4K, UHD, HDR ja kotiteatteri, osa 2

Aiemmassa jutussa kerroin ensikokemuksia 4K-kotiteatterin rakentamisesta ja ensimmäisen Ultra HD Blu-ray elokuvan katselusta. Tuon jutun jälkeen on tullut vietyä hommaa taas reilusti eteenpäin. Nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä…

Alkuvaiheen säätämisen jälkeen sain myös Playstation 4 Pron toimimaan 4K HDR tilassa. Sen jälkeen XBOX One S -laite vaihtui vielä nopeampaan X-versioon. Näiden myötä myös 4K-pelaamisesta on alkanut karttumaan kokemusta.

XBOXini kovalevyltä löytyy tällä hetkellä seuraavat 4K-pelit: Gears of War 3, Gears of War 4, Halo 5, Forza Motorsport 7 ja Killer Instinct. Pleikkarin vastaava lista on: Horizon Zero Dawn, Wipeout Omega Collection, Uncharted 4, The Last of Us: Remastered  ja The Last Guardian.

Ja pakko se on taas myöntää… Onhan nämä 4K-pelit aivan käsittämättömän hienoa silmäkarkkia, vaikka tähän asti Full HD on muka ollut enemmän kuin riittävä tarkkuus. Yksi huono puoli näihin 4K-peleihin kuitenkin liittyy: Näiden asentamisessa menee ikä ja terveys! Joidenkin pelien koko on yli 100 Gt! Eikä tähän vaivaan auta edes levy-version hankkiminen, sillä päivityspaketit on koko pelin kokoisia. Mistäs sen valokuitu-liittymän saisikaan tilattua? Mihin tämä päivitysrumba oikein päättyy…?

Pelikonsoleiden, telkkarin ja vahvistimen lisäksi vaihdoin myös Apple TV:n uudempaan 4K-versioon. Se puskee näytölle Dolby Vision -nimistä 4K HDR-kuvaa (nuo pelikonsolit käyttää kilpailevaa HDR 10 -formaattia). Dolby Visionin saadakseni jouduin vaihtamaan HDMI-kaapelin uuteen sillä vanha piuha ei tuota kuvaa jaksanut siirtää vahvistimelta TV:lle. Myös XBOXin 4K-kuvaan tuli kipinöintiä vanhalla kaapelilla. Kaiken kukkuraksi uusi HDMI-kaapeli ei mahtunut vanhaan kaapelikouruun eli jouduin vetämään tälle letkulle vielä omat kourutkin. Aikamoista säätöä! Mutta nyt on sitten viimeinenkin muuri purettu aidon 4K HDR -kuvan tieltä. Aika kauan siinä menikin.

Eli yhteenvetona: Kotiteatterin päivitys 4K-aikaan on melkoinen urakka. TV, vahvistin, kaapelit, pelikonsolit ja Apple TV… ihan koko pakka piti panna uusiksi. Sen lisäksi oli vielä kaikkien asetusten säätäminen. On vaikeaa uskoa, että kovin moni tähän puuhaan jaksaa ryhtyä ellei ole tällainen itseni kaltainen tekniikka-intoilija. Enkä lopulta ole edes varma onko lopputulos oikeasti kaiken rahan ja vaivan arvoista. Ehkä se Full HD OLED olisi itsellenikin riittänyt ihan hyvin. Mutta tulipahan tehtyä. Ja niinhän se yleensä on, että eron huomaa parhaiten silloin kun siirtyy paremmasta tekniikasta takaisin vanhaan, ei toisinpäin.

Ainiin.. Näiden uusien järjestelmien tukema Dolby Atmos -ääniformaatti mahdollistaisi jotkut ihan uudet efektit kattoon asennettavien kaiuttimien avulla. Mutta ehkä jätän sen kiven nyt kuitenkin tässä vaiheessa kääntämättä.

Edit: Halo 5 lisätty listaan (on muuten myös järjettömän komea X:llä pelattuna)

Did you like this? Share it:

Vanhojen juttujen kuvat

Siirsin joskus kesällä vanhoja postauksia Digitaalinen elämä -blogista ja Matkamittari-blogista tänne Lunkiin (kolme blogia yhdistettiin yhdeksi). Nyt vasta huomasin, että kuvat eivät siirtyneet mukana vaan jutuissa olleet kuvat viittaavat edelleen vanhoihin domaineihin. Nyt kun kyseiset domainit on suljettu, myös kuvat on lakanneet näkymästä. Arg!

Tällä hetkellä itselläni ei ole aikaa lähteä näitä korjaamaan, mutta yritän tehdä sen joskus, kun siihen on sopiva hetki. Olisi tämän siirron voinut varmaan vähän paremminkin suunnitella… Sori siitä!

Ainiin ja myös vanhojen juttujen palautus näkyviin jäi aiemmin kesken. Edelleen satoja vanhoja juttuja on piilossa. En tiedä kaipaako niitä kukaan, joten julkaisen niitä ajoittain, jos niissä sattuu olemaan joku ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä yhteys.

Edit: Ratkaisin kuvien näkymättömyys-ongelman palauttamalla väliaikaisesti vanhat domainit. Yritän ehtiä virittämään pysyvän ratkaisun myöhemmin. Nyt kuvat kuitenkin taas näkyy.

Did you like this? Share it:

4K, UHD, HDR ja kotiteatteri

Olin tähän päivään asti skeptinen sen suhteen miten järkevää olisi hankkia 4K-tarkuuteen pystyvää kotiteatteria. Itselläni oli aiemmin 55″ Full HD OLED TV sekä Full HD videotykki. Molempien laatuun olin enemmän kuin tyytyväinen. En uskonut, että 4K-laatu voisi oikeasti olla niin paljon parempaa, että sitä oikeasti huomaisi tai siitä pystyisi merkittävästi enempää nauttimaan.

Nyt kun koko kotiteatteri TV:n ja myös viritinvahvistimen osalta on päivitetty UHD (4K) aikaan ja ensimmäinen 4K UHD Blu-ray on katsottu, on pakko myöntää – olin väärässä. Ja vaikka uusi televisio onkin 4K-tarkkuudelle melko vaatimattoman kokoinen (55″) niin silti ero kuvanlaadussa on uskomaton. TV:n eteen voi tulla ihan kosketusetäisyydelle ja silti kuva pysyy veitsenterävänä. Ja tekeehän se HDR-tekniikka varmasti myös omia taikojaan, vaikken pystykään sen tuomaa etua näin maallikkona arvioimaan sen tarkemmin. Joka tapauksessa olin täysin haltioitunut katsoessani 4K Ultra HD Blu-ray -versiota Lucy -elokuvasta.

Vaikka kuvanlaatu onnistui yllättämään, on tekniikan toimivuudessa ja käyttäjäystävällisyydessä edelleen valtavia puutteita. Tämä kyseinen 4K OLED TV (LG) ei aluksi hyväksynyt lainkaan XBOX One S:n lähettämää HDR-signaalia. Onneksi huomasin sen käydessäni XBOXin asetus-sivulla. Muuten olisin luullut HDR:n olevan päällä vaikkei se ollutkaan. Vasta kun TV:n ja viritinvahvistimen asetuksia kävi räpläämässä sieltä täältä, onnistui HDR-kuvan lähettäminen TV:lle. Lisäksi LG:n televisiossa oli joku totaalisen typerä energian säästö -toiminto vakiona päällä, joka teki kuvasta ihan liian tumman. Senkin asetuksen löysin ihan sattumalta valikoista.

Viimein sain kaiken kuitenkin kuntoon. Luulepa, ettei kovinkaan moni “tavallinen kuluttaja” tajua noista asetuksista hevon peppua ja katselee tietämättään paljon huonompaa kuvaa mitä laitteilla olisi mahdollista saada pihalle. Ilmainen vinkki laitevalmistajille: Älkää päästäkö niitä insinöörejä päättämään käyttöliittymistä ja muista loppukäyttäjälle avautuvista asioista!

Ainiin.. ja vielä yksi asia: Sen jälkeen kun sain XBOX Onen toimimaan, ei PS4 Pro:n kuva enää suostunut näkymään TV:ssä lainkaan. Sen ongelman selvittelyä jatkan huomenna. Pienistä insinörtti-övereistä huolimatta olen positiivisesti yllättynyt tämän tekniikan mahdollisuuksista.

Lue juttusarjan 2. osa ››

Did you like this? Share it:

Tori avattu: Kolmen näytön ajosimu

Kierrätys on päivän sana. Nyt myös Lunki-blogiin on avattu Tori-osasto. Siellä ilmoitetaan myytävistä ja ostettavista tuotteista. Toki myös vaihto- ja lahjoitus-ilmoitukset menee tuon saman linkin alle. Ensimmäisenä siellä on kuitenkin nyt yksi myynti-ilmoitus kolmen näytön ajosimulaattorista. Myynti&Osto ilmoitukset löytyy ylävalikon Tori-linkin takaa tai suoraan osoitteella http://lunki.fi/myydaan-ostetaan/

Did you like this? Share it:

Väärennetyt paperit (Pahkasika)

Maarit Hurmerinta paljasti LiveLähetin puolelle tekemässäni haastattelussa käyttäneensä nuorena “vääriä papereita”. Itsekin käytin 16-17-vuotiaana väärennettyä henkilöllisyystodistusta päästäkseni baariin.

Nykynuorista voi tuntua uskomattomalta miten helppoa paperit oli 90-luvun alkupuolella väärentää. Siihen nimittäin riitti Pahkasika-hupilehdestä napattu “henkkari-pohja”! Se oli identtisen näköinen oikean henkilöllisyystodistuksen kanssa, joten kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen mitä siinä pienellä präntillä luki. Vain syntymäajan kohta kiinnosti yleensä portsaria.

Tällaiseen paperiseen pohjaan sitten naputeltiin kirjoituskoneella tiedot ja lyötiin päälle valokuva ja joku höpöhöpö-leima niin, että se meni puoliksi valokuvan päälle. Sitten vielä kuvan reunoihin niitit ja muovi päälle niin täydestä meni.

Ja tätä pohjaa käyttämällä vältettiin myös rikoksen tunnusmerkistö – ainakin uskoakseni. Kyseessähän ei ollut asiakirjaväärennös, sillä otsikossakin lukee selvästi, että tämä on “Väärennetty henkilötodistus” — muista teksteistä nyt puhumattakaan 😀

 

Did you like this? Share it:

Apple Pay ja Telia 4G

Tänään tuli aktivoitua Apple Pay iPhoneen. Itseltäni ei löydy Nordean luottokorttia, joten homma piti hoitaa kiertoteitse: ST1 -sovelluksen ja sen kautta aktivoitavan uuden MasterCardin kautta. Sinänsä helppo toimenpide, mutta prosessin aikana ST1-appi kyllä kaatui vähintään kymmenen kertaa. Yritin useana päivänä ja asensin softankin uudelleen pariin otteeseen. Tänään sain viimein homman pelittämään.

Eli nyt on viimein myös “lompakko” kännykässä. Jos fyysinen lompsa unohtuu matkasta niin ainakin jossain paikoissa kännykän pitäisi toimia maksuvälineenä. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä ostoa ja sen toimivuutta.

Toinen tämän päivän ilon aihe oli Telian tarjoama “singles day -tarjous”, jossa rajaton 4G-liittymä puhelimiin tarjottiin 11 euron kk-maksulla. Itse siirsin kaikki liittymäni Elisalta Telialle tämän tarjouksen myötä. Saapa nähdä toimiiko liittymät yhtä hyvin kuin tähän asti hyvin palvelleet Sanalahden liittymät.

Raportoin näistä myöhemmin…

Did you like this? Share it:

Macin High Sierra päivitys ja kosketusnäytöt

Uskaltauduin viimein päivittämään Maciin uusimman High Sierra -käyttiksen. En tiedä olisiko kannattanut, sillä ulkoinen 4K-näyttö lakkasi sen myötä toimimasta. Nettikeskustelujen perusteella en ole ainoa, jota ongelma koskee.

Iloinen yllätys sen sijaan oli se, että tilalle vaihtamani Full HD -kosketusnäyttö toimii nyt moitteetta Macin kanssa. Tähän asti Apple ei ole tarjonnut kosketusnäyttö-tukea Macille. Herää kysymyksiä siitä minkälaista laitetta Applelta saattaisi olla tulossa lähiaikoina…

Did you like this? Share it:

Missä viipyy lasten #metoo?

Kaikki kunnia viime aikojen #metoo -kampanjalle. Tänään kuitenkin törmäsin asiaan, joka kosketti itseäni enemmän kuin mikään netistä luettu metoo-juttu. Tämä sai myös itseni tuntemaan velvollisuutta toimia – edes jälkikäteen – tekemään jotain! Ja korostan vielä vahvasti: seuraava tilitys tulee tippaakaan metoo:ta väheksymättä – oikeastaan toivon sen vain korostavan asioihin puuttumisen tärkeyttä.


Tänään (22.10.2017) Tikkurilan urheilutalolla törmäsin mieheen, joka pahoinpiteli (ilmeisesti) oman poikansa henkisesti. Kyse ei ollut mistään hetken hermostumisesta, joita näkee kaupungilla aina välillä, kun ylirasittunut äiti tai isä tiuskii tyhmästi jälkikasvulleen. Sekin on toki ahdistavaa nähtävää ja monesti noissakin tapauksissa olen jäänyt miettimään jatkuuko moinen käytös pidempään ja mitä muuta taustalla mahtaa oikeasti olla. Aikuisten käytöksellä on kuitenkin valtava vaikutus lapsen psyykkiseen kehitykseen ja pienikin henkinen väkivalta voi aiheuttaa isot arvet.

Tämän päivän tapaus menikin sitten tämän osalta aikamoisiin sfääreihin. Itse olin kuvauskeikan jälkeen kantamassa kamoja autoon kovassa kiireessä Tikkurilan urheilutalon takaovesta. Takaovelle johtaa käytävä, jossa myös pukuhuoneet sijaitsevat. Tuolta käytävästä kantautui pienen lapsen lohduton itku. Kun kävelin lähemmäs, huomasin myös itkun aiheuttajan – tatuoidun, maskuliinisen ja agressiivisen miehen (oletettavasti ko. lapsen isän), joka haukkui poikaa valtavalla äänenvoimakkuudella.

Poika istui seinän vierellä olleella korokkeella itkien ja mies piteli häntä seinää vasten pitäen käsillään kiinni pään molemmilta puolin. Mies huusi jotain tähän suuntaan: “Tajuatko, että täällä ei itketä! Sun äitis tekee susta nössön ja nyhverön!”… Ja ties mitä muutakin. En muista miehen käyttämiä sanoja tarkalleen, mutta poikaa ja äitiä mies haukkui todella törkeästi. Äiti ei siis ollut paikalla ja meuhkaamisen sisällöstä päätellen epäilinkin ns. eroperhe-tilannetta, jossa lapsi on vuoron perään toisen vanhemman luona (tämä siis huudon sisältöön perustuva arvaus). Käytännössä isä siis huusi pojan olevan “epäkelpo” ja äidin olevan syyllinen siihen. Hän myös huusi, että äidin kanssa poika voisi  olla tuollainen, mutta isän kanssa ei. Itku piti kuulemma lopettaa heti ja palata salin puolelle harrastuksen pariin välittömästi.

Lapsen ja äidin haukkuminen, huutaminen ja seinää vasten pitäminen onkin varmaan juuri niitä tapoja, joilla lapsen saa rauhoittumaan…

Huuto ja haukkuminen oli aivan järjetöntä. Mies vaikutti oikeastaan hullulta. Tämä kaikki tosiaan tapahtui vielä niin, että mies piti poikaa (oisiko ollut 4-6 vuotias) fyysisesti otteessaan niin, ettei poika päässyt mihinkään vaan pystyi vain itkemään seinää vasten.

Paikalla (käytävässä, pukuhuoneen puolella ja muuten kuuloetäisyydellä) oli muitakin ihmisiä. Jopa viereiseltä biljardisalilta tultiin käytävän toiseen päähän ihmettelemään miehen räyhäämistä ja lapsen itkua. Itse jouduin kulkemaan tilanteen ohi monta kertaa, koska kannoin tavaroita autoon edes takaisin ravaten. Jossain vaiheessa mies ja uhri olivat siirtyneet pukuhuoneen puolelle, josta kaikui sama huuto ja itku eli tilanne jatkui pitkään. Pukuhuoneessa oli myös muita lapsia ja aikuisia.

Miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen?

Miksi kukaan ei mennyt väliiin? Miksi minä en puuttunut tilanteeseen? Olen miettinyt tätä asiaa siitä lähtien. Autoon istuessani ja paikalta poistuessani tulin fyysisesti pahoinvoivaksi. Siis pelkästään siitä mitä olin nähnyt ja kuullut. Pahoinvointi myös palaa aina kun ajattelen tilannetta. Olen pyrkinyt analysoimaan sitä miksei tilanteeseen puuttunut kukaan aikuinen itseni mukaan lukien. Tässä jotain analyysiä:

Koin tilanteen äärimmäisen “räjähdysherkkänä”. Muistan kyllä miettineeni toimintatapoja kuumeisesti.. Mitä minun pitäisi tehdä? Mitä voin tehdä? Autanko lasta, jos nyt puutun heidän perheen sisäisiin asioihin ja saatan hänen isänsäkin huonoon valoon? Näkeekö lapsi ulkopuolisen puuttumisen hyvänä vai huonona asiana? Entä jos (ja tod. näk. kun) tällaista tapahtuu muutenkin perheessä? Mietin myös rajaa, jossa fyysisen väkivallan raja ylittyisi (oltiin aika lähellä miehen painaessa pojan päätä seinään), jolloin minulla olisi oikea syy ja jopa velvollisuus puuttua asiaan.. Oli todella vaikea valita oikeaa tapaa toimia. Mutta miksi? Varmaan 99% tämän jutun lukijoista ajattelee, että tottakai tuohon on jokaisella velvollisuus puuttua. Mutta tilanteen lukeminen tuollaisella hetkellä on todella vaikeaa. Ja niin se oli muillekin, koska kukaan ei puuttunut tilanteeseen.

Pysähdyin isän viereen melko pitkäksi ajaksi tarkoituksella, jotta hän huomaisi, että minä ja muutkin paheksuvat tilannetta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta häneen. Hän ei tuntunut huomioivan ympäröivää maailmaa lainkaan vaan jatkoi pojalle huutamista: “lopeta nyt tuo parkuminen!!!” Se teki tilanteesta vielä arveluttavamman.

Ehkäpä aistin jotenkin tilanteessa, että jos joku ulkopuolinen menee nyt lyömään lusikkansa tähän soppaan, voi pojalle käydä huonosti tilanteessa tai sen jälkeen… tai jollain muulla tavalla asiat saattaisi mennä entistä pahempaan suuntaan. On todella vaikea selittää sitä miksi tilanteeseen liittyi tällainen arpominen. En varsinaisesti pelännyt itseni puolesta. Paikalla oli porukkaa, jota olisi voinut pyytää vaikka tueksi ja ihan vieressä oli myös saliin johtava ovi, jossa oli tupa täynnä porukkaa. Jotenkin sitä vaan punnitsi päässään jotain “pienimmän vahingon strategiaa”. Tyyliin “jospa se nyt rauhoittuisi, kun ei mennä enempää heittämään vettä kiukaalle”… Tai ehkä käytävässä olleet muut lapsetkin vaikutti tekemisten ja sanomisten valintaan. En tiedä. Mitä enemmän asiaa näin jälkikäteen pohtii, sitä epätodellisemmalta ja uskomattomalta se tuntuu, etten puuttunut tilanteeseen ja ettei kukaan muukaan puuttunut.

Olisikohan omalla kohdalla alitajuisesti vaikuttanut sekin, että tulin tilanteeseen ns. muiden jälkeen? Eihän kukaan muukaan ollut puuttunut asiaan ennen minun saapumista paikalle… Mahdoinko alitajuisesti ajatella, että onko tässä taustalla jotain, mistä en tiedä ja onko asia jo hoidossa tai jotain..?  En tiedä. Ja sehän tässä ärsyttääkin.

Lopulta on mahdotonta selittää jälkikäteen miten tällaisessa tilanteessa toimii ja miksi. Itse päädyin siihen ratkaisuun, että menin salin puolelle kyseisen liikuntaryhmän jäsenen pakeille ja pyysin häntä kertomaan tilanteesta liikunta-ohjaajalle. Siirtyessäni seuraavan kerran käytävälle, olivat mies ja poika poistuneet käytävästä, mutta edelleen pukuhuoneessa. Äänenvoimakkuudesta päätellen tilanne oli jo ehkä rauhoittumaan päin, mutta ei kuitenkaan ohi.

Eli jos #metoo kampanjaan liittyy tarinoita siitä, miksei kukaan puuttunut, vaikka tiesi asiasta, niin toivon tuhat kertaa suuremmin, että nämä tarinat tuodaan esiin myös lasten pahoinpitelyiden kohdalla. Olivatpa ne sitten henkisiä, fyysisiä tai seksuaalisia. Hyi helvetti mitä jengiä täällä pallolla asustaa!

P.S. Jotain tämä kokemus kuitenkin opetti: Ensi kerralla jos törmään johonkin tällaiseen, puutun siihen sillä tavalla, etten ainakaan joudu jälkikäteen kysymään itseltäni “miksen puuttunut?”.

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa

360-videoita LiveLähetin puolella

Kaikki mahdollinen aikani menee tällä hetkellä LiveLähetti -projektin käynnistelyyn ja sisällön suunnitteluun sille puolelle. Tästä syystä tämä Lunki-blogi saattaa viettää jonkun aikaa vähän hiljaiseloa. Mutta tulkaa ihmeessä LiveLähetin YouTube-kanavalle ja Facebook-seuraajaksi! Sisältö siellä on sellaista, jota olisin voinut ihan yhtä hyvin julkaista tässäkin blogissa. Tänään esim. testattiin 360-asteen livevideoita auton katolta ja moottoripyörän kyydistä.

Tilaa LiveLähetin YouTube-kanava tästä linkistä: https://www.youtube.com/channel/UCOvcjrUEI8yXh2tFizGvYfQ?sub_confirmation=1
YouTube: https://www.youtube.com/channel/UCOvcjrUEI8yXh2tFizGvYfQ
Facebook: https://www.facebook.com/livelahetti/
Instagram: https://www.instagram.com/livelahetti/
Twitter: https://twitter.com/livelahetti
Nettisivut: http://livelahetti.fi

Did you like this? Share it:
Artikkeli kategoriassa