla osoitteeseen mikko(ät)lunki.fi. Tulen myös viimein tekemään niitä kauan sitten lupaamiani Tarinoiden äärelle -haastatteluja.

Tervetuloa mukaan!

Lisäys: Sentti Miljoonaksi -projektin muisteluita voi lukea täältä: http://lunki.fi/sentti-miljoonaksi-paljon-melua-tyhjasta/

Did you like this? Share it:

Video: Testissä retkikeittimet

Vloggaus, Tubetus, Sometus ja Hypetys alkaa nyt todenteolla! Tässä ensimmäinen Lunki.fi Youtube-kanavan video. Näitä tulee jatkossa lisää ja aiheet tulee heittelemään ihan laidasta laitaan. Tervetuloa mukaan! Muistakaa käydä tilaamassa, tykkäämässä, jakamassa ja kommentoimassa!

Did you like this? Share it:

Rekolan Kino 1997-2017

Omalla kotikylällä, Vantaan Rekolassa sijaitsee perinteisen työväentalon yhteyteen rakennettu elokuvateatteri, Rekolan Kino. Sen toiminta oli tauolla jo 90-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin päätimme lähistöllä asuvien kavereitteni kanssa tehdä asialle jotain. Alueella oli juuri aloittanut toimintansa EU-rahoitteinen Urban-ohjelma, jonka kokoukseen menimme esittämään ideamme Rekolan Kinon kunnostamisesta ja toiminnan elvyttämisestä. Elettiin vuotta 1997.

Tavoitteena ei ollut pelkästään elokuvatoiminnan uudelleen aloittaminen vaan halusimme talolle paljon laajempaa toimintaa. Halusimme elokuvia, bänditoimintaa, teatteria ja nettikahvilan. Uskomatonta kyllä – kaikki nuo ideat toteutuivat! Perustimme yhdistyksen, saimme Urban-tukea ja kunnostimme tilan talkootyönä. Mukana oli tietysti myös talon omistava Työväenyhdistys, mutta meidän oma yhdistys oli täysin puoluepoliittisesti sitoutumaton ja tavoitteenamme oli vain saada kylälle yhteinen monitoimitila.

Ja niin sitä sitten puuhattiin – kaikenlaista! Kun tila oli saatu remontoitua, äänentoisto, sähköt ja valotekniikka uusittua ja nettikahvila perustettua, päästiin pyörittämään itse toimintaa. Oli säännölliset elokuvaesitykset, bänditoimintaa, nettikahvilaa, Formula 1 -katsomoita, videopelitapahtumia ja ties mitä muutakin. Etenkin lasten leffat oli valtavan suosittuja.

Alla skannaus Helsingin Sanomista 19.11.1998 (klikkaa isommaksi):

Kun Helsinki vietti kulttuurikaupunkivuottaan 2000, järjestimme Kinolla Eurooppalaisen elokuvan festivaalin ja perustimme alueellisen nettiportaalin, Nettilan. Näihin saatiin tukea Vantaan kaupungilta ja kulttuurikaupunkisäätiöltä. Ideoita ei pelkästään syntynyt vaan niitä myös toteutettiin hurjalla sykkeellä.

Yhdistyksemme toimi pääasiassa vapaaehtoisvoimin (ehkä parisenkymmentä henkilöä), joten toiminnan pyörittäminen onnistui vain niin kauan kuin porukalla riitti intoa yhteiseksi hauskanpidoksi koettuun hommaan. Asiassa kyllä auttoi paljon se, että Vantaan kaupunki palkkasi Kinon pyörittämiseen kolmena vuonna siviilipalvelusmiehen. Itsekin hoidin kyseistä pestiä jonkun aikaa.

Jossain vaiheessa EU:n ja kaupungin tuet kuitenkin loppui ja tuli aika, kun olisi pitänyt itse alkaa maksamaan vuokraa tilasta. Kaiken vapaaehtoistyön lisäksi syliin tipahti myös taloudellista vastuuta – ja vielä porukalle, jolla ei ollut mitään kokemusta taloushallinnosta tai yrittämisestä. Se oli meidän silloin vielä melko nuorelle kaveriporukalle liian iso pala purtavaksi. Tuohon aikaan aloiteltiin juuri opiskeluja ja työuria eikä vuokrarahojen kerääminen vapaaehtoistyöllä enää tuntunutkaan niin houkuttavalta.

Niinpä tämä homma kuihtui muutaman vuoden kovan puuhastelun jälkeen kasaan. Hukkaan työ ei silti mennyt, sillä jäihän jäljelle hyvin remontoitu tila ja kaikki edellytykset toiminnan jatkamiselle jonkun muun toimesta.

Tämän jälkeen Rekolan Kinon toimintaa jatkoi vuosien ajan Koivukylän elokuvayhdistys. Sekin kuitenkin lopetti toimintansa vuonna 2012, jolloin viimeisetkin elokuvateatterit siirtyivät digitekniikkaan. Rekolan Kinolle ei ollut varaa ostaa uusia digiprojektoreita, joten elokuvatoiminta tuli jälleen päätökseen.

Nykytila ja tulevaisuus

Nyt eletään vuotta 2017 ja Rekolan Kinolla ei taaskaan tunnu tapahtuvan kovin paljoa. Siellä kyllä järjestetään musiikkitapahtumia (Remy ry) ja Rekolan työväenyhdistys vuokraa tilaa muillekin ulkopuolisille esim. juhlatilaisuuksiin. Potentiaalia olisi kuitenkin paljon enempäänkin. Tunnen lähistöllä asuvia henkilöitä, joilla olisi paljonkin kiinnostusta tilan hyötykäyttämiseen ja toiminnan elvyttämiseen. Ja tällä kertaa homma osattaisiin hoitaa huomattavasti aikuisemmalla ja ammattitaitoisemmalla otteella. Ideoita on heitetty, alustavia laskelmia on tehty ja myös Työväenyhdistykseltä on alustavasti kyselty tilan vuokrauksen mahdollisuutta.

Itse olen sitä mieltä, että toimintaa voisi alkaa elvyttämään esimerkiksi yhdellä käyttövuorolla per viikko. Voitaisiin pitää vaikka elokuvakerhoa lapsille. Videoelokuvien näyttämiseen ei tarvita kalliita teatteri-projektoreita. Keskustelin asiasta myös Vantaan kaupungin kulttuuripalveluiden kanssa (lasten elokuvat) ja myös he sanoivat olevansa kiinnostuneita yhteistyöstä, jos toimintaa saadaan jollain tavalla elvytettyä.

Mitä mieltä olette? Olisiko tässä ainesta oikeaksi projektiksi?

Did you like this? Share it:

Kaljakellunta 2016

IMG_3852

Eilinen kaljakellunta oli 20. kerta, kun kyseistä happeninkiä järjestettiin. Öö.. tai siis ei “järjestetty”, koska kyseisellä tapahtumalla ei ole “järjestäjää”. Pitäisikö siis käyttää sanaa toteutettiin? No.. Joka tapauksessa happening oli jälleen suuri menestys. Porukkaa oli tuhansittain, aurinko paistoi ja hyvää mieltä riitti sekä kellujilla että katselijoilla.

Myös media on tuttuun tapaan tarttunut aiheeseen. Tässä muutama ote:

Vantaan Sanomat 30.7.2016:

Vantaanjoella vietetty Kaljakellunta vaikutti lauantaina alkuillasta sujuneen rauhallisesti. Komisario Esa Pennanen Helsingin poliisilaitokselta kertoi hieman ennen puolta seitsemää illalla, että hänen korviinsa ei ollut kantautunut tapahtumaan liittyviä ongelmia.

– Ainahan sitä roskaa tulee, mutta mitään mainittavaa ongelmaa ei ole ollut, Pennanen toteaa.

MTV.fi 30.7.2016:

Helsingin kaupungin Stara hoitaa käytännössä kellujien jälkien siivoamisen. Staran projektipäällikkö Jake Hakulinen arvioi siivoamisen maksavan yleensä noin 50 000 euroa.

Turvallisuus ja siisteys… Niinpä niin. Nämä tapahtuman kaksi eri puolta jaksaa puhuttaa vuodesta toiseen. Kaljakellunta on kokoonsa ja riskeihinsä nähden käsittämättömän lungi ja leppoisa tapahtuma, jolla on erittäin hyvä turvallisuushistoria. Kaljakellujat eivät rähise, eivät tappele eivätkä onneksi myöskään huku tai loukkaa itseään pahasti. Hyvä fiilis on tarttuvaa ja vetää sivusta katselijoidenkin suut hymyyn. Kaljakellunta tuo paljon positiivista näkyvyyttä Helsingille ja Vantaalle – ja jopa koko Suomelle. Aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät ole Kaljakellunnasta kuulleetkaan.

Roskaaminen on ollut todellinen ongelma. Mutta. Seurasin eilisen kellunnan rannalta käsin. Ajoin koko reitin polkupyörällä aloituspisteestä päätöspisteeseen ja osan matkaa takaisinkin. Seurasin tapahtumaa joen rannassa kymmenisen tuntia. Olin yllättynyt siitä miten moni hoiti jätteensä täydellisen asiallisesti pois rannasta tai jätelavoille / roskikseen. Uskaltaisin jopa väittää, että jätettä oli rannoilla vähemmän kuin silloin, kun osallistujia oli vielä murto-osa nykyisestä. Eli kyllä suurin osa kellujista ymmärtää nykyään toimia oikein ja hoitaa oman osuutensa siisteyden takaamiseksi. Myös jotkut pullonkerääjät näyttivät auttavan roskienkin siivoamisessa starttipaikalla. Iso peukku näille tyypeille! Ja tietysti alapeukku niille harvoille sotkijoille, joita monituhatpäiseen porukkaan tietysti mahtuu aina.

Mutta palataanpa vielä tuohon kustannuspuoleen… Minun on hyvin vaikea käsittää sitä miten Suomessa voidaan käyttää 50 000 euroa veronmaksajien rahoja yhden joen rannan pätkän siivoamiseen. Onkohan kaikki palvelut varmasti kilpailutettu? En ole itse tehnyt tai nähnyt mitään laskelmia, mutta tämän poimin eräästä facebook-keskustelusta:

“Jos siivoukseen uppoaisi 50 000€, niin kaava voisi olla tällainen: 10 siivoojaa hommissa kolme viikkoa (á 30€, sis työnantajakulut) jonka lisäksi 20kpl jätelavoja jätemaksuineen, ja 4 000€ jäisi byrokratiaan yms.. Onko siellä kymmenen tyyppiä siivoamassa kolme viikkoa?”

Kuten sanoin, en ole itse tehnyt laskelmia, joten olisi kiva kuulla miten tuollainen rahamäärä saadaan kaadettua tähän siivoushommaan. Toisaalta ongelman ratkaisun kannalta tällä ei ole juurikaan väliä ja asialla on sikäli turha spekuloida. Tämän totesin jo kuusi vuotta sitten, kun kävin henkilökohtaisesti keskustelemassa asiasta Helsingin ja Vantaan kaupungin edustajien kanssa. Kyseisen kokouksen muistio löytyy täältä: Kaupungit mukaan Kaljakellunnan suunnitteluun.

Kustannuksista uutisoidessa unohdetaan myös aina mainita se, että tapahtuma tuo alueelle tuhansia ihmisiä. He eivät ole mitään virtuaalisia pokemoneja vaan oikeita ihmisiä, jotka kuluttavat reissuillaan rahaa ja käyttävät alueen palveluita. En ole vielä nähnyt yhtään laskelmaa, jossa olisi ynnätty kaupungin menot ja kellujien alueelle tuomat tulot.

Sekin kannattaisi joskus huomioida laskelmia ja numeroita pyöritellessä, että tapahtuma itsessään toteutuu aina täysin nolla-budjetilla. Kuinka paljon kaupunki joutuisi kaatamaan euroja kaivoon, jos se yrittäisi polkaista näin suurta näkyvyyttä saavuttavan kesätapahtuman pystyyn itse? Tuoreessa muistissa on mm. MTV Push -tapahtuma, jonka järjestämiseen kaupunki käytti 425 000 euroa. NYT-liitteen jutussa arvioitiin, että tapahtumaan osallistui n. 100 ihmistä. Tämä on tietysti kärjistetty esimerkki, mutta se laittaa miettimään asioita hieman erilaisesta perspektiivistä.

Kaljakellunnalla ei ole virallista järjestäjää. On myös hyvin vaikea uskoa, että sille saataisiin mitään lupaa, jos sitä yritettäisiin virallisesti järjestää. Kaljakelluntaa on monesti verrattu vappuun. Eihän sekään ole kenenkään järjestämä ja siinäkin kaupunki joutuu maksamaan siivouskulut. Jos ihmisiä kelluttaa, heillä on täysi oikeus harrastaa sitä Keranvanjoessa tai Vantaanjoessa. Suomi on onneksi vielä sen verran vapaa maa, että edes poliisilla ei ole oikeutta estää ihmisten kokoontumisia, vaikka se tapahtuisikin uimalelujen kanssa joessa.

Jos ja kun Kaljakellunta on ja tulee olemaan osa pääkaupunkiseudun kaupunkikulttuuria niin mielestäni siitä kannattaisi ottaa kaikki mahdollinen positiivinen irti.

Nähdäkseni ainoa vaihtoehto nykyiselle menolle olisi se, että Helsingin ja Vantaan kaupungit yhdessä lähtisivät mukaan tapahtuman “järjestämiseen”. Tällainen viralliseksi tapahtumaksi muuntautuminen näyttää onnistuneen mm. Espanjassa järjestetettävässä Transsegre -jokitapahtumassa. Tässä videoklippejä kyseisestä tapahtumasta:

Itse en enää nykyään ole millään tavalla mukana Kaljakellunta-tapahtuman kehittämisessä enkä edes osallistu keskusteluihin, jotka koskee päivämääriä, reittejä tms. Eli en ole todellakaan oikea henkilö kertomaan mitä tapahtuman kanssa kannattaisi jatkossa tehdä tai kannattaisiko sille tehdä yhtään mitään.

Pieni toivomus silti vanhalta kelluntaveteraanilta: Mitä ikinä tapahtumalle jatkossa tapahtuukaan, pitäkää kellunta maksuttomana. Säilyttäkää hyvä fiilis. Pysykää pinnalla!

Kaljakellunan historiasta lisää täällä: http://lunki.fi/?p=154

– Mikko Kiuru

Lisäys 1.8.2016: Myös tämä uutinen oli mielestäni fiksu: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001231391.html. Tuossa tosin olisi voinut hieman taustoittaa sitä miksi tällaisella tapahtumalla ei oikein voi olla järjestäjää ja kuinka nettisivun ylläpitäjätkin vedettiin oikeuteen… Eli voisiko vaikka joku tutkiva journalisti työkseen tai huvikseen selvittää miten Transsegre on onnistunut muuttamaan jokitapahtuman viralliseksi ilotteluksi?

Lisäys 2.8.2016: Tässä alla ruutukaappaus Kaljakellunta 2016 -ryhmästä. Nostaisipa media esille myös näitä toisen tyypin kellujia! Iso peukku Jarnolle!

ruutukaap

Lisäyksenä vielä videoklippi Kaljakellunnasta 2016:

Did you like this? Share it:

Lordin kansanjuhlan muistelua (2006)

Kävin kannettavan MiniDisc-soittimen kanssa haastattelemassa ihmisiä Lordin kansanjuhlassa toukokuussa 2006. Siitä tulee ensi keväänä kuluneeksi jo 10-vuotta! Huh miten aika rientää! Julkaisen tallenteen nyt uudelleen täällä Lunkissa, koska se sopii myös tämän sivuston aihepiiriin ja tällaisia dokumentointeja voisi tehdä tänne jatkossa lisääkin.

Haastattelusta on leikattu tarkoituksella pois itse kysymykset. Ne olivat:
– Mitä euroviisuvoitto merkitsi sinulle ja mitä se merkitsi koko Suomelle?
– Mitä mieltä olit Lordin kasvojen julkaisemisesta lehdissä?

Ah, mitä nostalgiaa! 🙂

Did you like this? Share it: